Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Korona ja syksy, oletteko miettineet jo perheenne ratkaisuja
25.04.2020 |
Oletteko muut miettineet vielä pidemmälle ratkaisuja. Aloitin uuden keskustelun, kun tuntuu että koronan pitkäaikaisvaikutuksista puhuminen ystävienkin kanssa on vaikeaa. Kaikki vain toivovat, että tulisi nyt jokin ratkaisu tähän kesän aikana. Minä mukaan lukien totta kai, mutta silti mietin että mitä tämä kaikki tarkoittaa meidän elämässämme pitkällä aikavälillä.
Tosiasiassa kuitenkin on hyvin epätodennäköistä, että tilanne olisi syksyllä yhtään sen parempi. Oletteko te muut yhtään miettineet, että menevätkö lapset normaalisti päiväkoteihin ja kouluun syksyllä? Oma työni on esimerkiksi sellaista, että voin tehdä sitä etänä ja osa-aikaisenakin, sekä perheeseen kuuluu riskiryhmäläinen jolle tauti tulisi olemaan hyvinkin vakava näillä tiedoilla. Vaakakupin toisessa päässä on yksi kolmesta lapsesta, jolla on erityistarpeita ja päiväkoti on hänelle kuntouttavaa toimintaa. Lapsi on siis asperger-piirteinen. Nimenomaan sosiaalisten taitojen suhteen tarvitsee kuntoutusta. Kotona pystyn kyllä tarjoamaan hänelle paljon, mutta en niitä samanikäisiä leikkikavereita.
Eli hyvin suurten päätösten äärellä olemme, ja olisi kiva keskustella mitä muut miettivät tulevaisuudesta. Siis niiden, jotka miettivät näinkin pitkälle. Rokote tulee hyvällä tuurilla käyttöön 1-2-vuoden päästä. Pystymme kyllä rajoittamaan kontaktimme hyvin ja tapaamaan ihmisiä esimerkiksi ulkoillen, mutta ongelmana ovat enemmänkin nämä päiväkoti ja koulu, joiden ottaminen pois lasten elämästä olisi todella iso ja heihin vaikuttava päätös.
Kenties mietin liian aikaisin näitä päätöksiä, mutta itseäni ainakin vaivaa, kun tuntuu ettei hyviä ratkaisuja ole olemassakaan seuraavalle puolelle vuodelle. Onko täällä muita jotka miettivät näin pitkälle asiaa? Kenties muita joiden perheessä ovat vastoin sekä riskiryhmäläinen että lapsen tarve päästä päiväkotiin? Mielestäni on helppoa päättää asioita nyt loppukeväälle ja kesälle (eristäydytään), mutta syksyn kohdalla kyse on lähinnä siitä että sitä toivoo että joku tehokas lääke löytyisi tms.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
En ole miettinyt syksyä. Mitä riskiryhmäläisyyteen tulee, niin moni voi kokea olevansa jollain tavalla riskiryhmässä. Toisaalta riskiryhmään kuuluvilla on myös piirteitä, jotka eivät tee riskiryhmään kuuluvuudesta niin vakavaa. Esim. lasten ja nuorten elimistö on vahva ja he suurella todennäköisyydellä toipuvat vaikka sairastuvatkin. Onhan myös todettu, että on sairastuneita, jotka eivät edes tiedä sairastuneensa.
Se repaleinen kokonaiskuva mikä meillä koronasta nyt on ei puolla sitä, että nyt pitäisi syksyä murehtia.
Lasten psyykelle tai aikuisenkaan ei tee hyvää se, että pelkkää ja poteroituu tämän taudin takia. En miettisi sykysyä tässä vaiheessa.
En avaa tätä tunnistettavuuden vuoksi enempää, kun annoin jo aika paljon tietoa perheestämme. Mutta kyllä puolisolleni olisi tauti vähintään tehohoitoa vaativa nykytiedon valossa. Kunnon tilastoja ei vielä ole, mutta epäilen että monella nuorena kuolleella on samanlaista vaivaa kuin puolisollani.
