Miksi hoitajaopintoihin hakevilta kysytään kiusaamiskokemuksista?

Kiusaamiskokemusta varmasti pyritään aukomaan haastattelussa. Usein esim. koulukiusaaminen vaikuttaa tavalla tai toisella pitkään jatkuessaan kiusattuun. Myös mielenkiintoisiin keskusteluhin voidaan päästä, mikäli haastateltavalla on laaja-alainen kokemus siitä, että joutuu kiusatuksi esim. lähes kaikissa opiskelu- tai työpaikoissa joissa on ollut, naapurien toimesta ym. Kysymyksen asettelulla saadaan todennäköisesti selville, miten haastateltavalla on taipumus reagoida hankalissa tilanteissa, kuten kiusaaminen on, ts. esim alistua vai puolustaa itseään. 

Kannattaa valmistautua etukäteen ja miettiä miten vastaa, jos on tullut kiusatuksi. Asian voi muotoilla myös niin, ettei ole uhriutunut vaan on osannut koettelemuksesta kääntää itselleen vahvuuden.

Vierailija kirjoitti:

Pyritään erottelemaan kostonhimoiset ja "oikeutta" hakevat insuliinihoitajat ym

Se tuskin onnistuu yhdellä kysymyksellä?

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamiskokemusta varmasti pyritään aukomaan haastattelussa. Usein esim. koulukiusaaminen vaikuttaa tavalla tai toisella pitkään jatkuessaan kiusattuun. Myös mielenkiintoisiin keskusteluhin voidaan päästä, mikäli haastateltavalla on laaja-alainen kokemus siitä, että joutuu kiusatuksi esim. lähes kaikissa opiskelu- tai työpaikoissa joissa on ollut, naapurien toimesta ym. Kysymyksen asettelulla saadaan todennäköisesti selville, miten haastateltavalla on taipumus reagoida hankalissa tilanteissa, kuten kiusaaminen on, ts. esim alistua vai puolustaa itseään. 

Kannattaa valmistautua etukäteen ja miettiä miten vastaa, jos on tullut kiusatuksi. Asian voi muotoilla myös niin, ettei ole uhriutunut vaan on osannut koettelemuksesta kääntää itselleen vahvuuden.

Ei helvetti mitä tuubaa.

Hoitajien nöyryyttäminen aloitetaan siis jo kouluunhakuvaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Sitä käytetään pohjana haastattelussa.

Tuohon jos vastaa rehellisesti, voi haastattelussa olla kylmää kyytiä. Saatetaan esim. yrittää selvittää miten olet päässyt kiusaamisesta yli, vaikka asia ei kuulu heille, eikä selviä ihan muutaman minuutin kuulustelulla.

Olen kuullut muutaman aika karmivan esimerkin psykologian soveltuvuuskokeista (niitä vielä muutama vuosi sitten järjestettiin muutamassa kaupungissa).

Kyllä se vaan kuuluu, ja on olennaista myös hakijan itsensä kannalta. Jos kiusaamisesta ei ole päässyt yli, niin ongelmia tulee sitä todennäköisemmin, mitä stressaavampaa ja paineisempaa työ on ja mitä enemmän tulee vaikeita ja kuormittavia tilanteita ihmisten kanssa (työkaverit, esimiehet, asiakkaat, potilaat).

Ei ole kenenkään etu, että hoitaja ei selviä työstään kunnolla, ei kykene tiimityöskentelyyn ja/tai saa burn outin ennemmin tai myöhemmin ihan jo taustansa vuoksi (sen kun voi saada ilman sitäkin työn raskauden vuoksi).

Inhottavan oloista tirkistelyä. Itse saattaisin vastata totuudenvastaisesti ihan vain siitä syystä, etten haluaisi puhua haastattelussa vieraan ihmisen kanssa vaikeista elämänkokemuksistani. Eivät ne muille kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä käytetään pohjana haastattelussa.

Tuohon jos vastaa rehellisesti, voi haastattelussa olla kylmää kyytiä. Saatetaan esim. yrittää selvittää miten olet päässyt kiusaamisesta yli, vaikka asia ei kuulu heille, eikä selviä ihan muutaman minuutin kuulustelulla.

