Lue keskustelun säännöt.
Mitä terveyshaittoja lievästä alipainosta on?
24.04.2020 |
Oletetaan, että henkilö syö terveellisesti eikä pidä itseään nälässä tai yritä laihduttaa, mutta on vain ns. läpipasko ja luonnostaan hoikka. Henkilö ei ole myöskään ikinä laihtunut vaan ollut aina lapsesta lähtien BMI:n mukaan alipainoinen. Henkilöltä on otettu veriarvot ja ne ovat olleet kunnossa (kilpirauhasarvot kunnossa eikä mitään ravitsemuksellisia puutostiloja). Henkilö on siis perusterve, fyysinen kunto hyvä ja sairastaa esim. flunssankin vain harvoin ja hyvin lievänä. Henkilön BMI on koko aikuisiän ollut noin 16,5.
Mitä haittaa tällaisesta alipainosta on? Aina siis puhutaan siitä että alipaino on terveydelle haitallista, mutta voisiko joku kertoa että millä tavalla konkreettisesti? Kohoaako riski joihinkin tiettyihin sairauksiin? Raskautumisen todennäköisyys ilmeisesti heikkenee, mutta entä jos henkilö tulee raskaaksikin helposti?
Kommentit (42)
Voin toki puhua vain omasta puolestani. Olen ollut aina laiha eli juuri se läpipasko. Painoindeksi ollut alle 17. Minulla on kaikki kunnossa. Olen nyt nelikymppinen. Kuukautiset olleet aina säännölliset. 2 lasta olen saanut, molemmista raskauduin nopeasti ja helposti, 34v ja 37v. En ole himoliikkuja, lähinnä arkiliikuntaa, kävely, pyöräily, joskus jumppaan kotona. Nämä ihan kunnon ylläpitämiseksi. Syön enemmän kuin minua isompi mieheni, myös herkkuja joka päivä. Se on huono tapa jonka toivoisin voivani lopettaa, mutta itsekuri ei riitä ja laihdun jos herkut jää pois.
Aikoinaan minulla oli suolistovaivoja, lääkärissä tutkittiin monenlaista, toki laihuuteeni kiinnitettiin myös huomiota. Ravintoterapiassa kävin ja siellä laitettiin ruokavalio kuntoon, eli tietyt aineet pois ja vatsa alkoi rauhoittua.
Tällainen vain olen, katsotaan tuoko ikä painoa lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lievä alipaino ja lievä ylipaino eivät aiheuta mitään terveysriskejä. Sitten, kun on kyse enemmästä, kuin lievästä, niin kyllähän se terveydelle haitallista on.
Mä olen just tuollainen ja oma kokemus tässä 30-v aikana on, että normitilassa siitä ei oo mitään haittaa. Mutta todella todella helposti tulee kausia kun laihtuu lisää ja siitä on paljon haittaa. Esim lihasköyhyys, kun kroppa käyttääkin lihaksia ravinnoksi. Suolistovaivat, mulla ollut närästystä ja ummetusta säännöllisen epäsäännöllisesti.
Ja miks sitten laihtuu välillä sinne vaaravyöhykkeelle? No on vaikka laiska viikko kun ei oo jaksanut ja muistanut syödä supersäännöllisesti ja isoja määriä. Onkin jäänyt joku ruoka pienemmäksi tai parina päivänä ollut juuressosekeitto. Kun ei oo sitä rasvavarastoa niin kroppa alkaa tosi nopeesti kuluttaa itseään. Ja kun mulle käy noin niin oom väsynyt enkä toivu siitä ihan päivässä ihan vain syömällä isomman annoksen.
Vaarallisinta on sairastelujaksot, kuten norovirus. Mulla oli noro pahana pari vuotta sitten. Viikko ripulia ja ei melkein yhtään ruokaa. Pelkäsin kyllä että kuolen siihen. Juuri tämän takia käyn säännöllisesti vaalla ja katon että paino ei saa enää tippua tietyn rajan alle.
Syöminen on kyllä raskasta välillä, koko ajan pitää syödä, ei saa olla niitä kevyempiä päiviä. Kyllä se näinkin päin stressaa, vähän kuin ois ikuisuusdieetillä.
Alipaino ei ole itsessään haitallista.