Kaksi lasta koulussa ja yksi päiväkodissa, niin kyllähän heillä kaikilla on oikeasti riski sairastua ja tuoda tauti kotiin. Olisikin edes yhdestä lapsesta kyse.
Toisaalta kun tämän kirjoitin auki, niin kyllähän tässä pitää varautua siihen, etteivät meidän perheen lapset mene päiväkotiin ja kouluun syksyllä. Meidän pitää keksiä muita keinoja kuntouttaa lapsen sosiaalisia taitoja yms. Jos täällä on aspergerien vanhempia, niin mielellään otamme tietoa, kokemuksia ja linkkejä vastaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole miettinyt syksyä. Mitä riskiryhmäläisyyteen tulee, niin moni voi kokea olevansa jollain tavalla riskiryhmässä. Toisaalta riskiryhmään kuuluvilla on myös piirteitä, jotka eivät tee riskiryhmään kuuluvuudesta niin vakavaa. Esim. lasten ja nuorten elimistö on vahva ja he suurella todennäköisyydellä toipuvat vaikka sairastuvatkin. Onhan myös todettu, että on sairastuneita, jotka eivät edes tiedä sairastuneensa.
Se repaleinen kokonaiskuva mikä meillä koronasta nyt on ei puolla sitä, että nyt pitäisi syksyä murehtia.
Lasten psyykelle tai aikuisenkaan ei tee hyvää se, että pelkkää ja poteroituu tämän taudin takia. En miettisi sykysyä tässä vaiheessa.
En avaa tätä tunnistettavuuden vuoksi enempää, kun annoin jo aika paljon tietoa perheestämme. Mutta kyllä puolisolleni olisi tauti vähintään tehohoitoa vaativa nykytiedon valossa. Kunnon tilastoja ei vielä ole, mutta epäilen että monella nuorena kuolleella on samanlaista vaivaa kuin puolisollani.
Kaksi lasta koulussa ja yksi päiväkodissa, niin kyllähän heillä kaikilla on oikeasti riski sairastua ja tuoda tauti kotiin. Olisikin edes yhdestä lapsesta kyse.
Toisaalta kun tämän kirjoitin auki, niin kyllähän tässä pitää varautua siihen, etteivät meidän perheen lapset mene päiväkotiin ja kouluun syksyllä. Meidän pitää keksiä muita keinoja kuntouttaa lapsen sosiaalisia taitoja yms. Jos täällä on aspergerien vanhempia, niin mielellään otamme tietoa, kokemuksia ja linkkejä vastaan.
Ap
Vaikea kuvitella sairautta, jossa korona tarkoittaisi automaattisesti tehohoitoa, mutta tavallinen influessa ei olisi ollut riski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole miettinyt syksyä. Mitä riskiryhmäläisyyteen tulee, niin moni voi kokea olevansa jollain tavalla riskiryhmässä. Toisaalta riskiryhmään kuuluvilla on myös piirteitä, jotka eivät tee riskiryhmään kuuluvuudesta niin vakavaa. Esim. lasten ja nuorten elimistö on vahva ja he suurella todennäköisyydellä toipuvat vaikka sairastuvatkin. Onhan myös todettu, että on sairastuneita, jotka eivät edes tiedä sairastuneensa.
Se repaleinen kokonaiskuva mikä meillä koronasta nyt on ei puolla sitä, että nyt pitäisi syksyä murehtia.
Lasten psyykelle tai aikuisenkaan ei tee hyvää se, että pelkkää ja poteroituu tämän taudin takia. En miettisi sykysyä tässä vaiheessa.
Olisi kiinnostavaa kuulla, kuinka paljon esim säästät pahan päivän varalle, vai oletko hetkessä eläjä? Veikkaan, että ne, jotka ovat, ajattelevat aina paljon pidemmällekin kuin syksylle, monen vuoden päähänjahe varautuvst jo syksyn koronaankin.
Mutta enemmisyöllä suomalaisista tutkitusti ei ole mitään vararahastoja, vaan elävät ihan kädestä suuhun. He varmaan eivät ajatteleniin pitkälle kuin syksyyn tällä hetkellä muissakaan asioissa.