Olen kuullut muutaman aika karmivan esimerkin psykologian soveltuvuuskokeista (niitä vielä muutama vuosi sitten järjestettiin muutamassa kaupungissa).

Kyllä se vaan kuuluu, ja on olennaista myös hakijan itsensä kannalta. Jos kiusaamisesta ei ole päässyt yli, niin ongelmia tulee sitä todennäköisemmin, mitä stressaavampaa ja paineisempaa työ on ja mitä enemmän tulee vaikeita ja kuormittavia tilanteita ihmisten kanssa (työkaverit, esimiehet, asiakkaat, potilaat).

Ei ole kenenkään etu, että hoitaja ei selviä työstään kunnolla, ei kykene tiimityöskentelyyn ja/tai saa burn outin ennemmin tai myöhemmin ihan jo taustansa vuoksi (sen kun voi saada ilman sitäkin työn raskauden vuoksi).

Eli alan valintaprosessissa ajatellaan että on ok rangaista ihmistä opiskelupaikan menetyksellä, koska hän on tullut kiusatuksi? Eli ihannehakija vaikuttaisi olevan se, jolla olisi niin paha dissosiaatiohäiriö, että vaikeat kokemukset olivat täysin pyyhkiytyneet tietoisesta mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä käytetään pohjana haastattelussa.

Tuohon jos vastaa rehellisesti, voi haastattelussa olla kylmää kyytiä. Saatetaan esim. yrittää selvittää miten olet päässyt kiusaamisesta yli, vaikka asia ei kuulu heille, eikä selviä ihan muutaman minuutin kuulustelulla.

Olen kuullut muutaman aika karmivan esimerkin psykologian soveltuvuuskokeista (niitä vielä muutama vuosi sitten järjestettiin muutamassa kaupungissa).

Kyllä se vaan kuuluu, ja on olennaista myös hakijan itsensä kannalta. Jos kiusaamisesta ei ole päässyt yli, niin ongelmia tulee sitä todennäköisemmin, mitä stressaavampaa ja paineisempaa työ on ja mitä enemmän tulee vaikeita ja kuormittavia tilanteita ihmisten kanssa (työkaverit, esimiehet, asiakkaat, potilaat).

Ei ole kenenkään etu, että hoitaja ei selviä työstään kunnolla, ei kykene tiimityöskentelyyn ja/tai saa burn outin ennemmin tai myöhemmin ihan jo taustansa vuoksi (sen kun voi saada ilman sitäkin työn raskauden vuoksi).

Eli alan valintaprosessissa ajatellaan että on ok rangaista ihmistä opiskelupaikan menetyksellä, koska hän on tullut kiusatuksi? Eli ihannehakija vaikuttaisi olevan se, jolla olisi niin paha dissosiaatiohäiriö, että vaikeat kokemukset olivat täysin pyyhkiytyneet tietoisesta mielestä.

ei asiaa ajatella hakijan kannala, vaan työn. heikko ihminen olisi huono työntrkijä. Sairaanhoitaja ei saa olla psyykkisesti heikko tai haavoittunut,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä käytetään pohjana haastattelussa.

Tuohon jos vastaa rehellisesti, voi haastattelussa olla kylmää kyytiä. Saatetaan esim. yrittää selvittää miten olet päässyt kiusaamisesta yli, vaikka asia ei kuulu heille, eikä selviä ihan muutaman minuutin kuulustelulla.

Olen kuullut muutaman aika karmivan esimerkin psykologian soveltuvuuskokeista (niitä vielä muutama vuosi sitten järjestettiin muutamassa kaupungissa).

Kyllä se vaan kuuluu, ja on olennaista myös hakijan itsensä kannalta. Jos kiusaamisesta ei ole päässyt yli, niin ongelmia tulee sitä todennäköisemmin, mitä stressaavampaa ja paineisempaa työ on ja mitä enemmän tulee vaikeita ja kuormittavia tilanteita ihmisten kanssa (työkaverit, esimiehet, asiakkaat, potilaat).