Se mikä sen yleensä aiheuttaa, sen sijaan on.
Liian vähän syömällä saa herkästi myös liian vähän tarvittavia ravinteita, josta ne terveyshaitat tulevat.
Jos syö monipuolisesti mutta vain vähän vähemmän ja BMI on siinä lievän alipainon paikkeilla niin en näe siinä mitään muuta kuin terveyshyötyjä. Ruoansulatus ei toimi ylikierroksilla, verenpaine ja verensokeri ovat hyvät, kolesteroli ja triglyseridit pysyvät hyvinä, nivelet tykkäävät kun ei ole 30 kilon ekstrakuormaa raahattavana.
Ja parasta on, että useimmat ihmiset pitävät hoikkuutta viehättävänä. Niin kauan kun se ei ole anorektista.
Se mikä on sitten se tasapaino, onkin vähän ongelma. Usein ne alipainoiset ihmiset kun ovat siksi alipainoisia että joku kytkin heidän päässään huutaa peilin edessä "Oot läski! tuoltakin voisi ottaa helposti vähän rasvaa pois! Nyt olet syömättä huomiseen asti!"
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan anoreksiasta ja merkittävästä alipainosta ja sen haitoista, vaikka ap puhui lievästä ja luonnollisesta alipainosta.
Lievä alipaino on 17.5-18.5. Ap:n BMI on alle tuon ja seuraava kategoria on merkittävä alipaino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin toki puhua vain omasta puolestani. Olen ollut aina laiha eli juuri se läpipasko. Painoindeksi ollut alle 17. Minulla on kaikki kunnossa. Olen nyt nelikymppinen. Kuukautiset olleet aina säännölliset. 2 lasta olen saanut, molemmista raskauduin nopeasti ja helposti, 34v ja 37v. En ole himoliikkuja, lähinnä arkiliikuntaa, kävely, pyöräily, joskus jumppaan kotona. Nämä ihan kunnon ylläpitämiseksi. Syön enemmän kuin minua isompi mieheni, myös herkkuja joka päivä. Se on huono tapa jonka toivoisin voivani lopettaa, mutta itsekuri ei riitä ja laihdun jos herkut jää pois.
Aikoinaan minulla oli suolistovaivoja, lääkärissä tutkittiin monenlaista, toki laihuuteeni kiinnitettiin myös huomiota. Ravintoterapiassa kävin ja siellä laitettiin ruokavalio kuntoon, eli tietyt aineet pois ja vatsa alkoi rauhoittua.
Tällainen vain olen, katsotaan tuoko ikä painoa lisää.
Kuulostat ihan minulta! Itsekin raskauduin tosi nopeasti heti kun silloisen mieheni kanssa lipsuttiin kortsun käytöstä, ei todellakaan mennyt kauaa että olin raskaana, tosin en halunnut lasta joten tein abortin (joo tiedän että tyhmää, olin vielä melko nuori ja mies valitti ettei halua kortsua ja hoki, että ei nyt yhdestä kerrasta raskaaksi tule).
Suolistovaivoja on itsellänikin ollut, mutta saanut ne oikeanlaisella ruokavaliolla kuriin enkä ole kyllä liittänyt niitä alipainoon, koska myös kummallakin normaalipainoisella vanhemmallani on IBS. Ja minäkin syön samankokoisia annoksia kuin nykyinen 80-kiloinen mieheni ja lorauttelen pirtelöön ja salaattiinkin niin paljon öjjyä että katsotaan oudosti :D Pakko siis lisäillä rasvaa joka paikkaan että saisi pidettyä edes nykyisen painon. Joskus nuorempana herkuttelin myös päivittäin mutta eipä näkynyt painossa mitenkään ne suklaalevylliset tai kokonaiset jäätelöpaketilliset.
Miten muut ovat suhtautuneet sinun hoikkuuteesi? Itsehän saan vielä päälle kolmekymppisenäkin kuulla jatkuvasti laihuudestani ja jotkut kaveripiirissäni pitävät minua syömishäiriöisenä ja ovat kieltäneet minua mainitsemasta painoani tai kokoani, koska eivät halua kuulla "sairaita" juttujani.