Miten tämä liittyy säästämiseeni pahan päivän varalle? Tottakai minulla on tulevaisuudensuunnitelmia pitkällä ja lyhyellä aikavälillä ja töiden tekeminen ja palkka on elinehto myös oman talouteni pyörittämiselle. Lyhytaikaisesti voin olla työttömänäkin. Ja koronatilannetta seuraan ja toimin siten, että pyrin välttämään altistumista koronalle normaalin elämän puitteissa.
Syksyllä toivottavasti olen edelleen töissä. Ja jos ja kun sairastan tai joku perheen jäsenistä sairastaa, niin toimitaan tilanteen mukaan.
Nyt ei ole näkyvissä mitään sellaista, että pitäisi miettiä lasten etäkoulua tai peräti kotikoulua.
Tai murehtia syksyä. Kannattaa elää päivä kerrallaan ja altistua koronainfolle muualla kuin keskustelufoorumeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole miettinyt syksyä. Mitä riskiryhmäläisyyteen tulee, niin moni voi kokea olevansa jollain tavalla riskiryhmässä. Toisaalta riskiryhmään kuuluvilla on myös piirteitä, jotka eivät tee riskiryhmään kuuluvuudesta niin vakavaa. Esim. lasten ja nuorten elimistö on vahva ja he suurella todennäköisyydellä toipuvat vaikka sairastuvatkin. Onhan myös todettu, että on sairastuneita, jotka eivät edes tiedä sairastuneensa.
Se repaleinen kokonaiskuva mikä meillä koronasta nyt on ei puolla sitä, että nyt pitäisi syksyä murehtia.
Lasten psyykelle tai aikuisenkaan ei tee hyvää se, että pelkkää ja poteroituu tämän taudin takia. En miettisi sykysyä tässä vaiheessa.
En avaa tätä tunnistettavuuden vuoksi enempää, kun annoin jo aika paljon tietoa perheestämme. Mutta kyllä puolisolleni olisi tauti vähintään tehohoitoa vaativa nykytiedon valossa. Kunnon tilastoja ei vielä ole, mutta epäilen että monella nuorena kuolleella on samanlaista vaivaa kuin puolisollani.
Kaksi lasta koulussa ja yksi päiväkodissa, niin kyllähän heillä kaikilla on oikeasti riski sairastua ja tuoda tauti kotiin. Olisikin edes yhdestä lapsesta kyse.
Toisaalta kun tämän kirjoitin auki, niin kyllähän tässä pitää varautua siihen, etteivät meidän perheen lapset mene päiväkotiin ja kouluun syksyllä. Meidän pitää keksiä muita keinoja kuntouttaa lapsen sosiaalisia taitoja yms. Jos täällä on aspergerien vanhempia, niin mielellään otamme tietoa, kokemuksia ja linkkejä vastaan.
Ap
Vaikea kuvitella sairautta, jossa korona tarkoittaisi automaattisesti tehohoitoa, mutta tavallinen influessa ei olisi ollut riski.
No ei ole influenssaan riski esimerkiksi ylipainokaan, mutta kaiken tiedon valossa koronaan se on todellakin riski.
Ymmärrä jo, korona ja influenssa eivät ole sama tauti. Influenssan vuoksi ei ole peruttu mm-kisoja, festareita jne.
Mua huolettaa mitä tapahtuu perhe-eläkkeille. Mun mies kuoli pari kuukautta sitten ja jonkin moinen osuus tuloista on nyt eläkettä.
Työskentelen itse huoltovarmuuteen liittyvällä kriittisellä alalla ja lapset on päiväkodissa normaalisti. Näin jatketaan kunnes joku toisin määrää. En näe tilanteessa mitään vaihtoehtoja, koska korona rajoittaa kaikkea asiointia, esim. halvemman asunnon hankkimista ja kaikki on epävarmalla pohjalla muutenkin. Pakko olla töissä, että saadaan rahaa. Olen myöskin miettinyt sitä, jos kaikki pelon ja ihan aiheenkin vuoksi lopettaa työnteon, että millä yhteiskunta sitten pyörisi. Mä en usko, että kukaan haluaisi suomen teollisuuden pysähtyvän. Esim. öljynjalostuksen, muovituotannon, metsähömmien ja elintarviketeollisuuden, ja mitä kaikkea muuta upeeta teollisuutta Suomessa onkaan.
