Miksi perheen voi perustaa vasta sitten kun "kaikki on valmista"?

On se tavallaan järkevää mutta totta myös että kaikki ei ehdi saada elämää valmiiksi ennen kuin on liian myöhäistä.

Meillä on siksi hyvä tilanne että enää puuttuu talo vaikka ollaan alle 25 vuotiaita. Opiskelut on jo hoidettu ja molemmilla on työt. Ilman töitäkin pärjäisi vauvan kanssa kun on säästöjä, valtion tuet ja varakkaat lapsirakkaat isovanhemmat. Omakotitalo on kuitenkin tärkeintä saada ensin koska inhottaisi että kt-talossa koko rappu joutuu valvomaan öisin vauvan itkun takia. Tästä on kokemusta, jouduttiin muuttamaan sellaisesta asunnosta pois jossa lapset metelöi joka yö. 

Tyhmyyttähän se on odotella. Ei elämä koskaan tule valmiiksi. Toki jos elämä on ihan retuperällä, niin silloin siihen ei kannata lasta hankkia, mutta näin näillä lykkääjillä harvemmin on.

No ei nyt kaikki tarvi olla valmista. Jos nyt olisi aikuiseksi kasvettua, hankittu ammatti ja työ, jolla perheensä pystyy itse elättämään lähtökohtaisesti ilman sossun apuja. Puoliso sellainen, jonka kanssa jo kasvettu aikuiseksi ja yhteen, niin, että on mahdollista ottaa yhdessä lapsiarjen haasteet vastaan ilman, että tarvitsee kipuilla siitä, kumpi pääsee enemmän baariin ja kumman kaverit tärkeämpiä. Tai mihin saa lapset viikonlopuksi ja kesäksi dumpattua, että päästään bilettämään ja reissaamaan kahdestaan. Jos nyt vaikka näistä lähtisi?

En usko että moni odottaa niin kauan, kun oikea puoliso on löytynyt. Valitettavasti eroja sattuu usein 2-3 vuoden suhteiden jälkeen, jolloin sitä lasta uskaltaisi alkaa suhteekseen suunnittelemaan. Sitten jos kiirehtii ja hankkii vauvan heti, haukutaan täällä että mitäs et tutustunut puolisoon kunnolla ennen perheen perustamista

No varmaan siksi odotellaan, että jos ei itse kykene huolehtimaan lapsesta, niin saa yhteiskunnan tuekseen.

Ei tarvitse olla, mutta lapsi on iso muutos elämään ja muutos vaatii tiettyä vakautta elämäntilanteessa. Meillä oli talo ja velat valmiina, kun aloin odottaa ensimmäistä lasta 23-v:na 1990-luvun laman aikaan. Lainan korot huitelivat 15%:ssa, mies jäi työttömäksi ja itse äitiyspäivärahalla siivoojan palkkaan perustuen.

Kaikki järjestyi, mies sai puolen vuoden päästä töitä ja itse lähdin osapäivätöihin kaupan kassalle, kun lapsi oli reilun vuoden. Laina maksettiin takaisin 4 vuodessa, kun sitä oli muutenkin otettu vähän. Kun toinen lapsi oli 3-v, lähdin yliopistoon opiskelemaan. Suoritin tutkinnon ja nyt työelämässä omalla alalla, mies on tehnyt samaa työtä tuosta lamasta lähtien, firmat vain vaihtuneet. Edelleen ollaan yhdessä ja lapset jo kummatkin aikuisia, vaikka tehtiinkin kaikki ”väärinpäin”.

Kaikki järjestyy kun ei pelkää eikä anna periksi.👍

Onneksi en odottanut ,en olisi saanut ikinä lapsia koska syöpä vei kohdun jo 35 vuotiaana. Nyt 45 vuotiaana on aika tehdä omia juttuja ja kartuttaa omaisuutta ,kun lapset ovat jo aikuisia .

Luulen, että isoimpana syynä on vain elämänmuutoksen (lapsen) tuoma epävarmuus, joka pelottaa. On helpompi suunnitella elämäänsä, opinnot, työnhaku ja se omakotitalo, kun se lapsi ei vielä ole siinä.

Minua ja ystäviäni ainakin yhdistää se, että perheen perustaminen ei ole mikään pakko. Eli jos se jää saamatta, niin se ei ole maailmanloppu. Jos ilman perhettä ei halua elää niin sitten en odottaisi.