Sydänkohtauksen riski on suurempi kuin ylipainoisilla tai edes normaalipainoisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lievässä alipainossa sitä, että ihminen näyttää painavammalta, kuin todellisuudessa on? Lievässä ylipainossa on ainakin aika monillakin niin, että näyttää ihan normaalipainoiselta, vaikka BMI sanoisi muuta.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen just tuollainen ja oma kokemus tässä 30-v aikana on, että normitilassa siitä ei oo mitään haittaa. Mutta todella todella helposti tulee kausia kun laihtuu lisää ja siitä on paljon haittaa. Esim lihasköyhyys, kun kroppa käyttääkin lihaksia ravinnoksi. Suolistovaivat, mulla ollut närästystä ja ummetusta säännöllisen epäsäännöllisesti.
Ja miks sitten laihtuu välillä sinne vaaravyöhykkeelle? No on vaikka laiska viikko kun ei oo jaksanut ja muistanut syödä supersäännöllisesti ja isoja määriä. Onkin jäänyt joku ruoka pienemmäksi tai parina päivänä ollut juuressosekeitto. Kun ei oo sitä rasvavarastoa niin kroppa alkaa tosi nopeesti kuluttaa itseään. Ja kun mulle käy noin niin oom väsynyt enkä toivu siitä ihan päivässä ihan vain syömällä isomman annoksen.
Vaarallisinta on sairastelujaksot, kuten norovirus. Mulla oli noro pahana pari vuotta sitten. Viikko ripulia ja ei melkein yhtään ruokaa. Pelkäsin kyllä että kuolen siihen. Juuri tämän takia käyn säännöllisesti vaalla ja katon että paino ei saa enää tippua tietyn rajan alle.
Syöminen on kyllä raskasta välillä, koko ajan pitää syödä, ei saa olla niitä kevyempiä päiviä. Kyllä se näinkin päin stressaa, vähän kuin ois ikuisuusdieetillä.
Mä vielä jatkan sen verran, että helposti laihtuvan on pakko kiinnostua ruuasta, ravintoarvoista ja syömisestä. Mua ei yhtään kiinnostanut nuorena ja olin välillä ihan sairaanpuoleisen laiha. Moni varmasti luuli että mulla on anoreksia, vaikka todellisuudessa olin laiska. Ja ajattelin että se varmaan sit riittää lihottamaan kun ottaa reilumman kakkupalan ja juo joka päivä kaakaota. Mietin sellaisia ruokia, jotka yleensä kielletään kun halutaan laihtua ja aattelin että no loogisesti mun pitää sit syödä niitä. Lopputuloksena olin epäterveen laiha ja ruokavalio oli suolaa ja sokeria. Yök.
Edelleen oon vähän laiska, koska ruoka ja ruuanlaitto ei vaan oo mun intohimoja. Mutta oon oppinut katsomaan kuitenkin että syön 5 kertaa päivässä, syön riittävästi proteiinia, ei kevyttuotteita, ei liikaa kevyttä ruokaa kuten salaatit ja kevyet keitot. On sellainenkin joskus ok, mutta kyllä sitä ruokavaliota on vaan pakko miettiä.
Ja alun kysymykseen vielä vastaan että kyllä, sillonkin on vain pakko syödä kun ei oo yhtään ruokahalua. Esim kun oon laihtunut, oon ollu kipee tms niim ruokahalu katoaa, "tulisin toimeen" aamupuurolla ja yhdellä näkkärillä koko päivän. Mut just silloin pitää treenata ruokahalu kuntoon, pitää syödä säännöllisesti että vatsa ja ruuansulatus taas muistaa miten homma toimii. Säännöllisyys auttaa myös kaikkien vatsaongelmien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lievässä alipainossa sitä, että ihminen näyttää painavammalta, kuin todellisuudessa on? Lievässä ylipainossa on ainakin aika monillakin niin, että näyttää ihan normaalipainoiselta, vaikka BMI sanoisi muuta.