Ja sitten se, että jos suomesta kuolee paljon vanhempaa työikäistä osaajaa ja ammattilaista. Miten saadaan homma pyörimään kokemattomalla nuorella porukalla.
Ja sitten mietityttää jos itse kuolen tai sairastun vakavasti. Miten lasten käy ja kuinka he selviää elämästä kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Ja ne kaikki muut lapset joilta kuolee vanhemmat/toinen vanhemmista. Kääk, millaisia hirmulaitoksia tänne pykätään pystyyn orvoille. Vetääkö ne sitten vertoja romanialaisille lastenkodeille, apua!
Moni pitkäaikaisvaikutus huolettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole miettinyt syksyä. Mitä riskiryhmäläisyyteen tulee, niin moni voi kokea olevansa jollain tavalla riskiryhmässä. Toisaalta riskiryhmään kuuluvilla on myös piirteitä, jotka eivät tee riskiryhmään kuuluvuudesta niin vakavaa. Esim. lasten ja nuorten elimistö on vahva ja he suurella todennäköisyydellä toipuvat vaikka sairastuvatkin. Onhan myös todettu, että on sairastuneita, jotka eivät edes tiedä sairastuneensa.
Se repaleinen kokonaiskuva mikä meillä koronasta nyt on ei puolla sitä, että nyt pitäisi syksyä murehtia.
Lasten psyykelle tai aikuisenkaan ei tee hyvää se, että pelkkää ja poteroituu tämän taudin takia. En miettisi sykysyä tässä vaiheessa.
En avaa tätä tunnistettavuuden vuoksi enempää, kun annoin jo aika paljon tietoa perheestämme. Mutta kyllä puolisolleni olisi tauti vähintään tehohoitoa vaativa nykytiedon valossa. Kunnon tilastoja ei vielä ole, mutta epäilen että monella nuorena kuolleella on samanlaista vaivaa kuin puolisollani.
Kaksi lasta koulussa ja yksi päiväkodissa, niin kyllähän heillä kaikilla on oikeasti riski sairastua ja tuoda tauti kotiin. Olisikin edes yhdestä lapsesta kyse.
Toisaalta kun tämän kirjoitin auki, niin kyllähän tässä pitää varautua siihen, etteivät meidän perheen lapset mene päiväkotiin ja kouluun syksyllä. Meidän pitää keksiä muita keinoja kuntouttaa lapsen sosiaalisia taitoja yms. Jos täällä on aspergerien vanhempia, niin mielellään otamme tietoa, kokemuksia ja linkkejä vastaan.
Ap
Vaikea kuvitella sairautta, jossa korona tarkoittaisi automaattisesti tehohoitoa, mutta tavallinen influessa ei olisi ollut riski.
No sehän on rehellisesti sanottuna sinun ongelma, ei minun. Enkä tarkoita tätä pahalla. En vain aio tänne mieheni sairauksia kirjoitella sen lisäksi että olen kertonut lapsestamme.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole miettinyt syksyä. Mitä riskiryhmäläisyyteen tulee, niin moni voi kokea olevansa jollain tavalla riskiryhmässä. Toisaalta riskiryhmään kuuluvilla on myös piirteitä, jotka eivät tee riskiryhmään kuuluvuudesta niin vakavaa. Esim. lasten ja nuorten elimistö on vahva ja he suurella todennäköisyydellä toipuvat vaikka sairastuvatkin. Onhan myös todettu, että on sairastuneita, jotka eivät edes tiedä sairastuneensa.
Se repaleinen kokonaiskuva mikä meillä koronasta nyt on ei puolla sitä, että nyt pitäisi syksyä murehtia.