Olisi mielenkiintoista nähdä faktat kaikista tapauksista. Yksi tuttavapariskuntani on laiskotellut, heräillyt koko kaksikymppisensä myöhään, kaljoitellut, parantanut kavereiden kanssa juttelemalla maailmaa ja lukenut romaaneja ja katsonut tv-sarjoja sillä ajalla, jolla olisi pitänyt rakentaa omaa taloudellista pohjaa ja itsenäisyyttä. Sitten he lopulta löysivät itsensä siitä tilanteesta, että tuloja ei nyt vain ole kovin paljon, kun heidän ansioluettelonsa ei oikein pärjää työnhaussa. Mitä siis tehdä tässä tilanteessa? No aletaan yrittää lasta koska me halutaan sellainen! Oh my frigging god.

Tämä on vain yksi tapaus, mutta minusta ei olisi kaukaa haettua, että tällaisia on muitakin väestön joukossa.

Vierailija kirjoitti:

No ei nyt kaikki tarvi olla valmista. Jos nyt olisi aikuiseksi kasvettua, hankittu ammatti ja työ, jolla perheensä pystyy itse elättämään lähtökohtaisesti ilman sossun apuja. Puoliso sellainen, jonka kanssa jo kasvettu aikuiseksi ja yhteen, niin, että on mahdollista ottaa yhdessä lapsiarjen haasteet vastaan ilman, että tarvitsee kipuilla siitä, kumpi pääsee enemmän baariin ja kumman kaverit tärkeämpiä. Tai mihin saa lapset viikonlopuksi ja kesäksi dumpattua, että päästään bilettämään ja reissaamaan kahdestaan. Jos nyt vaikka näistä lähtisi?

Kukin taaplaa tavallaan, mutta opiskelu lapsen kanssa ei tarkoita sossun tukea.

Eikä pitkä suhde noilta mainitsemiltasi ristiriidoilta välttämättä pelasta.

Itse sain lapset 27- ja 29-vuotiaana, vaimo 23 ja 25. En sano, että olisi ollut helppoa, mutta en tekisi mitään toisin.

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista nähdä faktat kaikista tapauksista. Yksi tuttavapariskuntani on laiskotellut, heräillyt koko kaksikymppisensä myöhään, kaljoitellut, parantanut kavereiden kanssa juttelemalla maailmaa ja lukenut romaaneja ja katsonut tv-sarjoja sillä ajalla, jolla olisi pitänyt rakentaa omaa taloudellista pohjaa ja itsenäisyyttä. Sitten he lopulta löysivät itsensä siitä tilanteesta, että tuloja ei nyt vain ole kovin paljon, kun heidän ansioluettelonsa ei oikein pärjää työnhaussa. Mitä siis tehdä tässä tilanteessa? No aletaan yrittää lasta koska me halutaan sellainen! Oh my frigging god.

Tämä on vain yksi tapaus, mutta minusta ei olisi kaukaa haettua, että tällaisia on muitakin väestön joukossa.

Öh eli eivät täytä sinun näkemystäsi elämästä ja siksi heillä on asiat huonosti? Heidän näkökulmasta sinä olet otsasuoni kireänä suorittanut elämääsi koska johonkin (minne?) on ollut kiire ja tarpeellisia (niin mitä?) asioita pitää hankkia ennen kuin.. mitä? Minä en koskaan olisi halunnut käyttää 20-30v ikävuosia kuten sinä, ja se on ihan tietoinen päätös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista nähdä faktat kaikista tapauksista. Yksi tuttavapariskuntani on laiskotellut, heräillyt koko kaksikymppisensä myöhään, kaljoitellut, parantanut kavereiden kanssa juttelemalla maailmaa ja lukenut romaaneja ja katsonut tv-sarjoja sillä ajalla, jolla olisi pitänyt rakentaa omaa taloudellista pohjaa ja itsenäisyyttä. Sitten he lopulta löysivät itsensä siitä tilanteesta, että tuloja ei nyt vain ole kovin paljon, kun heidän ansioluettelonsa ei oikein pärjää työnhaussa. Mitä siis tehdä tässä tilanteessa? No aletaan yrittää lasta koska me halutaan sellainen! Oh my frigging god.

Tämä on vain yksi tapaus, mutta minusta ei olisi kaukaa haettua, että tällaisia on muitakin väestön joukossa.

