Lue keskustelun säännöt.
En olisi koskaan arvannut että avioliitossa oleminen on tällaista. Mies oli sitten mennyt itkemään asioitamme äidilleen..
25.04.2020 |
Alku vuodesta meillä oli häät ja ehdittiin käydä häämatkalla ennen kuin koronatilanne räjähti. Kahden viikon ajan meillä on ollut hiljaista riitelyn takia. Tiesin kyllä kenet nain mutta ärsyttää kun mies oli mennyt itkemään ongelmiamme äidilleen ja anoppi nyt sitten soitteli mulle ja ehdotti miten sopia riidat. En muista enään kunnolla mistä kaikki edes alkoi mutta kitisin miehelle ja haukuin sitä tyhmäksi idiootiksi. Mies otti pahasti itteensä ja alkoi mököttää kunnes eilen illalla tuli luokseni sanoen että on odottanut mua luokseen (asutaan yhdessä) anteeksipyynnön kera. Mies ei enää kestänyt odottaa vaikka minun olisi pitänyt tehä aloitus asioiden ratkaisemiseksi ja nyt anoppi puuttui tähän sanoen että hänen poikansa rakastaa mua, on kiltti ja tekee kaikkensa. pyysin mieheltä anteeksi mutta mies valitti etten ole vilpitön eikä anteeksipyyntö tule sydämestä. Mies on kokoajan halunnut että olisin tullut kysymään vointia ja nukkunut vieressä mutta selitin etten uskaltanut tulla kun pelkäsin miehen alkavan itkemään ja niinhän se tekisin. Mies on todella herkkä ja hidas kun ite oon nopea liikkeissäni ja sanoissani. Anoppi pyysi että soitamme tälle yhdessä miehen kanssa kun olemme saaneet sovun aikaan. Puuttuuko teillä anoppi asioihin?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan tässä sairas on. Etkö välitä saatan an akka siitä, että olet pahoittanut miehesi mielen, häh! Mitä!? Mä voin tulla ottamaan sun miehesi, tuollainen kelpaisi, joka haluaa selvittää riidat.
Mies ei hauku mua eikä varsinkaan käytä musta samoja sanoja mitä sä. Mulla keitti yli, haukuin miestä tyhmäksi idiootiksi vaikka tiedän että mies on hyvä ja kiltti eikä mikään idiootti. Pahoitin miehen mielen mutta pyysin anteeksi. Olen kiitollinen että mulla on hyvä mies joka haluaa selvittää riidat ja muut asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun minun nelikymppinen veljeni seurusteli ex-avovaimonsa kanssa, soitteli tämä nainen usein meidän äidille Eli anopilleen ja moitti että mitä kaikkea ikävää minun veljeni on tehnyt. Meidän mutsi sanoi hänelle, että ehkä teidän kannattaa sitten erota, jos se yhteiselo on niin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt on aika erilaiset persoonat mennyt yhteen, huhhuh.
Siis onko mies mielestäsi itkupilli vai sinä liian kova? Särähti korvaan tuo että pelkäsit miehen alkavan itkemään, ihan kuin pilkkaisit.En pilkkaa enkä säti miestä. Olemme yhdessä sopineet että emme korota ääntä, käy käsiksi tai käyttäydy väkivaltaisesti enkä niin tehnytkään. Mies tiesi että mulla oli menkat tulossa ja olen pms:n aikaan joko itkuherkkä tai raivohullu mutta en käy käsiksi. Olen käynyt tutkimuksissa mutta mitään ei ole löydetty. En normaalisti käyttäydy noin enkä hauku miestä koska mies on todella herkkä ja välittävä. Olemme molemmat empaattisia ja lempeitä ja yllätyin omasta käytöksestäni. :( Mies on hieman herkempi mitä minä ja riidan aikaan olin liian kova.
Tajuatko, että miehen äiti ehkä välittää pojastaan? Sinä sen sijaan selittelet siellä menkoistasi? Sekö on sun oikeutuksesi huonoon ja satuttavaan käytökseen, jota ei tarvitse pyytää anteeksi?
Tajuan toki ja anoppi sanoi että välittää pojastaan ja sen takia soitti mulle. Anoppi sanoi myös että toivoo meille edelleen kestävää avio-onnea ja että kohtelemme toisiamme lempeästi. Sanoin anopille että pyydän mieheltä anteeksi ja lupaan kohdella hyvin. Ei menkat ole tekosyy mutta olin alamaissa tuolloin. Olen kuitenkin pyytänyt anteeksi uudestaan ja mies sanoikin ettei kestä kovia sanoja. Anoppi muistutti että poikansa on todella herkkä ja kiltti ja rakastaa mua aidosti.
Kristiina xx kirjoitti:
Kun minun nelikymppinen veljeni seurusteli ex-avovaimonsa kanssa, soitteli tämä nainen usein meidän äidille Eli anopilleen ja moitti että mitä kaikkea ikävää minun veljeni on tehnyt. Meidän mutsi sanoi hänelle, että ehkä teidän kannattaa sitten erota, jos se yhteiselo on niin vaikeaa.