Lasten psyykelle tai aikuisenkaan ei tee hyvää se, että pelkkää ja poteroituu tämän taudin takia. En miettisi sykysyä tässä vaiheessa.
En avaa tätä tunnistettavuuden vuoksi enempää, kun annoin jo aika paljon tietoa perheestämme. Mutta kyllä puolisolleni olisi tauti vähintään tehohoitoa vaativa nykytiedon valossa. Kunnon tilastoja ei vielä ole, mutta epäilen että monella nuorena kuolleella on samanlaista vaivaa kuin puolisollani.
Kaksi lasta koulussa ja yksi päiväkodissa, niin kyllähän heillä kaikilla on oikeasti riski sairastua ja tuoda tauti kotiin. Olisikin edes yhdestä lapsesta kyse.
Toisaalta kun tämän kirjoitin auki, niin kyllähän tässä pitää varautua siihen, etteivät meidän perheen lapset mene päiväkotiin ja kouluun syksyllä. Meidän pitää keksiä muita keinoja kuntouttaa lapsen sosiaalisia taitoja yms. Jos täällä on aspergerien vanhempia, niin mielellään otamme tietoa, kokemuksia ja linkkejä vastaan.
Ap
Vaikea kuvitella sairautta, jossa korona tarkoittaisi automaattisesti tehohoitoa, mutta tavallinen influessa ei olisi ollut riski.
No sehän on rehellisesti sanottuna sinun ongelma, ei minun. Enkä tarkoita tätä pahalla. En vain aio tänne mieheni sairauksia kirjoitella sen lisäksi että olen kertonut lapsestamme.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä aloitus, ap! Itse aloitin alkuvuodesta vastaavanlaisen keskustelun ja vastaukset olivat hyvin erityyppisiä. Tuolloin ketjuun tulleet viestit olivat tyyliin "älä narise, kohta kaikki palaa ennalleen". Vieteistä selkeästi paistoi ajatus, että korona on joku parin kuukauden ikävä takaisku, jonka jälkeen elämä palaa samanlaiseksi kuin ennen koronaa. Itse en usko lainkaan tähän. Osalla menee (on jo mennyt) työt alta ja terveys. Nykytilanteessa on todella vaikea tehdä mitään suurta elämänmuutosta, koska tulevaisuus on hyvin epävarma. Puhutaan rokotuksesta ja laumasuojasta, vaikka tosiasiassa kukaan ei tiedä toimiiko kumpikaan vaihtoehto. Olen myös pohtinut valtion talouden kantokykyä, sillä kuluja tulee ovista ja ikkunoista, vaikka veronmaksajat vähenee. Olen huolissani terveydenhuollosta ja siitä saako edes (tällä hetkellä) kiireettömiin vaivoihin hoitoa ikinä, vai pitääkö ns paskan iskeä tuulettimeen. Olen huolissani yrityksistä, joissa on yt:t ja jotka voivat mennä tämän tilanteen takia konkurssiin. Tulevaisuus oikeasti näyttää helvetin pahalta, vaikka ei olisikaan mikään negatiivisuudessa märehtijä!
Olen myös miettinyt perheemme tilannetta syksyyn saakka. Koululainen menee neljännelle, joten hän jää etäopetukseen. Eskarilainen menee päiväkotiin, sillä me molemmat vanhemmat olemme kriittisillä aloilla töissä. Eli melko normaalia elämää aiomme elää. Tosin mietin, etten ilmoita lapsia mihinkään harrastuksiin, koska tuskin nekään jatkuvat normaalisti. Mutta ei tässä auta kuin päivä kerrallaan mennä eteenpäin ja toivoa parasta. Tsemppiä kaikille raskaaseen tilanteeseen!
