Sairastan pakko-oireista häiriötä, mitä haluat tietää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla semmoisia ajatuksia, että esimerkiksi parilliset luvut on "hyviä" ja muut huonoja?

Onko muuta mystistä ajattelua?

Mikä on sulle arjessa vaikeata?

En ole se jolta kysyit, mutta mulla on juurikin tuo että lasken mm. ikkunan pielistä ja kahvan osista lukuja ja aina on päästävä tiettyihin parittomiin lukuihin. Jos en muuten pääse, ynnään loppuun "kokonaisuuden" ja saan mieleiseni luvun. Olen myös mm. laskenut lyhtypylväitä auton kyydistä niin kauan kuin muistan, laskenut keittiön kaapin ovia, vetimiä, ikkunaruutuja, mitä vain. Luen sanoja takaperin sujuvasti.

Kiitos. Miksei ap vastaa tähän?

Vierailija kirjoitti:

Olisiko hyödyllistä hankkia liesi/uuni jossa on ajastin? Sellainen oli mun opiskelija-asunnossa, silloin ei tarvinnu miettiä palaako talo jos lähden ulos. Eikä tarvinnut lähteä kesken matkan takaisin tarkistamaan tilannetta... Se oli ihanaa. Olen päässyt tuosta onneksi yli muutenkin.

Kuulostaa ihan hyvältä idealta! Ja hyvä jos se ei enää vaivaa :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla semmoisia ajatuksia, että esimerkiksi parilliset luvut on "hyviä" ja muut huonoja?

Onko muuta mystistä ajattelua?

Mikä on sulle arjessa vaikeata?

En ole se jolta kysyit, mutta mulla on juurikin tuo että lasken mm. ikkunan pielistä ja kahvan osista lukuja ja aina on päästävä tiettyihin parittomiin lukuihin. Jos en muuten pääse, ynnään loppuun "kokonaisuuden" ja saan mieleiseni luvun. Olen myös mm. laskenut lyhtypylväitä auton kyydistä niin kauan kuin muistan, laskenut keittiön kaapin ovia, vetimiä, ikkunaruutuja, mitä vain. Luen sanoja takaperin sujuvasti.

Kiitos. Miksei ap vastaa tähän?

Sori en oo ehtiny vastata kaikkiin!

Mutta joo jonkin verran on mutta ei silleen elämää häiritsevästi kuten joskus aiemmin. On mulla jonkin verran sellasia, että jos en tee sitä tapahtuu jotain pahaa vaikka järjellä tiiän etteivät ne korreloi ollenkaan (esim jos en tarkista näitä veropapereita nyt niin reputan/saan huonon numeron jostain kurssista). Jos siis täntyyppistä tarkotit. Arjessa vaikeata on jumittaminen kotitöihin ja koulujuttuihin (tarkistelu) ja viralliset paperiasiat (esim nyt ajankohtanen veroilmotus)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla semmoisia ajatuksia, että esimerkiksi parilliset luvut on "hyviä" ja muut huonoja?

Onko muuta mystistä ajattelua?

Mikä on sulle arjessa vaikeata?

En ole se jolta kysyit, mutta mulla on juurikin tuo että lasken mm. ikkunan pielistä ja kahvan osista lukuja ja aina on päästävä tiettyihin parittomiin lukuihin. Jos en muuten pääse, ynnään loppuun "kokonaisuuden" ja saan mieleiseni luvun. Olen myös mm. laskenut lyhtypylväitä auton kyydistä niin kauan kuin muistan, laskenut keittiön kaapin ovia, vetimiä, ikkunaruutuja, mitä vain. Luen sanoja takaperin sujuvasti.

Kiitos. Miksei ap vastaa tähän?

Sori en oo ehtiny vastata kaikkiin!

Mutta joo jonkin verran on mutta ei silleen elämää häiritsevästi kuten joskus aiemmin. On mulla jonkin verran sellasia, että jos en tee sitä tapahtuu jotain pahaa vaikka järjellä tiiän etteivät ne korreloi ollenkaan (esim jos en tarkista näitä veropapereita nyt niin reputan/saan huonon numeron jostain kurssista). Jos siis täntyyppistä tarkotit. Arjessa vaikeata on jumittaminen kotitöihin ja koulujuttuihin (tarkistelu) ja viralliset paperiasiat (esim nyt ajankohtanen veroilmotus)

T Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koo

Vierailija kirjoitti:

Miten neuvoisit opettajaa, jolla on pakko-oireinen oppilas? 

Tärkeintä on olla ymmärtäväinen. On luultavasti vaatinut paljon rohkeutta kertoa asiasta ja oppilas saattaa pelätä opettajan reaktiota. Opettajan kannattaa sisäistää ettei oppilas ole huono, vaikka hän völillä palauttaisi tehtävät myöhässä, hän ei vaan aina pysty palauttamaan niitä ajallaan sairautensa vuoksi. Ite jään meinaan aina tarkistelemaan ja jumittamaan turhiin yksityiskohtiin jonka vuoksi moni juttu on tullut palautettua myöhässä, viime aikoina oon vähän tsempannut.

No yleensä sitä ei kerrota. Vanhemmat saattavat kertoa, ehkä. Tai sitten jostain kautta rantain kuulee tai itse päättelee. Olisi kyllä hyvä, jos oppilas itse kykenisi kertomaan, mikä on tilanne.

T. Ope

Mm nojoo totta. Riippuu tietty minkä ikäsistä oppilaista puhutaan. Lukiossa en ois ikinä halunnu kertoa opettajalle (harva kaverikaan tiesi) mutta nyt nykysissä opinnoissa kerroin vastaavalle opettajalle kun asia vaikutti just noihin tehtävien palauttamisiin tms.

Ap

Ai tälle on nimi. Mulla on myös.

Ilmenee siten, että saan jonkun absurdin päähänpiston, tyyliin "Jos en nyt ripusta pyykkejä, siskon miehen koiralle käy jotain pahaa". Sitten mietin, että eihän se asia mitenkään voi liittyä mihinkään. Sitten mietin, että jos koiralle kuitenkin käy jotain, en antaisi sitä ikinä itselleni anteeksi. Sitten ripustan ne pyykit ja mietin, että olenpahan tehnyt voitavani.