Ei ole kenenkään etu, että hoitaja ei selviä työstään kunnolla, ei kykene tiimityöskentelyyn ja/tai saa burn outin ennemmin tai myöhemmin ihan jo taustansa vuoksi (sen kun voi saada ilman sitäkin työn raskauden vuoksi).

Eli alan valintaprosessissa ajatellaan että on ok rangaista ihmistä opiskelupaikan menetyksellä, koska hän on tullut kiusatuksi? Eli ihannehakija vaikuttaisi olevan se, jolla olisi niin paha dissosiaatiohäiriö, että vaikeat kokemukset olivat täysin pyyhkiytyneet tietoisesta mielestä.

ei asiaa ajatella hakijan kannala, vaan työn. heikko ihminen olisi huono työntrkijä. Sairaanhoitaja ei saa olla psyykkisesti heikko tai haavoittunut,

Kaikkihan ovat omalla tavallaan psyykkisesti heikkoja ja haavoittuvia. Toiset vain tiedostavat sen toisia paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamiskokemusta varmasti pyritään aukomaan haastattelussa. Usein esim. koulukiusaaminen vaikuttaa tavalla tai toisella pitkään jatkuessaan kiusattuun. Myös mielenkiintoisiin keskusteluhin voidaan päästä, mikäli haastateltavalla on laaja-alainen kokemus siitä, että joutuu kiusatuksi esim. lähes kaikissa opiskelu- tai työpaikoissa joissa on ollut, naapurien toimesta ym. Kysymyksen asettelulla saadaan todennäköisesti selville, miten haastateltavalla on taipumus reagoida hankalissa tilanteissa, kuten kiusaaminen on, ts. esim alistua vai puolustaa itseään. 

Kannattaa valmistautua etukäteen ja miettiä miten vastaa, jos on tullut kiusatuksi. Asian voi muotoilla myös niin, ettei ole uhriutunut vaan on osannut koettelemuksesta kääntää itselleen vahvuuden.

Olen sellainen kiltin hömelön koiranpennun oloinen. Mua yrittävät kiusaajahenkiset kiusata. On kaikki negatiivinen kiusaamista, vaikka ei olisikaan jatkuvaa. Kuten eläinkunnassa, joillain ihmisillä on tarve jollakin tavalla piikitellä "alempiarvoistaan". Tällä saa oikeastaan parhaiten selville kunnolliset ihmiset, koska kunnollinen ei koskaan kiusaa heikommassa asemassa olevaa. Itse otan vastaan tuota huonoa käytöstä jonkin aikaa, koska kestän sen, mutta lopulta "ampua täräytän" sellaisen verbaalikommentin, johon tuo eläimellinen meno loppuu. 

Se, että on tullit kiusatuksi, ei ole maailman loppu. Moni on joutunut. Mutta miten siitä on päässyt yli on mielestäni olennaista.

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitoalallahan on tunnetusti kiusaajia töissa aika paljon. Ei kaikkialla, mutta netin mukaan monissa paikoissa. Ehkä yrittävät seuloa kyselyn kautta pois porukkaa, joka kiusaa?

Kiusatut tuskin alkavat kiusata muita. Aika moni kokenut jonkinlaista kiusaamista jossakin vaiheessa. Olennaista on miten on ottanut sen vastaan. Ja miten on toiminut, jos on nähnyt, kun jotakin muuta kiusataan. Puuttumatta jättäminenhän on kiusaamista.

Todellakin ja kiusaamista aiheuttavat Maisan ja Ninnin kaltaiset ihmiset. Silti noita suositaan kuten "reippaita" ja "puheliaita" aina vaikka heihin sopii useimmiten vertaus tyhjistä tynnyreistä. Nuo joka paikan kaakattavat höylät sitten kiusaavat hiljaisempia puurtajia, jotka ovat kuitenkin usein aidosti paremmin hoitotyöhön soveltuvia. Esimiehetkään eivät aina ymmärrä tätä. Toisaalta se johtuu joskus myös siitä, että ovat itsekin noita tyhjää höliseviä muka hyviä tyyppejä. On ollut surullista huomata millaisia ihmisiä opintoihin on valittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitoalallahan on tunnetusti kiusaajia töissa aika paljon. Ei kaikkialla, mutta netin mukaan monissa paikoissa. Ehkä yrittävät seuloa kyselyn kautta pois porukkaa, joka kiusaa?

