Lue keskustelun säännöt.
Eikö erosta sitten toivu koskaan, jos exälle ei koskaan toivo hyvää?
25.04.2020 |
Mielenterveystalon sivustolla sanotaan "erosta huomaa toipuneensa, kun voi suhtautua exäänsä neutraalisti ja toivoa tälle elämässään hyvää". Minä en usko että edes haluan toivoa exälleni koskaan mitään hyvää. Itse rakastuin ja omistauduin hänelle, mutta hän paljastui valehtevaksi pettäjäksi, joka pyörittää muita naisia samaan aikaisesti. Luuseriksi, jolla pitää olla varalla joku. Miksi toivoisin hänelle hyvää? Onko pakko? Vieläkin tunteet käy "kuumana" häntä kohtaan, vaikka jätinkin... hän on merkityksellinen. Toiveena olisi vaan että tuo merkityksellisyys häviäisi.
Tulevaisuus sitten näyttää miten häneen suhtauduin. Kaikesta huolimatta en kadu suhdetta, en ole koskaan ollut rakastunut kehenkään samalla tavalla. Mutta odotan toki että löydän jonkun luotettavan miehen, johon rakastun. Harmi kun taas epäonnistuin parisuhteessani :(
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En toivo muillekaan pahoille ihmisille hyvää. Esimerkiksi rikoksia tehneille ihmisille toivon, että he viettävät pitkän ja riittävän rangaistuksen ja että eivät tekisi muille pahaa enää. Minkä takia entiselle toivoisi jotain hyvää, jos hän ei ole sitä ansainnut? Toivon hyvää mukaville ja viattomille ihmisille, jotka ovat saaneet kohtuuttomasti kärsimystä. Siinäkään kohtaa sillä mun toivomisella ei ole mitään väliä, jos en ole konkreettisesti valmis tekemään heidän tähtensä mitään tai edes verbaalisesti kannustaa. Asiat jotka on olemassa on olemassa omalla tolallaan - itse en usko, että meidän toivomiset niitä muuttaa suuntaan tai toiseen.