Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla samaa ongelma että oma lapsi/nuori ei puhu teille mistään
25.04.2020 |
Tuntuu että oma murrosikäinen lapsi (16v poika) ei luota lainkaan minuun mikä satuttaa ja loukkaa minua. Koulusta olen kuitenkin saamit rietää että on käynyt useita kertoja koulun terapeutilla puhumassa omista tunteistaan, ajatuksistaan, murheistaan ja yksinäisyydestä. Ja minulle tuli vasta nyt keväällä yllätyksenä tieto että lapsi on yksinäinen eikä hänellä ole ollut kavereita esikoulusta lähtien. Tämän nuori on jotenkin onnistunut salaamaan minulta ja jättänyt minulle kertomatta. Miten te muut olette selvinneet? Vai saitteko asiaa koskaan ratkaistua? Kaipaan neuvoja ja apuja.
Kommentit (37)
Minut kasvatettiin kielloilla, häpeällä, köyhyydellä. Ei koskaan kannustusta, naurua, kiitosta,... Ei kai ihme, että oma minuus tuhottiin jo alkutaipaleella. Nyt olen se poisluikkija monessa paikassa. Viis minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei aikanaan ollut kotona minkäänlaista keskustelukulttuuria. Itse olen yrittänyt kasvattaa lapset toisin ja tähän asti on mennytkin hyvin, mutta nyt murrosiässä tyttö ei enää tulekaan juttelemaan vaan ilmeisesti yrittää tehdä pesäeroa vanhempiinsa ja hakee tukea kavereistaan. Poika on yleensäkin puhunut vähemmän mutta ollut muuten vanhimmilleen myönteinen.
Vierailija kirjoitti:
Itse en puhunut äidilleni koska hän arvosteli minua eikä useinkaan kehunut/pitänyt puolia. Vertaili muihin usein. Miksi sellaiselle haluaa avata sisintään? Todennäköisesti olisi vain lyönyt lyötyä.
Meillä myös tätä, usein äitini neuvot olivat myös suoraan vääriä tai omituisia joten opin olemaan kysymättä tältä apua. Tuo ei ole siis mikään minun mielipiteeni väärästä neuvosta, vaan siis tämä neuvoi usein tekemään jonkun asian vaikkapa ohjeen vastaisesti koska "kyllä tää menee mun mielestä nyt näin". Jankkaa nykyäänkin vastaan esim. oman alani asioista, jos erehdyn mainitsemaan niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja poika oli ystäväni perheen kautta osa elämääni. Muistan hänet iloisena vesselinä, joka keräsi elokuussa pihan viinimarjapensaat tyhjiksi ja rakasti lennättää kirjavasta silkkipaperista rakentamaansa leijaa. Pojan tulevaisuus näytti kirkkaalta... Koulu sujui hienosti, poika rakasti tarinoita historiasta ja kaukaisten maiden eläimistä. Muistan kuin eilisen sen kauniin alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa pelata koulun jälkeen videopelejä ja lähteä hieman vanhempana kiertämään Eurooppaa. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku ihana tyttö vielä hienon poikaystävän! Pojan vanhemmilla ei ollut varaa mopoon tai mopoautoon, joten yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta, kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Poika varttui ja tultiin vuoteen jolloin lukio alkoi, hänestä tuli muutoksen seurauksena hiljainen ja varautunut. Poika opiskeli edelleen yhteiskuntaoppia loistavin arvosanoin, mutta ilo hänen silmistään oli kadonnut. Olimme huolesta suunniltamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön vaikutukseen, kenties poika tarvitsi ainoastaan uusia ympäristöjä. Poika pääsikin ensimmäisellä hakukerralla opiskelemaan valtio-oppia, mutta palattuaan kesäksi kotiin opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Tämä satutäti se jaksaa kopioida tätä tarinaa.
Setå. Pyrkii manipuloimaan, tuhoamaan. Älkää lukeko, hyppään aina yli kun tunnistan. En anna saastuttaa mieltäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä itekään ole vanhemmille oikeastaan koskaan mitään kertonu teininä ja nuorena aikuisena vaikka pitkään asuin heidän kanssaan.