Öh eli eivät täytä sinun näkemystäsi elämästä ja siksi heillä on asiat huonosti? Heidän näkökulmasta sinä olet otsasuoni kireänä suorittanut elämääsi koska johonkin (minne?) on ollut kiire ja tarpeellisia (niin mitä?) asioita pitää hankkia ennen kuin.. mitä? Minä en koskaan olisi halunnut käyttää 20-30v ikävuosia kuten sinä, ja se on ihan tietoinen päätös.

Ok, kenenkäs lompakosta sinä tyhjennät? Pointti oli lähinnä se, että aikuinen ihminen ei rakenna elämäänsä sille, että haluan tämän ja joku muu kustantaa. Tämä ei ole aikuisen ihmisen hommaa. Tämä on elinikäisen elätin hommaa. Minusta on ihan ok, jos viettää nuoruutensa noin mutta hyväksyy sen taloudelliset seuraukset eikä ole sitten kuppaamassa toisten työn hedelmiä oman laiskuutensa jatkeeksi. En minäkään haluaisi syntyä vanhemmalle, jonka henkilökohtainen vastuuntunto on tuolla asteella.

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista nähdä faktat kaikista tapauksista. Yksi tuttavapariskuntani on laiskotellut, heräillyt koko kaksikymppisensä myöhään, kaljoitellut, parantanut kavereiden kanssa juttelemalla maailmaa ja lukenut romaaneja ja katsonut tv-sarjoja sillä ajalla, jolla olisi pitänyt rakentaa omaa taloudellista pohjaa ja itsenäisyyttä. Sitten he lopulta löysivät itsensä siitä tilanteesta, että tuloja ei nyt vain ole kovin paljon, kun heidän ansioluettelonsa ei oikein pärjää työnhaussa. Mitä siis tehdä tässä tilanteessa? No aletaan yrittää lasta koska me halutaan sellainen! Oh my frigging god.

Tämä on vain yksi tapaus, mutta minusta ei olisi kaukaa haettua, että tällaisia on muitakin väestön joukossa.

Herännyt koko kakskymppisensä myöhään 🤣 MIKÄ RIKOS! Maaseutusuomi on sinussa vahva. Yleensä ihmiset nukkuu suht saman verran, eli todnäk sinä olet iltalaiska ja menet aikaisin nukkumaan.

Minä voin työni liukuman vuoksi valvoa myöhään elämäni tappiin saakka ja lapset pyörii jaloissa siinä missä perheessä missä emäntä jauhaa myllynkivellä jauhoja kukon kiekuessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista nähdä faktat kaikista tapauksista. Yksi tuttavapariskuntani on laiskotellut, heräillyt koko kaksikymppisensä myöhään, kaljoitellut, parantanut kavereiden kanssa juttelemalla maailmaa ja lukenut romaaneja ja katsonut tv-sarjoja sillä ajalla, jolla olisi pitänyt rakentaa omaa taloudellista pohjaa ja itsenäisyyttä. Sitten he lopulta löysivät itsensä siitä tilanteesta, että tuloja ei nyt vain ole kovin paljon, kun heidän ansioluettelonsa ei oikein pärjää työnhaussa. Mitä siis tehdä tässä tilanteessa? No aletaan yrittää lasta koska me halutaan sellainen! Oh my frigging god.

Tämä on vain yksi tapaus, mutta minusta ei olisi kaukaa haettua, että tällaisia on muitakin väestön joukossa.

Öh eli eivät täytä sinun näkemystäsi elämästä ja siksi heillä on asiat huonosti? Heidän näkökulmasta sinä olet otsasuoni kireänä suorittanut elämääsi koska johonkin (minne?) on ollut kiire ja tarpeellisia (niin mitä?) asioita pitää hankkia ennen kuin.. mitä? Minä en koskaan olisi halunnut käyttää 20-30v ikävuosia kuten sinä, ja se on ihan tietoinen päätös.

Ok, kenenkäs lompakosta sinä tyhjennät? Pointti oli lähinnä se, että aikuinen ihminen ei rakenna elämäänsä sille, että haluan tämän ja joku muu kustantaa. Tämä ei ole aikuisen ihmisen hommaa. Tämä on elinikäisen elätin hommaa. Minusta on ihan ok, jos viettää nuoruutensa noin mutta hyväksyy sen taloudelliset seuraukset eikä ole sitten kuppaamassa toisten työn hedelmiä oman laiskuutensa jatkeeksi. En minäkään haluaisi syntyä vanhemmalle, jonka henkilökohtainen vastuuntunto on tuolla asteella.