Eiköhän sitä kuitenkin jossain vaiheessa vaan ole pakko alkaa elää elämäänsä oli koronaa tai ei. Uskoisin, että syksyllä lapset menevät normaalisti kouluun. On kuitenkin ihan äärimmäisen pieni mahdollisuus että lapsille tuleva tauti olisi vakavaa muotoa. Täytyy kuitenkin vielä harkita. Tässä on reilu kuukausi vedetty nyt etäkoulua ja raskasta on. Olen myös huolissani siitä, miten oppiminen voi esim kielissä olla niin tehokasta etänä kuin mitä se on oppitunneilla. Sosiaalisten suhteiden puute alkaa näkyä koulumotivaatiossa meidän lapsilla, kaksi heistä on jo yläkoulussa.
Olen itse sellaisessa työssä että etätyön tekeminen on mahdollista ihan jatkuvastikin. Luultavasti teen mahdollisimman paljon etätöitä koko vuoden loppuun asti, jos vaan johto sen sallii. Lisäksi ostoskeskuksissa hillumiset sun muut minimiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli vielä sellainen mieleen, että suunnitelmia vaikeuttaa se, että onko syksyyn mennessä jo sairastanut taudin vai ei. Se muuttaa taas kaiken, mutta miten, niin ei voi tietää. Jos immuniteettia ei synny, niin saa jännätä kahta enemmän, mitä uusintakierros tuo tullessaan.
Sitten taas jos syksyllä on enemmän tietoa mitkä asiat vaikuttaa vakavan tautimuodon saamisen ja huomataan että immuniteettia on sittenkin, niin sehän taas muuttaa asioita.
Mua ärsyttää epätietoisuus ja se, ettei voi suunnitella asioita. Tässä tilanteessa se on suurin riesa, en niinkään pelkää itse tautia, vaan sitä etten tiedä eikä kaikkea kerrota, kukaan ei tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Tuli vielä sellainen mieleen, että suunnitelmia vaikeuttaa se, että onko syksyyn mennessä jo sairastanut taudin vai ei. Se muuttaa taas kaiken, mutta miten, niin ei voi tietää. Jos immuniteettia ei synny, niin saa jännätä kahta enemmän, mitä uusintakierros tuo tullessaan.
Sitten taas jos syksyllä on enemmän tietoa mitkä asiat vaikuttaa vakavan tautimuodon saamisen ja huomataan että immuniteettia on sittenkin, niin sehän taas muuttaa asioita.
Mua ärsyttää epätietoisuus ja se, ettei voi suunnitella asioita. Tässä tilanteessa se on suurin riesa, en niinkään pelkää itse tautia, vaan sitä etten tiedä eikä kaikkea kerrota, kukaan ei tiedä.
Eikä kukaan halua tunnustaa ääneen sitä faktaa ettei kukaan oikeasti tiedä miten virus käyttäytyy ja miten siihen ihan oikeasti tulisi varautua. Kaikki on pelkkää mutuilua ja arvuuttelua. Jälkikäteen sitten voimme todeta kuka oli oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme lasta, yksi päiväkodissa ja kaksi koulussa. Päiväkoti-ikäinen kaipaa jo nyt ikäisiään leikkikavereita, eikä meillä ole tuttuja joilla olisi samanikäisiä lapsia ja joita uskaltaisi valikoidusti tavata.
Keskimmäinen menee syksyllä painotettuun opetukseen uuteen kouluun, ja tarkoitus oli mennä koulumatkat julkisilla. Tämä on asia, mikä mietityttää eniten. Aloitus uudessa koulussa on aina stressaavaa ja alku aina tärkeää kaverisuhteiden luomisen kanssa. En millään haluaisi laittaa lasta kuitenkaan kulkemaan bussilla. Vieminen autolla kouluun ja takaisin menisi taas hirveäksi sumplimiseksi kaikkien muiden aikataulujen kanssa. Meillä on vain yksi auto, enkä ole yhtään varma olisiko toisen hankkiminen taloudellisesti mitään muuta kuin katastrofi.
Meillä pitäisi olla myös talon rakentaminen jo alkanut syksyyn mennessä, mutta en tiedä miten sen käy. Nyt jo asia lykkääntynyt lähes vuodella, enkä meinaa kestää korona-arkea nytkään pienessä kerrostaloasunnossa, saati että tätä kestäisi vielä loputtoman kauan.