- faija masennuslääkkeissä ala-aste iän, täysi zombi tällöin
- faija muutenkin päällekäyvä jäärä joka hyppi omiin päätöksiin kummemmin ajattelematta
- joka vuotiset tappelut, mykkäkoulut ja ero uhittelut. Ei tuossa paljoa luottamus kasvanu heihin
- ei mitään kehuja tai kiitoksia tai halauksia koskaan
Ainoa asia mitä oppi oli "turpa kiinni, työt tehdään ja sillä selvä" noin reippaasti kärjistäen. Saihan tuosta mielestäni hyvän työmoraalin mutta siihenhän se jäi
Vierailija kirjoitti:
Peiliin katsomalla löydät syyn siihen, miksi sinuun ei luoteta. Turha olla loukkaantunut, sinä vaan et ole lapsellesi luottamuksen arvoinen.
Syyllistämällä huolestunutta vanhempaa et asiaa kyllä paranna. Ap on varmasti huolehtiva vanhempi, siitä ei ole kyse. Ihmiset on erilaisia. Poikani kanssa voin puhua avoimesti mistä vaan mutta tytär on täysin mykkä eikä kerro minulle mitään. En ole mielestäni koskaan hänen luottamusta rikkonut ja aina olen lasteni puolta pitänyt. Silti hän on vetäytyvä. Kavereita on paljon ja toivon että pystyy siellä kuitenkin avautumaan, jos jokin asia painaa. Isä on hylännyt lapsensa eikä miesystäbäni ole koskaan luonut läheistä suhdetta lapsiin, vaikka on heidän ainoa mieskontakti ihan pienestä asti joten epäilen että tälläkin voi olla suuri vaikutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oliko se koulun terapeutti siis kertonut sinulle asioita? eikö niillä ole vaitiolovelvollisuus?
Lapsella on myös voinut olla kavereita mutta hän on syystä x sanonut ettei niitä ole ollut. Teinit on joskus kummalllisia. Meillä oli vuosien tauko keskustelussa, mutta kerran hän soitti ja kaipasi kipeästi apua, ja siitä se sitten taas lähti niin että en ole kenenkään kanssa puhunut niin paljon. Tämä tapahtui joskus 18 - 19-vuotiaana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno asia, että aloittajan lapsi on hakenut apua. Tärkeintä että puhuu jollekulle. Oma vanhempi voi sitten muilla tavoilla täyttää tarpeita: hieroa hartioita ja tehdä mieliruokia. Olla vaikka vain hiljaa läsnä.
Itselläni on poikia, ja tuntuu että ainakin meidän lapset puhuvat kotona hyvin vähän huolistaan. Olen yrittänyt kysellä, kannustaa ja olla avoin. Mutta itsekään en kertonut vanhemmilleni murheistani, ja mieheni vielä vähemmän. Pahoin pelkään, että kyseessä on osittain persoonakysymys: toisille vaikeista asioista puhuminen vain on vaikeaa. Mutta vaikka en vanhemmilleni puhunutkaan, oli minulla aina hyvin selvä käsitys, että he rakastavat ja tukevat minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka koulusta on sinulle noinkin tarkasti raportoinut mistä poika on käynyt terapeutille puhumassa? Senhän ei pitäisi sinulle kuulua, vaikka oletkin pojan vanhempi, vaan se on pojan ja terapeutin välinen asia.
Joutuvathan ne ottamaan yhteyttä lapsen huoltajiin jos ovat huolissaan koulussa nuoresta ja nuoren voinnista. Kyllä siinä kuulustellaan syynätään tarkkaan kotiväki esim ollaanko kotona tietoisia nuoren murheista. Heitteille jättö kun on rikos.
Vaitiolovelvollisuus. Ilman lapsen lupaa, ei oteta yhteyttä. Meillä tuli kutsu terveydenhoitajan luo.
