Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Näytteleminen perheessä
25.04.2020 |
Eli olen 25v äiti ja minulla on aviomies ja kaksi lasta. Ainakin mielestäni mun ja miehen suhde on aika lailla näytelmää. Tai vähän niin kuin elokuvasta, mutta ei ole elokuva. Ollaan rakastuttu ja menty naimisiinkin ja saatu lapsiakin. Mutta tilanteet ja tunteet ovat vähän näyteltyjä ja dramaattisiakin. Kotona siis esitän jonkinlaista kotiäitiä lapsille, miehelle rakkaustarinaa ja töissä esitän kunnon tyrannia. Sukulaisille en ole muutakuin suvun jatkaja. Näytelmää kaikki varmaan. Olen alkanut epäilemään, että mitkä ovat ne oikeat tunteet, jos ne on kerran pelkästään kopioitu elokuvasta. Olen ollut onnekas silti, kun sain sellaisen miehen, joka pitää showta yllä kanssani. Pelkään vain, että lapset lähtevät mukaan siihen. Täytyy erottaa oikea maailma. Toisen tunteet ei ole esitystä tai on esitystä. Oon surkea äiti, en edes erota mitkä on aitoja tunteita ja mitkä ei. Lapset varmasti ottavat jo nyt mallia minusta ja isästä, 2v ja 5v lapset. Kuitenkin show jatkukoon...
Kommentit (30)
Niin että mitä helvettiä???
Teille tulee joku noro ja te "näyttelette" oksentamista ja lapset tekoitkee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin että mitä helvettiä???
Teille tulee joku noro ja te "näyttelette" oksentamista ja lapset tekoitkee?
Oh, näin se menee..
Enpä tullut ajatelleeksi
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletpas saanut ikäviä vastauksia. Oikeasti olet vain tunnustanut tekeväsi samaa mitä moni muukin, mutta nämä eivät sitä tunnista tai myönnä. Ainoa siitä kertova asia heidän elämässään saattaa olla epämääräinen tyhjyyden tunne.
Tuota se on, kun ihminen mukautuu sosiaalisiin normeihin ja elää elämää, jollaista häneltä odotetaan. Äitiys varsinkin on asia, jota määritellään paljon ulkoa päin ja kaikki eivät sitä roolia omakseen koe (siinä muodossa mitä tarjotaan).
Eipä muuta kun aloitat tutustumisretken itseesi ja alat miettiä, miltä sun näköinen elämä tuntuisi ja näyttäisi.
Vierailija kirjoitti:
Ettei sulla ois skitsofrenia puhkeamassa.
Eikai sentään?..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletpas saanut ikäviä vastauksia. Oikeasti olet vain tunnustanut tekeväsi samaa mitä moni muukin, mutta nämä eivät sitä tunnista tai myönnä. Ainoa siitä kertova asia heidän elämässään saattaa olla epämääräinen tyhjyyden tunne.
Tuota se on, kun ihminen mukautuu sosiaalisiin normeihin ja elää elämää, jollaista häneltä odotetaan. Äitiys varsinkin on asia, jota määritellään paljon ulkoa päin ja kaikki eivät sitä roolia omakseen koe (siinä muodossa mitä tarjotaan).
Eipä muuta kun aloitat tutustumisretken itseesi ja alat miettiä, miltä sun näköinen elämä tuntuisi ja näyttäisi.
Kuulostaa kyllä haastavalta, mutta voin yrittää tutkia enemmän itseäni. Mutta enkai menetä lapsia siinä touhussa?
Tätähän ei saisi ääneen sanoa, mutta sillä, että olet tullut äidiksi noin nuorena, lienee vaikutusta näihin tuntemuksiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo riippuu vähän siitä, oletko täysjärkinen vai vajaaälyinen ihminen. Ensinnäkin sun lapset ovat kehittymässä ja jos niillä on sellainen äiti, joka esittää jotakin ihme kotiäitiä. Voit olla joku bi tai lesbo, mutta halusit vain mielistellä suvullesi olevasi hetero. Homojen ja lesbojen vanhemmat joutuvat helvettiin, samoin niiden lapset. Itse hetero, kun esität olevasi, pääset mukaani taivaaseen. Mutta sulla on epäpuhdas sydän, kun panit naapuriasi epäonnellisessa parisuhteessasi. Joten älä opeta lapsiasi homoiksi tai lesboiksi, muuten et pääse taivaaseen. Äläkä ite oo homo tai lesbo tai sun vanhemmat eivät pääse taivaaseen. Sä joudut jonnekkin maanrakoon kuoltuasi ite, jos oot homo tai lesbo ja esität vaan heteroa ja "onnellista" parisuhdetta.LOPETA SE ESITTÄMINEN, NIIN HAEN SUT KUOLTUASI MUKAAN TAIVAASEEN MUN KANSSA. Ja jos oot kristitty, en sittenkään hae. Hyi helekutti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpas saanut ikäviä vastauksia. Oikeasti olet vain tunnustanut tekeväsi samaa mitä moni muukin, mutta nämä eivät sitä tunnista tai myönnä. Ainoa siitä kertova asia heidän elämässään saattaa olla epämääräinen tyhjyyden tunne.