Tavaroiden loppumiseen en usko. Maailma pyörii rahasta, eikä siinä ihmishengillä ole paljoa väliä kuten joku kirjoitti. Ruoan loppumiseen ekön myöskään usko. Ajottaisia viivästyksiä tulee varmasti eri syistä johtuen. Siihen pitää vain tottua ja soveltaa. Ehkä joku vehnäjauho-pasta-nuudelivarasto voisi ollakin, mutta mihin ne kaikki tässä kolmiossa missä asumme, tungen?
Tällaista pohdintaa täällä. "Onneksi" olen itse työelämän ulkopuolella, ei tarvitse sitä stressata ja pyöritän arkea kuin 50-luvun kotirouva konsanaan. Sitä ei tietysti kukaan arvosta nytkään, mutta minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Tuli vielä sellainen mieleen, että suunnitelmia vaikeuttaa se, että onko syksyyn mennessä jo sairastanut taudin vai ei. Se muuttaa taas kaiken, mutta miten, niin ei voi tietää. Jos immuniteettia ei synny, niin saa jännätä kahta enemmän, mitä uusintakierros tuo tullessaan.
Sitten taas jos syksyllä on enemmän tietoa mitkä asiat vaikuttaa vakavan tautimuodon saamisen ja huomataan että immuniteettia on sittenkin, niin sehän taas muuttaa asioita.
Mua ärsyttää epätietoisuus ja se, ettei voi suunnitella asioita. Tässä tilanteessa se on suurin riesa, en niinkään pelkää itse tautia, vaan sitä etten tiedä eikä kaikkea kerrota, kukaan ei tiedä.
Näinhän se on. Epätietoisuus on pahinta! On hirveän vaikeaa arvioida riskejä tällä hetkellä ja ärsyttää tehdä päätöksiä ilman kunnon tietoa mistään.
Ja kun kukaan ei vielä tiedä, millaisia pitkäaikaissairauksia tulee sairastaneille. Ei oikein voi sanoa, että siitä vaan lapset sairastamaan.. Siis minun mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi on myös erityistarpeinen ja isä riskiryhmää. Itsellä mahdollisuus olla kotona, kun pienempi sisarus kotihoidossa. Että enpäs tiedä. Lapsi tarvitsee kuntouttavana toimena päiväkotia, mutta entä jos laitan syksyllä lapsen takaisin päiväkotiin ja sieltä tulee Korona, ja lapsen isä sairastuu, pahimmassa tapauksessa menehtyy. Toimeentulomme on myös yhden henkilön eli isän varassa.
Mutta jo nyt kuntouttavilta tahoilta on tullut painostusta lähettää lapsi päiväkotiin, mikä on mielestäni silkkaa hulluutta.
Miten kauan yhteiskunnalla kestää myöntää ja sopeutua siihen, että jossain määrin asiat, arki ja kulttuuri on Viruksen myötä lopullisesti toisin?
Aluksi puhutaan loppukeväästä, kesästä. Sitten syksy, no loppuvuosi, seuraava vuosi, lopulta ei enää kuvitellakaan että lapset koottaisiin satapäisinä laumoina samoihin tiloihin tai että tuhansia ihmisiä kokoontuisi humalassa paikkoihin joissa hygieniataso on bajamaja-asteella.
Asiat on nyt toisin, minä näen sen, mutta virallisesti se ei ole vielä Totta, virallisella tasolla ”katsellaan sitten syksyllä tilannetta kun kaikki palautuu normaaliksi”. Normaalia ei ole.
Uskon, että koronasta tulee tulevina kuukausina osa elämää ja yhteiskunta alkaa pyöriä tästä huolimatta normaalisti. Ihmisiä sairastuu ja kuolee normaalia enemmän, mutta sen kanssa vain eletään. Syksyllä tilanne ei siis ole ”normaali”, jos normaalilla tarkoitetaan aikaa ennen koronaa, mutta tilanne on ”uusi normaali”, eikä aikaa enää ajatella mitenkään poikkeuksellisena.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että koronasta tulee tulevina kuukausina osa elämää ja yhteiskunta alkaa pyöriä tästä huolimatta normaalisti. Ihmisiä sairastuu ja kuolee normaalia enemmän, mutta sen kanssa vain eletään. Syksyllä tilanne ei siis ole ”normaali”, jos normaalilla tarkoitetaan aikaa ennen koronaa, mutta tilanne on ”uusi normaali”, eikä aikaa enää ajatella mitenkään poikkeuksellisena.