Kiusatut tuskin alkavat kiusata muita. Aika moni kokenut jonkinlaista kiusaamista jossakin vaiheessa. Olennaista on miten on ottanut sen vastaan. Ja miten on toiminut, jos on nähnyt, kun jotakin muuta kiusataan. Puuttumatta jättäminenhän on kiusaamista.

Todellakin ja kiusaamista aiheuttavat Maisan ja Ninnin kaltaiset ihmiset. Silti noita suositaan kuten "reippaita" ja "puheliaita" aina vaikka heihin sopii useimmiten vertaus tyhjistä tynnyreistä. Nuo joka paikan kaakattavat höylät sitten kiusaavat hiljaisempia puurtajia, jotka ovat kuitenkin usein aidosti paremmin hoitotyöhön soveltuvia. Esimiehetkään eivät aina ymmärrä tätä. Toisaalta se johtuu joskus myös siitä, että ovat itsekin noita tyhjää höliseviä muka hyviä tyyppejä. On ollut surullista huomata millaisia ihmisiä opintoihin on valittu.

Mitä sinä tiedät Maisasta? Onko hän sinun faktaksi tarkistamiesi tietojesi perusteella kiusaaja?

Vai miksi kirjoitat hänestä noin kiusaajamaisesti. 

Jos väität jotakin kiusaajaksi, perustele se väite!

Maisa vaikuttaa mielestäni asialliselta naiselta sen pohjalta mitä olen hänestä nähnyt. On sitä tyyppiä, joka kerää kiusaajien raakkumisia netissä osakseen. Mitä hän on tehnyt ansaitakseen ikävät kommentit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä käytetään pohjana haastattelussa.

Tuohon jos vastaa rehellisesti, voi haastattelussa olla kylmää kyytiä. Saatetaan esim. yrittää selvittää miten olet päässyt kiusaamisesta yli, vaikka asia ei kuulu heille, eikä selviä ihan muutaman minuutin kuulustelulla.

Olen kuullut muutaman aika karmivan esimerkin psykologian soveltuvuuskokeista (niitä vielä muutama vuosi sitten järjestettiin muutamassa kaupungissa).

Kyllä se vaan kuuluu, ja on olennaista myös hakijan itsensä kannalta. Jos kiusaamisesta ei ole päässyt yli, niin ongelmia tulee sitä todennäköisemmin, mitä stressaavampaa ja paineisempaa työ on ja mitä enemmän tulee vaikeita ja kuormittavia tilanteita ihmisten kanssa (työkaverit, esimiehet, asiakkaat, potilaat).

Ei ole kenenkään etu, että hoitaja ei selviä työstään kunnolla, ei kykene tiimityöskentelyyn ja/tai saa burn outin ennemmin tai myöhemmin ihan jo taustansa vuoksi (sen kun voi saada ilman sitäkin työn raskauden vuoksi).

Eli alan valintaprosessissa ajatellaan että on ok rangaista ihmistä opiskelupaikan menetyksellä, koska hän on tullut kiusatuksi? Eli ihannehakija vaikuttaisi olevan se, jolla olisi niin paha dissosiaatiohäiriö, että vaikeat kokemukset olivat täysin pyyhkiytyneet tietoisesta mielestä.

Jos pyritään arvioimaan ihmisen soveltuvuutta alalle, niin miten se liittyy mihinkään rankaisemiseen? On ihan itsestäänselvä asia, että kaikki ihmiset eivät sovi kaikkiin töihin.

Olennaista ei liene se, onko tullut kiusatuksi, vaan se, miten siihen on suhtautunut, miten sen on käsitellyt, miten siitä on selvinnyt, miten se vaikuttaa nykyhetkeen, mitä ajattelee tänä päivänä kiusaajistaan, mitä  heitä kohtaan tuntee jne.

Vaikea ja hankala asia tietysti arvioitavaksi noin lyhyesti ja virhearviointeja ja -valintojakin välillä varmasti tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä käytetään pohjana haastattelussa.

