Olen vaihtamassa sukunimeä jossain vaiheessa. Sit kaikki luulee mun menneen naimisiin vaikka otan äidin puolen suvusta
sukunimen itselleni. Ihan muuten vaan. Olen kyllästynyt -nen päätteiseen sukunimeeni.
Kommentit (15)
Mitä sitten? Ne varmaankin kysyvät, keitä asia liikuttaa, ja muiden mielipiteillä tuskin on mitään merkitystä.
Kaikki voi luulla muutenkin että on ollut naimisissa tai eronnut tai että ottanut jonkun muun nimen vaikka olisi oma sukunimi jolla syntynyt
Eli luulet automaattisesti, että vaikkapa Sofia Belorf on mennyt naimisiin, kun ei ole enää Ruusila?
Niin, no tarkoitan tuttujani jotka ei oo nähneet mua ja sitten kuulevat sukunimen vaihdosta.
Ennemminkin ajattelisin, että sinun luullaan eronneen. Ei tuo kai enää ole älyttömän yleistä, että nainen ottaa naimisiin mennessä miehen sukunimen.
Vaihdoin kanssa sukunimeä ja otin nimen äidinpuolen suvusta, mut vähän eri syistä. Suosittelen enemmän keksimään oman nimen jos ei muuten ole muita sidoksia suvun nimeen kuin että olet kyllästynyt vanhan sukunimesi päätteeseen. Nyt on vielä vapaina vaikka mitä hienoja sukunimiä niin käytä tilaisuus hyväksi ja luo omasi.
Aha. Jos tuo häiritsee, niin kannattaa ehkä sitten miettiä, haluatko vaihtaakaan sitä sukunimeä. Jos ei häiritse niin hyvä.
Jos olet yli parikymppinen niin aika moni olettaa sinun eronneen kun nimi vaihtuu.
Vierailija kirjoitti:
Niin, no tarkoitan tuttujani jotka ei oo nähneet mua ja sitten kuulevat sukunimen vaihdosta.
Jos et informoi tuttujasi asiasta, eivät ole varmaan kovin tärkeitä elämässäsi? Luulkoot, että olet mennyt naimisiin. Mitä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Niin, no tarkoitan tuttujani jotka ei oo nähneet mua ja sitten kuulevat sukunimen vaihdosta.
Ja mitä,väliä sillä on? Miksi välität muiden ihmisten ajattelemisista yhtään mitään.
Minä vaihdoin äitini sukunimen 20 vuotiaana koska isän kanssa en ole tekemisissä. Kaikki kyselivät olenko mennyt naimisiin :D
Kaverini vaihtoi myös isänsä sukunimen äitinsä sukunimeen, Vanhemmat ovat eronneet ajat sitten, mutta kun isän suku sai tästä asiasta kyllä melkoiset raivarit, kuten myös isäkin. Isän suku katkaisi välit, mutta ei se ystävääni haitannut, koska ei kuitenkaan kokenut kuuluvansa sukuun tai tulleet toimeen (tämän lisäksi lesbo). Mietin, että nyt kun ei ole sama sukunimi, niin eivät koe sitten tätä häpeää, että suvussa on ns. lesbo. Kaverin äidin sukunimi on myös siistimpi ja ei ns. tarkoita mitään. Minäkin haluaisin äitini sukunimen, mutta isäni sukunimi on harvinaisempi ja meitä on vain 20 tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Äitini otti tyttönimensä takaisin eron jälkeen ja kaikki onnitteli sitä😂 Mitä väliä!
Voihan se erokin olla ihan onnittelujen arvoinen tapahtuma.
Sama juttu. Raivostuttaa että näiden alistuvien kanojen takia kaikki naiset leimaantuu aviomiehen nimen ottajiksi. Miehet ei koskaan vaihda nimeä, miettikää ihmeessä miksi. Tiesittekö, että aina kun puheeksi tulee se että tyttö ei kelpaa, on sukunimi merkittävä syy siihen? Miksi vaihdatte nimeä, vaikka se vain lisää naisvihaa? Miksi miehet saa rajoittaa valintoja, mutta naiset eivät saa edes kommentoida nimivalintoja?
En ymmärrä miksi miehen asemaa pitäisi parantaa, jos he saavat tyranneina aina nimensä perheellä. Jäätävän itsekästä. Naisen ei koskaan annettaisi käyttäytyä samalla tavalla. Olen ollut paikalla kun naiset haukkuu itsekkääksi naista joka halusi antaa nimensä lapsille. Ette te miehiä moiti itsekkäiksi vaikka heidän nimensä antaminen perustuu valtaan ja pakottamiseen.
Kaikista oudointa on, että aviomiehen nimen ottoa ei saa kritisoida, mutta heti jos vaikeaa oman suvun nimeen niin saa pilkata. Heteroiden autoritäärisyys näkyy. Mitään ei saa kritisoida.
Äitini otti tyttönimensä takaisin eron jälkeen ja kaikki onnitteli sitä😂 Mitä väliä!