No minä kyllä näytän silmiinpistävän hoikalta, mutta en tiedä olisinko vielä esimerkiksi 50-luvulla näyttänyt. Luuni eivät siis kuitenkaan törrötä niin kuin anorektikoilla, kroppani on enemmän tällainen: https://similarworlds.com/2-Community/1567662-Why-are-most-women-jealou… (tuo siis näyttää mielestäni enemmän luonnostaan hoikalta kuin sairaalta, vaikka nykyään herättää huomiota kuin sellainen muodokas treenattu kroppa on muotia)
AP
Tuskin mitään, elinikä todennäköisesti pidempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö pääasia ole se, että itse pystyy tarkastelemaan omaa terveyttään, jaksamistaan ja ulkoista olemustaan eikä tarvitse kytätä mitään BMI-taulukkoa!? Jos näyttää siltä, että luut törröttää, iho täynnä nukkaa ja varpaat sinertää ja hengittäminen tuntuu raskaalta ja jatkuva väsymys, niin eikö herää siihen, että nyt ei ole hyväksi terveydelle? Jos taas voi hyvin ja näyttää terveeltä ja tuntuu hyvältä, niin kaikki on kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö pääasia ole se, että itse pystyy tarkastelemaan omaa terveyttään, jaksamistaan ja ulkoista olemustaan eikä tarvitse kytätä mitään BMI-taulukkoa!? Jos näyttää siltä, että luut törröttää, iho täynnä nukkaa ja varpaat sinertää ja hengittäminen tuntuu raskaalta ja jatkuva väsymys, niin eikö herää siihen, että nyt ei ole hyväksi terveydelle? Jos taas voi hyvin ja näyttää terveeltä ja tuntuu hyvältä, niin kaikki on kunnossa.
Iho täynnä nukkaa? Tuleeko laihoille nukkainen iho?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö pääasia ole se, että itse pystyy tarkastelemaan omaa terveyttään, jaksamistaan ja ulkoista olemustaan eikä tarvitse kytätä mitään BMI-taulukkoa!? Jos näyttää siltä, että luut törröttää, iho täynnä nukkaa ja varpaat sinertää ja hengittäminen tuntuu raskaalta ja jatkuva väsymys, niin eikö herää siihen, että nyt ei ole hyväksi terveydelle? Jos taas voi hyvin ja näyttää terveeltä ja tuntuu hyvältä, niin kaikki on kunnossa.
Iho täynnä nukkaa? Tuleeko laihoille nukkainen iho?
Kyllä varsin yleistä esimerkiksi anorektikoille.
Jos kuukautiset ovat normaalit ja on aina ollut laiha, niin silloin kyseessä on vain juuri tälle henkilölle ominainen tila, joka ei kerro mistään ongelmasta.
Mutta joku tuolla väitti, että ei hänelle ole ollut haittaa ja kertoi, että kuukautiset eivät vain olleet normaalit. No, se kyllä kertoo siitä, että jotain on pielessä hormonitoiminnassa ja sillä voi olla pitkällä tähtäimellä rappeuttavia vaikutuksia elimistöön, esim. juuri mainittu osteoporoosi.
Minulle kyllä tulee mieleen, että voi olla vaikea saada kaikkia suojaravinteita riittävästi, jos syö hyvin vähän kaloreita. Vaikka söisi "terveellisesti", niin esimerkiksi proteiinin tai jonkin vitamiinin tai hivenaineen saatu määrä voi väkisinkin jäädä vähäiseksi. Noin hoikkana kantaisin itse siitä huolta.
Ei mitään suurempia jos on sekä fyysisesti ETTÄ henkisesti terve. Jatkuva ruuan miettiminen ei ole tervettä.
Ja tietysti elinajanodote on lyhempi. Vanhemmiten keho ei enää pysty ottamaan ruuasta kaikkea energiaa ja vitamineeja yms irti, joten se otetaan muualta. Lievä ylipaino on vanhuksille kaikkein turvallisinta.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen just tuollainen ja oma kokemus tässä 30-v aikana on, että normitilassa siitä ei oo mitään haittaa. Mutta todella todella helposti tulee kausia kun laihtuu lisää ja siitä on paljon haittaa. Esim lihasköyhyys, kun kroppa käyttääkin lihaksia ravinnoksi. Suolistovaivat, mulla ollut närästystä ja ummetusta säännöllisen epäsäännöllisesti.