Tuohon jos vastaa rehellisesti, voi haastattelussa olla kylmää kyytiä. Saatetaan esim. yrittää selvittää miten olet päässyt kiusaamisesta yli, vaikka asia ei kuulu heille, eikä selviä ihan muutaman minuutin kuulustelulla.

Olen kuullut muutaman aika karmivan esimerkin psykologian soveltuvuuskokeista (niitä vielä muutama vuosi sitten järjestettiin muutamassa kaupungissa).

Kyllä se vaan kuuluu, ja on olennaista myös hakijan itsensä kannalta. Jos kiusaamisesta ei ole päässyt yli, niin ongelmia tulee sitä todennäköisemmin, mitä stressaavampaa ja paineisempaa työ on ja mitä enemmän tulee vaikeita ja kuormittavia tilanteita ihmisten kanssa (työkaverit, esimiehet, asiakkaat, potilaat).

Ei ole kenenkään etu, että hoitaja ei selviä työstään kunnolla, ei kykene tiimityöskentelyyn ja/tai saa burn outin ennemmin tai myöhemmin ihan jo taustansa vuoksi (sen kun voi saada ilman sitäkin työn raskauden vuoksi).

Eli alan valintaprosessissa ajatellaan että on ok rangaista ihmistä opiskelupaikan menetyksellä, koska hän on tullut kiusatuksi? Eli ihannehakija vaikuttaisi olevan se, jolla olisi niin paha dissosiaatiohäiriö, että vaikeat kokemukset olivat täysin pyyhkiytyneet tietoisesta mielestä.

Jos pyritään arvioimaan ihmisen soveltuvuutta alalle, niin miten se liittyy mihinkään rankaisemiseen? On ihan itsestäänselvä asia, että kaikki ihmiset eivät sovi kaikkiin töihin.

Olennaista ei liene se, onko tullut kiusatuksi, vaan se, miten siihen on suhtautunut, miten sen on käsitellyt, miten siitä on selvinnyt, miten se vaikuttaa nykyhetkeen, mitä ajattelee tänä päivänä kiusaajistaan, mitä  heitä kohtaan tuntee jne.

Vaikea ja hankala asia tietysti arvioitavaksi noin lyhyesti ja virhearviointeja ja -valintojakin välillä varmasti tapahtuu.

Eli käytännössä mitataan samaa kuin työhaastatteluissa - osaako ihminen vetää menestyksellä sellaista roolia mitä häneltä odotetaan. Vähät siitä mitä pään sisässä tapahtuu, kunhan kaikki näyttää ulospäin siltä kuin pitääkin. "Jees, kaikki kokemani on kasvattanut minua ihmisenä, ymmärrän että sellaista se on, olen valmis laittamaan kaiken peliin toisten parhaaksi..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä käytetään pohjana haastattelussa.

Tuohon jos vastaa rehellisesti, voi haastattelussa olla kylmää kyytiä. Saatetaan esim. yrittää selvittää miten olet päässyt kiusaamisesta yli, vaikka asia ei kuulu heille, eikä selviä ihan muutaman minuutin kuulustelulla.

Olen kuullut muutaman aika karmivan esimerkin psykologian soveltuvuuskokeista (niitä vielä muutama vuosi sitten järjestettiin muutamassa kaupungissa).

Kyllä se vaan kuuluu, ja on olennaista myös hakijan itsensä kannalta. Jos kiusaamisesta ei ole päässyt yli, niin ongelmia tulee sitä todennäköisemmin, mitä stressaavampaa ja paineisempaa työ on ja mitä enemmän tulee vaikeita ja kuormittavia tilanteita ihmisten kanssa (työkaverit, esimiehet, asiakkaat, potilaat).

Ei ole kenenkään etu, että hoitaja ei selviä työstään kunnolla, ei kykene tiimityöskentelyyn ja/tai saa burn outin ennemmin tai myöhemmin ihan jo taustansa vuoksi (sen kun voi saada ilman sitäkin työn raskauden vuoksi).