Öö täh? Missä luki että kukaan sen kustantaa? Huono cv =! työtön. Ihan töissä on käyty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista nähdä faktat kaikista tapauksista. Yksi tuttavapariskuntani on laiskotellut, heräillyt koko kaksikymppisensä myöhään, kaljoitellut, parantanut kavereiden kanssa juttelemalla maailmaa ja lukenut romaaneja ja katsonut tv-sarjoja sillä ajalla, jolla olisi pitänyt rakentaa omaa taloudellista pohjaa ja itsenäisyyttä. Sitten he lopulta löysivät itsensä siitä tilanteesta, että tuloja ei nyt vain ole kovin paljon, kun heidän ansioluettelonsa ei oikein pärjää työnhaussa. Mitä siis tehdä tässä tilanteessa? No aletaan yrittää lasta koska me halutaan sellainen! Oh my frigging god.

Tämä on vain yksi tapaus, mutta minusta ei olisi kaukaa haettua, että tällaisia on muitakin väestön joukossa.

Herännyt koko kakskymppisensä myöhään 🤣 MIKÄ RIKOS! Maaseutusuomi on sinussa vahva. Yleensä ihmiset nukkuu suht saman verran, eli todnäk sinä olet iltalaiska ja menet aikaisin nukkumaan.

Minä voin työni liukuman vuoksi valvoa myöhään elämäni tappiin saakka ja lapset pyörii jaloissa siinä missä perheessä missä emäntä jauhaa myllynkivellä jauhoja kukon kiekuessa.

Ok, ehkä pitää muotoilla toisin että sinä et triggeröidy yksittäisistä sanavalinnoista. Kyseiset tuttavat käyttivät muutenkin vuorokauden samalla tavalla. Eli muutama tunti jotain vaivansuuntaista mutta suurimmalti osin vain oman mukavuudenhalun ehdoilla. Sitten vuosien päästä ihmetellään, että samat koulut ja kurssit käyneet vie kaikki paikat ja mitenkäs tässä näin kävi. Kyseiset ihmiset ovat olleet tuttavapiirissä muutenkin tämän saman kritiikin kohteena eli kyse ei ole vain omasta näkemyksestäni. Jos et näe vaivaa nuorena, miksi odottaa hyvää elintasoa myöhemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista nähdä faktat kaikista tapauksista. Yksi tuttavapariskuntani on laiskotellut, heräillyt koko kaksikymppisensä myöhään, kaljoitellut, parantanut kavereiden kanssa juttelemalla maailmaa ja lukenut romaaneja ja katsonut tv-sarjoja sillä ajalla, jolla olisi pitänyt rakentaa omaa taloudellista pohjaa ja itsenäisyyttä. Sitten he lopulta löysivät itsensä siitä tilanteesta, että tuloja ei nyt vain ole kovin paljon, kun heidän ansioluettelonsa ei oikein pärjää työnhaussa. Mitä siis tehdä tässä tilanteessa? No aletaan yrittää lasta koska me halutaan sellainen! Oh my frigging god.

Tämä on vain yksi tapaus, mutta minusta ei olisi kaukaa haettua, että tällaisia on muitakin väestön joukossa.

Öh eli eivät täytä sinun näkemystäsi elämästä ja siksi heillä on asiat huonosti? Heidän näkökulmasta sinä olet otsasuoni kireänä suorittanut elämääsi koska johonkin (minne?) on ollut kiire ja tarpeellisia (niin mitä?) asioita pitää hankkia ennen kuin.. mitä? Minä en koskaan olisi halunnut käyttää 20-30v ikävuosia kuten sinä, ja se on ihan tietoinen päätös.

Ok, kenenkäs lompakosta sinä tyhjennät? Pointti oli lähinnä se, että aikuinen ihminen ei rakenna elämäänsä sille, että haluan tämän ja joku muu kustantaa. Tämä ei ole aikuisen ihmisen hommaa. Tämä on elinikäisen elätin hommaa. Minusta on ihan ok, jos viettää nuoruutensa noin mutta hyväksyy sen taloudelliset seuraukset eikä ole sitten kuppaamassa toisten työn hedelmiä oman laiskuutensa jatkeeksi. En minäkään haluaisi syntyä vanhemmalle, jonka henkilökohtainen vastuuntunto on tuolla asteella.