Olin itse pyytänyt lasta ottamaan yhteyttä kouluterveydenhoitajaan ja tämä kutsui myös vanhemmat mukaan lapsen luvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 16 v poika on tyly ja lyhytsanainen. Paljon on huoneessaan. Joskus ovi on raolleen unohtunut, yleensä kiinni. Joskus suostuu syömään samassa pöydässä tai kertoo jonkun sattumuksen päivästään. Kyselen usein miten menee, millainen päivä, onko mikä fiilis, katotaanko leffa tms Yleensä vastaus on en tiiä, ok, ei nyt.
Oon kysynyt myös vihaako puhua mulle. Kuulema ei ja ollaan jatkettu tällä kummallisella kommunikaatiolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka koulusta on sinulle noinkin tarkasti raportoinut mistä poika on käynyt terapeutille puhumassa? Senhän ei pitäisi sinulle kuulua, vaikka oletkin pojan vanhempi, vaan se on pojan ja terapeutin välinen asia.
Joutuvathan ne ottamaan yhteyttä lapsen huoltajiin jos ovat huolissaan koulussa nuoresta ja nuoren voinnista. Kyllä siinä kuulustellaan syynätään tarkkaan kotiväki esim ollaanko kotona tietoisia nuoren murheista. Heitteille jättö kun on rikos.
Vaitiolovelvollisuus. Ilman lapsen lupaa, ei oteta yhteyttä. Meillä tuli kutsu terveydenhoitajan luo.
Olin itse pyytänyt lasta ottamaan yhteyttä kouluterveydenhoitajaan ja tämä kutsui myös vanhemmat mukaan lapsen luvalla.
Terveydenhoitaja soitti ihan ilman lupaa vanhemmalleni, kun olin vakavasti alipainoinen. En olisi tietenkään suostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9 vuoteen, et ollut huomannut, että sinun lapsella ei ole kavereita :O
Ja sitten vielä ihmettelet, että kun se ei puhu sulle.
Olisiko pitänyt yrittää itse puhua aktiivisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka koulusta on sinulle noinkin tarkasti raportoinut mistä poika on käynyt terapeutille puhumassa? Senhän ei pitäisi sinulle kuulua, vaikka oletkin pojan vanhempi, vaan se on pojan ja terapeutin välinen asia.
Joutuvathan ne ottamaan yhteyttä lapsen huoltajiin jos ovat huolissaan koulussa nuoresta ja nuoren voinnista. Kyllä siinä kuulustellaan syynätään tarkkaan kotiväki esim ollaanko kotona tietoisia nuoren murheista. Heitteille jättö kun on rikos.
Vaitiolovelvollisuus. Ilman lapsen lupaa, ei oteta yhteyttä. Meillä tuli kutsu terveydenhoitajan luo.
Olin itse pyytänyt lasta ottamaan yhteyttä kouluterveydenhoitajaan ja tämä kutsui myös vanhemmat mukaan lapsen luvalla.
Terveydenhoitaja soitti ihan ilman lupaa vanhemmallen
Jos lapsi on hengenvaarassa, niin toimitaan tilanteen vaatimusten mukaan.
Vierailija kirjoitti:
9 vuoteen, et ollut huomannut, että sinun lapsella ei ole kavereita :O
Ja sitten vielä ihmettelet, että kun se ei puhu sulle.
Olisiko pitänyt yrittää itse puhua aktiivisemmin.
Jos lapsi on viettänyt aikaa toisten lasten kanssa vapaa-ajalla, koulussa on ollut aina seuraa ja synttäreille on kutsuttu kavereita, vaikea on vanhemman nähdä piilevää eksistentialistista yksinäisyyttä.
16-vuotias myös koko ajan rakentaa uudelleen omaan tarinaansa. Ehkä vielä parisen vuotta sitten hänellä oli omasta mielestään kavereita, mutta nyt he kaikki tuntuvat pinnallisilta ja merkityksettömiltä.
Itse en puhunut äidilleni koska hän arvosteli minua eikä useinkaan kehunut/pitänyt puolia. Vertaili muihin usein. Miksi sellaiselle haluaa avata sisintään? Todennäköisesti olisi vain lyönyt lyötyä.