Äitisi oli siis huonotapainen kasvattamaton mulkero, jolle muiden tunteet eivät merkinneet. Hyi että.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt on aika erilaiset persoonat mennyt yhteen, huhhuh.
Siis onko mies mielestäsi itkupilli vai sinä liian kova? Särähti korvaan tuo että pelkäsit miehen alkavan itkemään, ihan kuin pilkkaisit.En pilkkaa enkä säti miestä. Olemme yhdessä sopineet että emme korota ääntä, käy käsiksi tai käyttäydy väkivaltaisesti enkä niin tehnytkään. Mies tiesi että mulla oli menkat tulossa ja olen pms:n aikaan joko itkuherkkä tai raivohullu mutta en käy käsiksi. Olen käynyt tutkimuksissa mutta mitään ei ole löydetty. En normaalisti käyttäydy noin enkä hauku miestä koska mies on todella herkkä ja välittävä. Olemme molemmat empaattisia ja lempeitä ja yllätyin omasta käytöksestäni. :( Mies on hieman herkempi mitä minä ja riidan aikaan olin liian kova.
Tajuatko, että miehen äiti ehkä välittää pojastaan? Sinä sen sijaan selittelet siellä menkoistasi? Sekö on sun oikeutuksesi huonoon ja satuttavaan käytökseen, jota ei tarvitse pyytää anteeksi?
Tajuan toki ja anoppi sanoi että välittää pojastaan ja sen takia soitti mulle. Anoppi sanoi myös että toivoo meille edelleen kestävää avio-onnea ja että kohtelemme toisiamme lempeästi. Sanoin anopille että pyydän mieheltä anteeksi ja lupaan kohdella hyvin. Ei menkat ole tekosyy mutta olin alamaissa tuolloin. Olen kuitenkin pyytänyt anteeksi uudestaan ja mies sanoikin ettei kestä kovia sanoja. Anoppi muistutti että poikansa on todella herkkä ja kiltti ja rakastaa mua aidosti.
Niin, no siinähän näet. Tuskinpa heistä kumpikaan pahaa tarkoitti? Vai oletko heti itkemässä, kun joudut vastaamaan toiminnastasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en nyt kyllä ehkä soittaisi anopille yhdessä.... Mitä mieltä mies on siitä? Sanot, että et ala raportoimaan, siinä ois oma rajani kyllä. Huomauttaa mulle saa, se on ihan oikein!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette? Tekstin perusteella olisin hämmästynyt jos olette edes vielä 20-vuotiaiksi ehtineet. Näin sitä käy kun lapset, tai henkisesti sellaiset, menee naimisiin.
Minä 31v ja mies 33v. Käyttäydyin lapsellisesti kun haukuin miestä suutuspäissäni mutta pyysin anteeksi käytöstäni ja lupasin ottaa opiksi.
Se taisi tulla vähän epäaidosti? Pyysitkö niin, että pyytäessäsi hän oli puheesi keskipiste, kuinka kovasti halusit hänen antavan anteeksi? Epäilenpä, ettet tajua häntä. Et ole ansainnut noin herkkää miestä. Mä oonkin.
Ensimmäisellä kerralla miehen hakeutuessa seuraani pyysin anteeksi mutta katsoin lattiaa koska muuten olisin purskahtanut itsekin itkuun. Mies pyyhki kyyneliä sanoen ettei anteeksipyyntöni ole vilpitön ja ihmetteli kuinka kylmä olen. Toisella kertaa pyysin anteeksi tänäaamuna ja katsoin silmiin. Mies sanoi että nyt olen aito mutta olisi halunnut nukkua vierekkäin kun on kahden viikon ajan kaivannut mua. Lupasin että syödään illallinen yhdessä ja nukutaan vierekkäin niin johan miehen ilme kirkastui. Tämän riidan aikana olen tajunnut olevani tunnekylmä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt on aika erilaiset persoonat mennyt yhteen, huhhuh.
Siis onko mies mielestäsi itkupilli vai sinä liian kova? Särähti korvaan tuo että pelkäsit miehen alkavan itkemään, ihan kuin pilkkaisit.En pilkkaa enkä säti miestä. Olemme yhdessä sopineet että emme korota ääntä, käy käsiksi tai käyttäydy väkivaltaisesti enkä niin tehnytkään. Mies tiesi että mulla oli menkat tulossa ja olen pms:n aikaan joko itkuherkkä tai raivohullu mutta en käy käsiksi. Olen käynyt tutkimuksissa mutta mitään ei ole löydetty. En normaalisti käyttäydy noin enkä hauku miestä koska mies on todella herkkä ja välittävä. Olemme molemmat empaattisia ja lempeitä ja yllätyin omasta käytöksestäni. :( Mies on hieman herkempi mitä minä ja riidan aikaan olin liian kova.