Öö täh? Missä luki että kukaan sen kustantaa? Huono cv =! työtön. Ihan töissä on käyty.

Kyseiset ihmiset eivät siis saa haluamiansa työpaikkoja, koska heillä ei ole paperilla kaksista näyttöä eikä kyllä kilpailukykyistä osaamistakaan. Ihan ylläri tulos siitä että katseltiin leffoja ne vuodet jolloin olisi se osaaminen pitänyt hankkia. Nyt sitten syyttävät hallitusta ja yhteiskuntaa siitä ettei tueta tarpeeksi elämässä. Ihan sskapuhetta kaikki tuo.

Varmaan tuohon vaikuttaa ihmisen persoona, onko muutenkin varovainen harkitsija, vai riskinottaja joka uskaltaa ajatella, että se on sitten sen hetken murhe.

Jotkut asiat järjestyvät itsestään. Ympäristöä on ehkä helpompi muuttaa kuin itseään. En itse luottaisi siihen, että muutun tositilanteessa helposti rasittuvasta levontarvitsijasta valppaaksi energiapakkaukseksi, tai edes tarpeeksi lähelle sitä. Pelkään myös muutokseen liittyvää epävarmuutta. Jos kaikki meneekin pieleen, ei ole paluuta entiseen, eikä ymmärrystä muiltakaan välttämättä heru, koska "elämä on valintoja".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista nähdä faktat kaikista tapauksista. Yksi tuttavapariskuntani on laiskotellut, heräillyt koko kaksikymppisensä myöhään, kaljoitellut, parantanut kavereiden kanssa juttelemalla maailmaa ja lukenut romaaneja ja katsonut tv-sarjoja sillä ajalla, jolla olisi pitänyt rakentaa omaa taloudellista pohjaa ja itsenäisyyttä. Sitten he lopulta löysivät itsensä siitä tilanteesta, että tuloja ei nyt vain ole kovin paljon, kun heidän ansioluettelonsa ei oikein pärjää työnhaussa. Mitä siis tehdä tässä tilanteessa? No aletaan yrittää lasta koska me halutaan sellainen! Oh my frigging god.

Tämä on vain yksi tapaus, mutta minusta ei olisi kaukaa haettua, että tällaisia on muitakin väestön joukossa.

Öh eli eivät täytä sinun näkemystäsi elämästä ja siksi heillä on asiat huonosti? Heidän näkökulmasta sinä olet otsasuoni kireänä suorittanut elämääsi koska johonkin (minne?) on ollut kiire ja tarpeellisia (niin mitä?) asioita pitää hankkia ennen kuin.. mitä? Minä en koskaan olisi halunnut käyttää 20-30v ikävuosia kuten sinä, ja se on ihan tietoinen päätös.

Ok, kenenkäs lompakosta sinä tyhjennät? Pointti oli lähinnä se, että aikuinen ihminen ei rakenna elämäänsä sille, että haluan tämän ja joku muu kustantaa. Tämä ei ole aikuisen ihmisen hommaa. Tämä on elinikäisen elätin hommaa. Minusta on ihan ok, jos viettää nuoruutensa noin mutta hyväksyy sen taloudelliset seuraukset eikä ole sitten kuppaamassa toisten työn hedelmiä oman laiskuutensa jatkeeksi. En minäkään haluaisi syntyä vanhemmalle, jonka henkilökohtainen vastuuntunto on tuolla asteella.

Öö täh? Missä luki että kukaan sen kustantaa? Huono cv =! työtön. Ihan töissä on käyty.

Kyseiset ihmiset eivät siis saa haluamiansa työpaikkoja, koska heillä ei ole paperilla kaksista näyttöä eikä kyllä kilpailukykyistä osaamistakaan. Ihan ylläri tulos siitä että katseltiin leffoja ne vuodet jolloin olisi se osaaminen pitänyt hankkia. Nyt sitten syyttävät hallitusta ja yhteiskuntaa siitä ettei tueta tarpeeksi elämässä. Ihan sskapuhetta kaikki tuo.