Tämä kuulostaa realistiselta. Uuden normaalin myötä tosin määritellään uusi moraali, koska ollaan tietoisia että viruksen edessä ihmiset ovat eriarvoisia. Tämä asettaa yhteiskunnalle omat haasteensa joita ei voida ohittaa vain tottumalla/ajautumalla uuteen normaaliin.
Onpa hyvä aloitus. Ei ole ketään kenen kanssa voisin keskustella tästä, kun kaikki katsoo vain muutamaa viikkoa eteenpäin.
Otan lapsen kotikouluun, jos syksyllä tilanne on samanlainen kuin nyt mutta koulut olisi auki. Vaatii meiltä vanhemmilta paljon, mutta se pitää vain järjestellä jotenkin.
Olen myös miettinyt tuota jos kaikkea ei saakaan enää kaupasta. Ajattelin että ostan isompia kokoja varastoon, esim. kengät, ulkovaatteet (välttämättömät). Jotain mitkä muutenkin menisi tulevina vuosina, mutta joita ilman olisi kurja olla.
Kotivaraa aion kasvattaa puoli vuotta kestäväksi. Nyt on nähnyt mikä kiertää nopeasti. Pieni asunto haastaa, mutta voi olla että rakennamme jonkun säilytysratkaisun keittiöön.
Isompia hankintoja tehdään vain mökille. Siellä on mahdollista asua hätätilanteessa ja olla omavaraisempi kuin kaupungissa.
Talouden osalta olen huolissani ja uskon että tiukat ajat on vasta tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Miten kauan yhteiskunnalla kestää myöntää ja sopeutua siihen, että jossain määrin asiat, arki ja kulttuuri on Viruksen myötä lopullisesti toisin?
Aluksi puhutaan loppukeväästä, kesästä. Sitten syksy, no loppuvuosi, seuraava vuosi, lopulta ei enää kuvitellakaan että lapset koottaisiin satapäisinä laumoina samoihin tiloihin tai että tuhansia ihmisiä kokoontuisi humalassa paikkoihin joissa hygieniataso on bajamaja-asteella.
Asiat on nyt toisin, minä näen sen, mutta virallisesti se ei ole vielä Totta, virallisella tasolla ”katsellaan sitten syksyllä tilannetta kun kaikki palautuu normaaliksi”. Normaalia ei ole.
Höoö höpö
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu tosi vaikealta ajatella syksyn suhteen ratkaisuja, kun ei vielä tiedä yhtään mikä tilanne silloin on. Meillä ei lapsia ole, mutta muuten yleistä varovaisuusastetta joutuu toki miettimään. Kuinka pitkään jatketaan sillä, että käydään vain töissä ja pakollisilla kauppa-asioilla? Pakollisia asioita on toki sitä enemmän, mitä pitemmästä aikajänteestä puhutaan. Koska voi nähdä kavereita tai omaisia? Yleensä liikutaan julkisella liikenteellä ja siihen liittyy tässä tilanteessa omat ongelmansa, sukulaiset toisilla paikkakunnilla. Entä missä vaiheessa päästään kirkkoon - koska tilaisuudet alkavat, ja koska sinne uskaltaa mennä? Tosi paljon asioita on vielä auki. Sen tiedän, että vapaa-ajan riennot tulevat ajankohtaisiksi vasta sitten, kun niihin meneminen ei enää pelota. Ei ole mitään ideaa kokoontua, jos kaikki energia menee hysteerisen hygienian ylläpitämiseen. Mutta koska se tapahtuu? Vaatiiko se rokotteen tuloa? Ei voi tietää vielä.