Eli alan valintaprosessissa ajatellaan että on ok rangaista ihmistä opiskelupaikan menetyksellä, koska hän on tullut kiusatuksi? Eli ihannehakija vaikuttaisi olevan se, jolla olisi niin paha dissosiaatiohäiriö, että vaikeat kokemukset olivat täysin pyyhkiytyneet tietoisesta mielestä.

ei asiaa ajatella hakijan kannala, vaan työn. heikko ihminen olisi huono työntrkijä. Sairaanhoitaja ei saa olla psyykkisesti heikko tai haavoittunut,

Olen sh/th ja myös valmistunut lh v. 2004. Missään vaiheessa ei kummankaan opinnon haussa ole seulottu mun mielenterveyttä. Olis kyl kannattanut..

Vierailija kirjoitti:

On muutenkin todella henkilökohtaisia kysymyksiä. Ahdistavaa. Jättäisin varmaan kouluun haun kesken.

Sama hämmentää. Että ihan tärkeimmät elämäntapahtumat pitää selvittää. Juu ei kiitos, tuossa mennään jo tonkimaan liikaa yksityiselämää.

Kertoo paljon työn luonteesta nuo kysymykset, mutta tuo tenttaus halveksii kyllä hakijoita. Ihan lärvijutustelulla selviää jo paljon hakijan olemuksesta ja vuorovaikutustaidoista. Siinä on myös hakijalla itsellään mahdollisuus korjata vielä käsityksiään työstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä käytetään pohjana haastattelussa.

Tuohon jos vastaa rehellisesti, voi haastattelussa olla kylmää kyytiä. Saatetaan esim. yrittää selvittää miten olet päässyt kiusaamisesta yli, vaikka asia ei kuulu heille, eikä selviä ihan muutaman minuutin kuulustelulla.

Olen kuullut muutaman aika karmivan esimerkin psykologian soveltuvuuskokeista (niitä vielä muutama vuosi sitten järjestettiin muutamassa kaupungissa).

Kyllä se vaan kuuluu, ja on olennaista myös hakijan itsensä kannalta. Jos kiusaamisesta ei ole päässyt yli, niin ongelmia tulee sitä todennäköisemmin, mitä stressaavampaa ja paineisempaa työ on ja mitä enemmän tulee vaikeita ja kuormittavia tilanteita ihmisten kanssa (työkaverit, esimiehet, asiakkaat, potilaat).

Ei ole kenenkään etu, että hoitaja ei selviä työstään kunnolla, ei kykene tiimityöskentelyyn ja/tai saa burn outin ennemmin tai myöhemmin ihan jo taustansa vuoksi (sen kun voi saada ilman sitäkin työn raskauden vuoksi).

Eli alan valintaprosessissa ajatellaan että on ok rangaista ihmistä opiskelupaikan menetyksellä, koska hän on tullut kiusatuksi? Eli ihannehakija vaikuttaisi olevan se, jolla olisi niin paha dissosiaatiohäiriö, että vaikeat kokemukset olivat täysin pyyhkiytyneet tietoisesta mielestä.

Jos pyritään arvioimaan ihmisen soveltuvuutta alalle, niin miten se liittyy mihinkään rankaisemiseen? On ihan itsestäänselvä asia, että kaikki ihmiset eivät sovi kaikkiin töihin.

Olennaista ei liene se, onko tullut kiusatuksi, vaan se, miten siihen on suhtautunut, miten sen on käsitellyt, miten siitä on selvinnyt, miten se vaikuttaa nykyhetkeen, mitä ajattelee tänä päivänä kiusaajistaan, mitä  heitä kohtaan tuntee jne.

Vaikea ja hankala asia tietysti arvioitavaksi noin lyhyesti ja virhearviointeja ja -valintojakin välillä varmasti tapahtuu.

Eli käytännössä mitataan samaa kuin työhaastatteluissa - osaako ihminen vetää menestyksellä sellaista roolia mitä häneltä odotetaan. Vähät siitä mitä pään sisässä tapahtuu, kunhan kaikki näyttää ulospäin siltä kuin pitääkin. "Jees, kaikki kokemani on kasvattanut minua ihmisenä, ymmärrän että sellaista se on, olen valmis laittamaan kaiken peliin toisten parhaaksi..."