Tuota se on, kun ihminen mukautuu sosiaalisiin normeihin ja elää elämää, jollaista häneltä odotetaan. Äitiys varsinkin on asia, jota määritellään paljon ulkoa päin ja kaikki eivät sitä roolia omakseen koe (siinä muodossa mitä tarjotaan).
Eipä muuta kun aloitat tutustumisretken itseesi ja alat miettiä, miltä sun näköinen elämä tuntuisi ja näyttäisi.
Kuulostaa kyllä haastavalta, mutta voin yrittää tutkia enemmän itseäni. Mutta enkai menetä lapsia siinä touhussa?
Miten siinä nyt lapset menettäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpas saanut ikäviä vastauksia. Oikeasti olet vain tunnustanut tekeväsi samaa mitä moni muukin, mutta nämä eivät sitä tunnista tai myönnä. Ainoa siitä kertova asia heidän elämässään saattaa olla epämääräinen tyhjyyden tunne.
Tuota se on, kun ihminen mukautuu sosiaalisiin normeihin ja elää elämää, jollaista häneltä odotetaan. Äitiys varsinkin on asia, jota määritellään paljon ulkoa päin ja kaikki eivät sitä roolia omakseen koe (siinä muodossa mitä tarjotaan).
Eipä muuta kun aloitat tutustumisretken itseesi ja alat miettiä, miltä sun näköinen elämä tuntuisi ja näyttäisi.
Kuulostaa kyllä haastavalta, mutta voin yrittää tutkia enemmän itseäni. Mutta enkai menetä lapsia siinä touhussa?
Miten siinä nyt lapset menettäisi?
Jos sossut puuttuvat peliin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpas saanut ikäviä vastauksia. Oikeasti olet vain tunnustanut tekeväsi samaa mitä moni muukin, mutta nämä eivät sitä tunnista tai myönnä. Ainoa siitä kertova asia heidän elämässään saattaa olla epämääräinen tyhjyyden tunne.
Tuota se on, kun ihminen mukautuu sosiaalisiin normeihin ja elää elämää, jollaista häneltä odotetaan. Äitiys varsinkin on asia, jota määritellään paljon ulkoa päin ja kaikki eivät sitä roolia omakseen koe (siinä muodossa mitä tarjotaan).
Eipä muuta kun aloitat tutustumisretken itseesi ja alat miettiä, miltä sun näköinen elämä tuntuisi ja näyttäisi.
Kuulostaa kyllä haastavalta, mutta voin yrittää tutkia enemmän itseäni. Mutta enkai menetä lapsia siinä touhussa?
Miten siinä nyt lapset menettäisi?
Jos sossut puuttuvat peliin..
Just joo. Meinasitko laajentaa tajuntaasi aineilla vai miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootpas luuseri. Kuka hitto vie tekee lapsia noin nuorena?? Idioottimaista
- Huijarisyndrooma?
- Parisuhde muuttunut kaveriliitoksi, mutta kumpikaan ei myönnä tilannetta?
- Masennusta?
Joka tapauksessa kuulostat ettet ole kunnolla kytköksissä tunteisiisi.
Jos me ollaan esimerkiksi syömässä perheen kanssa kotona, teen ja tarjoilen ruoan, lapset auttavat jotain esim. kattaa pöydän, auttavat ruoanlaitossa miten pystyvät ym.. Sitten mies tulee kotiin ja me syömme. Yleensä hän on virkeänä töistä, kun tulee paljon myöhempään töistä kuin minä, ja täyttää astianpesukoneen, tiskaa ym.
Kuitenkin musta tuntuu, että meillä on aina tietyt roolit, näytelmä. Olen tavallaan kodin kunnossapidon tirehtööri. Sitten annan lapsille sellaisen vaikutelman, että heilläkin tulevaisuudessa menee näin kuten näytelmässä, vaikka ei välttämättä mene.
Vierailija kirjoitti:
- Huijarisyndrooma?
- Parisuhde muuttunut kaveriliitoksi, mutta kumpikaan ei myönnä tilannetta?
- Masennusta?
Joka tapauksessa kuulostat ettet ole kunnolla kytköksissä tunteisiisi.
Kunpa joku osaisi auttaa...
Kiitos kivoista kommenteista. Mutta luulenpa, ettei ne auta tähän. Tää on varmaan joku näytelmäsyndrooma. Paha?
Alue: Aihe vapaa
Laita lapset huostaan. Tollasilta vanhemmilta lapset pois ja parempaan käyttöön. Saatte jatkaa "rakkaustarinaanne" keskenänne, mutta älkää sekoittako lastenkin päätä tollasella typeryydellä.