Tajuatko, että miehen äiti ehkä välittää pojastaan? Sinä sen sijaan selittelet siellä menkoistasi? Sekö on sun oikeutuksesi huonoon ja satuttavaan käytökseen, jota ei tarvitse pyytää anteeksi?
Tajuan toki ja anoppi sanoi että välittää pojastaan ja sen takia soitti mulle. Anoppi sanoi myös että toivoo meille edelleen kestävää avio-onnea ja että kohtelemme toisiamme lempeästi. Sanoin anopille että pyydän mieheltä anteeksi ja lupaan kohdella hyvin. Ei menkat ole tekosyy mutta olin alamaissa tuolloin. Olen kuitenkin pyytänyt anteeksi uudestaan ja mies sanoikin ettei kestä kovia sanoja. Anoppi muistutti että poikansa on todella herkkä ja kiltti ja rakastaa mua aidosti.
Niin, no siinähän näet. Tuskinpa heistä kumpikaan pahaa tarkoitti? Vai oletko heti itkemässä, kun joudut vastaamaan toiminnastasi?
Eivät pahaa tarkoittaneet ja mä tässä olin mulkero. :( Pyysin kuitenkin anteeksi. Käsittelen tekemääni virhettä enkä aio toistaa. En ole heti itkemässä kun joudun vastuuseen teoistani.
No on ukko aika mamis. Ei kuulu anopinkaan tohon tilanteeseen puuttua, saati sun ukon mennä äidille "kantelemaan". Jos on totta, eikä provo, niin mieti millanen tulevaisuus teillä on, jos se näin alkaa, ja ukko käyttäytyy noin lapsellisesti. Ei toisen haukkuminen tietenkään oikein ole, mutta ei tuollaisesta äidille itketä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta en nyt kyllä ehkä soittaisi anopille yhdessä.... Mitä mieltä mies on siitä? Sanot, että et ala raportoimaan, siinä ois oma rajani kyllä. Huomauttaa mulle saa, se on ihan oikein!
Miehen vanhemmat asuvat toisessa maassa joten olemme joskus aiemminkin soitelleet kolmistaan videopuheluita. Miehen mielestä puhelu anopille on hyvä idea niin näkee että olemme sopineet ja voimme vaihtaa kuulumiset. Ei puhelussa ole kyse siitä että anoppi ja poikansa puhuvat ja minä istuisin hiljaa kuunnellen sättimiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on vain mustasukkainen anopilleen.
Mikset panosta enemmän ulkonäköösi ja hoida hygieniasi kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai tämmönen anoppi-provo. Olette nyt jo päässeet naimisiin asti.
Nää ei enää nyt korona aikana tunnu ihan sopiville. Ihmisillä on nyt oikeitakin huolia.
Vierailija kirjoitti:
Ap on vain mustasukkainen anopilleen.
Anoppi on kuin toinen äiti minulle ja meillä on hyvät välit. Ei ole mustasukkaisuudesta kyse.
Kuka aikuinen muka haukkuu toista ihmistä? Itse olen haukkunut ihmisiä varmaan viimeksi peruskoulussa. Välillä miehen kanssa tulee riitaa, mutta ikinä emme ole toista haukkuneet.
Vierailija kirjoitti:
Mikset panosta enemmän ulkonäköösi ja hoida hygieniasi kuntoon.
Panostan ulkonäköön ja tyyliini, hygienia on kunnossa. Mieskin panostaa ja olemme molemmat puhtaita.
Vähän sain sellaisen kuvan, että ap ja miehensä olisivat jonkinlaisia lieviä nepsytapauksia, oppimisvaikeuksia ehkä, mutta eivät ymmärrettävästi itse ehkä sisäistä sitä.
Jos näin on, niin anoppi puuttuu yli kolmekymppisen lapsensa parisuhde-elämään vähän liiankin tungettelevan oloisesti, sillä erityislapsi herättää vanhemmassa ihan erilaista huolta, kuin tyypillinen lapsi. Voi olla, että anoppi katsoo parhaakseen toimia, kuin olisitte teini-ikäinen pariskunta, koska ei usko kapasiteettiinne sovitella riitoja "ilman aikuista"
Tuo anopin sotkeminen riitoihin nyt on aika ikävää.
Mutta muuten, tämä aika on aika stressaavaa ja, jos on herkkä luonne, voi ottaa kaiken tämän aika raskaastikin. Se sitten purkaantuu aivan hölmöinä ja tarpeettomina riitoina, jotka paisuu suuriksikin.
Jos teillä siis on 3 vuotta mennyt ihan hyvin, niin ei kannata heittää hanskoja nyt tiskiin. Yrittäkää keskustella, syyllistämättä ja molemmat omia virheitään myöntäen ja anteeksi pyytäen.
Juu, silmiin sattui.