Parasta tietysti olisi, jos voitaisiin vetää jotain viikkoja kestäviä intensiivisiä leirejä tms., mutta niihin ei varmaan resurssitkaan riittäisi. Olisiko sinusta parempi, että soveltuvuutta ei mitattaisi mitenkään? Tai miten sen tulisi mielestäsi tapahtua?

Vaikka virheitä sattuukin, niin en silti lähtisi hirveästi dissaamaankaan valitsijoita, varsinkaan niitä kokeneimpia. Noissa tilanteissa käsittääkseni kouliintuu aika hyvin. Ja tuo mitä lainasit on kyllä sellaista liirumlaarumia, että ei menisi edes minulle, täysin kokemattomalle läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyritään erottelemaan kostonhimoiset ja "oikeutta" hakevat insuliinihoitajat ym

Se tuskin onnistuu yhdellä kysymyksellä?

Kaikki psykothan ovat ihan mestareita hurmaamaan ja puhumaan päät pyörryksiin. Siis juuri sitä porukkaa, josta myöhemmin puhutaan "ei siitä olisi ikinä uskonut". Se huijaaminen on just se juttu, kypsään ja viisaan ja täydellisen hakijan esittäminen. Nuo osaavat lukea vastapuolen odotuksia pelottavan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitoalallahan on tunnetusti kiusaajia töissa aika paljon. Ei kaikkialla, mutta netin mukaan monissa paikoissa. Ehkä yrittävät seuloa kyselyn kautta pois porukkaa, joka kiusaa?

Kiusatut tuskin alkavat kiusata muita. Aika moni kokenut jonkinlaista kiusaamista jossakin vaiheessa. Olennaista on miten on ottanut sen vastaan. Ja miten on toiminut, jos on nähnyt, kun jotakin muuta kiusataan. Puuttumatta jättäminenhän on kiusaamista.

Todellakin ja kiusaamista aiheuttavat Maisan ja Ninnin kaltaiset ihmiset. Silti noita suositaan kuten "reippaita" ja "puheliaita" aina vaikka heihin sopii useimmiten vertaus tyhjistä tynnyreistä. Nuo joka paikan kaakattavat höylät sitten kiusaavat hiljaisempia puurtajia, jotka ovat kuitenkin usein aidosti paremmin hoitotyöhön soveltuvia. Esimiehetkään eivät aina ymmärrä tätä. Toisaalta se johtuu joskus myös siitä, että ovat itsekin noita tyhjää höliseviä muka hyviä tyyppejä. On ollut surullista huomata millaisia ihmisiä opintoihin on valittu.

Mitä sinä tiedät Maisasta? Onko hän sinun faktaksi tarkistamiesi tietojesi perusteella kiusaaja?

Vai miksi kirjoitat hänestä noin kiusaajamaisesti. 

Jos väität jotakin kiusaajaksi, perustele se väite!

Maisa vaikuttaa mielestäni asialliselta naiselta sen pohjalta mitä olen hänestä nähnyt. On sitä tyyppiä, joka kerää kiusaajien raakkumisia netissä osakseen. Mitä hän on tehnyt ansaitakseen ikävät kommentit?

Kun et itsekään tunne häntä, et voi väittää olevasi omissa arvioissasi yhtään sen oikeammassa kuin minäkään. Omaksi edukseni luen hyvän ihmistuntemuksen (ei vain oma arvioni) lisäksi pitkän kokemukseni psykologian parissa ja väitän arvioideni osuvan lähemmäs kuin sinun. Ja käytin Maisaa (ja Ninniä) asiaa havainnollistaakseni esimerkkinä siksi, että he ovat olleet julkisuudessa eli ihmiset ovat nähneet heitä ja tietävät heistä ainakin jotain toisin kuin jostain satunnaisesta yksityishenkilöstä. Tarkoitus ei siis ollut mollata heitä, vaan ainoastaan havainnollistaa konkreettisemmin tuota kiusaamisilmiötä.

ammattiloukkaantujat ei kestä mitään kritiikkiä,ja sitä on tiedossa tuolla alalla