äitienpäivä lähestyy. kertokaa muistojanne äidistänne.

Äidillä oli mahtava huumorintaju. Joskus hupsutteli niin, että kaverini luulivat hänen olevan kännissä. Hän oli myös hyvin älykäs, mutta jätti opiskelut kesken ja jäi kotirouvaksi, mikä oli sääli, sillä hän olisi varmasti menestynyt työelämässä paremmin kuin kodinhengettärenä.

Äiti ei koskaan tullut kevätjuhliin, koska oli krapulassa.

Nukkui ja raivosi. Eipä se juuri muuta tehnyt.

Äiti kaatoi salaa isän viinoja viemäriin.

Äiti teki kesämekon ja meni näyttämään isälle, isä haukkui sen pystyyn koska kangas oli halpaa.

Jotain harmaata se oli.

aika ankeita on muistonne, eipä monikaan näytä olevan äidistään iloinen..

Vierailija kirjoitti:

aika ankeita on muistonne, eipä monikaan näytä olevan äidistään iloinen..

Mitäpä muutakaan voi odottaa? Suomi on pahoinvointivaltio.

Hakkasi mua siitä asti kun olin pieni. Koskaan ei halannut tai kertonut rakastavansa. Itkeminen oli kielletty, tuli vaan pahemmin turpaan. Haukkui, valitti että tein kaiken väärin (sitä tekee edelleen, ihan sama mitä teen). Kännissä joka ilta, lapsena olin mun ja siskon yhteisessä huoneessa ja välttelin äitiä (ja väkivaltaista isäpuolta). Olin kamala lapsi koska en puhunut, selektiivinen mutismi piti mut hiljaa. Sekin ilmeisesti lähti äidin ja isän käytöksestä mua kohtaan. Koko elämäni oon siis kuullut kuinka turha ihminen oon. Huostaanoton jälkeen äiti ei mua paljon kaivannut, tuntui olevan tyytyväinen kun lähdin pois. Eipä vieläkään tajua mitä teki mulle, syyllisyyttä se ei tunne mistään.