Ja miks sitten laihtuu välillä sinne vaaravyöhykkeelle? No on vaikka laiska viikko kun ei oo jaksanut ja muistanut syödä supersäännöllisesti ja isoja määriä. Onkin jäänyt joku ruoka pienemmäksi tai parina päivänä ollut juuressosekeitto. Kun ei oo sitä rasvavarastoa niin kroppa alkaa tosi nopeesti kuluttaa itseään. Ja kun mulle käy noin niin oom väsynyt enkä toivu siitä ihan päivässä ihan vain syömällä isomman annoksen.
Vaarallisinta on sairastelujaksot, kuten norovirus. Mulla oli noro pahana pari vuotta sitten. Viikko ripulia ja ei melkein yhtään ruokaa. Pelkäsin kyllä että kuolen siihen. Juuri tämän takia käyn säännöllisesti vaalla ja katon että paino ei saa enää tippua tietyn rajan alle.
Syöminen on kyllä raskasta välillä, koko ajan pitää syödä, ei saa olla niitä kevyempiä päiviä. Kyllä se näinkin päin stressaa, vähän kuin ois ikuisuusdieetillä.
Olen hoikka mies (painan korkeintaan 60 kg ja pituutta 172 cm, ikää 38) ja allekirjoitan tuon, että syöminen on työlästä välillä. Vatsa täyttyy nopeasti ja pienistä määristä, tuon takia syönkin paljon rasvaa (lähinnä oliiviöljyä ja voita) että saisin helpommin kaloreita. Olen ollut hoikka aina ja tuosta huolimatta sairastelen harvoin, teen ruumiillista työtä ja liikun yleensä polkupyörällä tai kävellen, autoa minulla ei ole koskaan ollut. Olen ruumiinrakenteeltani kuin Kullervo siinä Akseli Gallen-Kallelan maalauksessa "Kullervon kirous", hiukseni ovat hieman pitemmät. :D
voimisteljatytöillä ihan normalia, ainoa haitta että kateelliset läskit piikittelee ja haukkuu.
Vierailija kirjoitti:
voimisteljatytöillä ihan normalia, ainoa haitta että kateelliset läskit piikittelee ja haukkuu.
Mutta miksi kukaan kadehtisi nykyaikana siroa ballerinakroppaa, kun muodissa on päinvastainen muodokas isoperseinen treenattu kroppa ja liian laihoja vain haukutaan? Tuntuu tosi epäloogiselta, etenkin jos näillä haukkujilla on sellaiset kropat, joita suurin osa miehistä pitää viehättävämpänä kuin piikittelyn kohteena olevaa kroppaa.
Noista verikokeista on aika pitkä aika enkä ole varma, mitä kaikkea testattiin. Tiedän vain että otettiin ns. laaja verenkuva, kilpirauhasarvot olivat hyvät (niiden poikkeavuutta oltiin tietysti heti ekana epäilemässä) eikä ilmennyt mitään puutoksia ravintoaineissa. Joskus lapsena jolloin laihuuteni alkoi tulla esille testattiin keliakia ottamalla vatsasta koepala, mutta ei löytynyt mitään keliakiaan viittavaa.
Diabetesta olen joskus itse epäillyt, mutta voiko olla mahdollista että minulla olisi ollut se käytännössä koko elämäni ajan eikä kukaan lääkäri olisi ikinä edes epäillyt sitä? Yhteen aikaan verensokerini heittelivät paljon ja saattoi iskeä äkisti heikko olo, mutta se johtui pääosin syömättömyydestä - nyt kun olen pitänyt huolen säännöllisistä ruoka-ajoista ja myös karsinut ylimääräisen sokerin aivan minimiin niin ei ole enää ollut ongelmia verensokerin kanssa. Käyn kyllä usein pissalla, mutta se voi varmaan selittyä pienellä virtsarakollakin.
Ja tiedän että minulta jää joinain päivinä syömiset vähemmälle, kun ei vain yksinkertaisesti ole ruokahalua. Siksi yritänkin kysellä konkreettisista terveyshaitoista, että pitääkö minun oikeasti ihan väkisin pakottaa itseni syömään ja jos niin ehkä saan lisämotivaatiota jos kuulen oikeasti faktaa niistä terveyshaitoista. Vaikea välillä motivoida itseään syömään jättiannoksia, kun ei tosiaan ole aina ruokahalua ja tuntee voivansa kaikin puolin hyvin niin tulee tunne, että minä nyt vain satun olemaan luonnostaan tämän kokoinen.