Tästä ei nyt saa selvää että ovatko nämä ihmiset olleet työttömiä? Vai onko kyse siitä että he ovat olleet työssä jota ovat saaneet ja halunneet tehdä ja päälle vielä mokomat olleet tyytyväisiä eivätkä stressanneet ja ahdistuneet? ja nyt ovat oikeasti hankalassa tilanteessa työmarkkinoilla ja sinä yhdistät päässäsi leffankatselun työpäivän jälkeen siihen että laiskoja on oltu. Että olis pitänyt lasta vääntää ja huonekalua nikkaroida ja mennä kasilta nukkumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista nähdä faktat kaikista tapauksista. Yksi tuttavapariskuntani on laiskotellut, heräillyt koko kaksikymppisensä myöhään, kaljoitellut, parantanut kavereiden kanssa juttelemalla maailmaa ja lukenut romaaneja ja katsonut tv-sarjoja sillä ajalla, jolla olisi pitänyt rakentaa omaa taloudellista pohjaa ja itsenäisyyttä. Sitten he lopulta löysivät itsensä siitä tilanteesta, että tuloja ei nyt vain ole kovin paljon, kun heidän ansioluettelonsa ei oikein pärjää työnhaussa. Mitä siis tehdä tässä tilanteessa? No aletaan yrittää lasta koska me halutaan sellainen! Oh my frigging god.

Tämä on vain yksi tapaus, mutta minusta ei olisi kaukaa haettua, että tällaisia on muitakin väestön joukossa.

Öh eli eivät täytä sinun näkemystäsi elämästä ja siksi heillä on asiat huonosti? Heidän näkökulmasta sinä olet otsasuoni kireänä suorittanut elämääsi koska johonkin (minne?) on ollut kiire ja tarpeellisia (niin mitä?) asioita pitää hankkia ennen kuin.. mitä? Minä en koskaan olisi halunnut käyttää 20-30v ikävuosia kuten sinä, ja se on ihan tietoinen päätös.

Ok, kenenkäs lompakosta sinä tyhjennät? Pointti oli lähinnä se, että aikuinen ihminen ei rakenna elämäänsä sille, että haluan tämän ja joku muu kustantaa. Tämä ei ole aikuisen ihmisen hommaa. Tämä on elinikäisen elätin hommaa. Minusta on ihan ok, jos viettää nuoruutensa noin mutta hyväksyy sen taloudelliset seuraukset eikä ole sitten kuppaamassa toisten työn hedelmiä oman laiskuutensa jatkeeksi. En minäkään haluaisi syntyä vanhemmalle, jonka henkilökohtainen vastuuntunto on tuolla asteella.

Öö täh? Missä luki että kukaan sen kustantaa? Huono cv =! työtön. Ihan töissä on käyty.

Kyseiset ihmiset eivät siis saa haluamiansa työpaikkoja, koska heillä ei ole paperilla kaksista näyttöä eikä kyllä kilpailukykyistä osaamistakaan. Ihan ylläri tulos siitä että katseltiin leffoja ne vuodet jolloin olisi se osaaminen pitänyt hankkia. Nyt sitten syyttävät hallitusta ja yhteiskuntaa siitä ettei tueta tarpeeksi elämässä. Ihan sskapuhetta kaikki tuo.

Tästä ei nyt saa selvää että ovatko nämä ihmiset olleet työttömiä? Vai onko kyse siitä että he ovat olleet työssä jota ovat saaneet ja halunneet tehdä ja päälle vielä mokomat olleet tyytyväisiä eivätkä stressanneet ja ahdistuneet? ja nyt ovat oikeasti hankalassa tilanteessa työmarkkinoilla ja sinä yhdistät päässäsi leffankatselun työpäivän jälkeen siihen että laiskoja on oltu. Että olis pitänyt lasta vääntää ja huonekalua nikkaroida ja mennä kasilta nukkumaan?

"Eivät saa haluamiansa työpaikkoja." Eivät saa ja valittavat siitä koko ajan. En saanut tuotakaan työpaikkaa, mutta nyt täytyy katsoa urakalla tämäkin teeveesarja sen sijaan että hankkisin jotain markkinakelpoista osaamista. Kyllä. Juuri näin. Harmi että otat niin henkilökohtaisesti tämän leffojenkatselun. Eihän tämän pitäisi liittyä siihen, mikä on oma suhteesi vapaa-aikaan ja rentoutumiseen. Vai mitä?