Onko muita, joita "yhdistyshullujen" innostus ja hehkutus ärsyttää?

Uskontoihin, puolueisiin ja muihin aatteisiin hurahtaneet ovat juuri tuollaisia. Sen oman jutun autuaaksitekevä täydellisyys pitää perustella itselle ja muille, ja kaikki muu kuin se oma pyhä totuus on saatanasta.

Ehkä heitä ei nuoremmissa ole, mutta vanhemmassa väessä kyllä. Ja minulle näyttäisi että sinne menee seuraa etsimään ihmisiä jotka eivät muuten ole pidettyjä. Tätini ja anoppini hyvinä esimerkkeinä, ovat puheliaita ja normaalin oloisia, mutta täti alkaa aika pian leveillä ja anoppi on ilkeä keittiöpsykologi. Heitä vältellään muuten, mutta yhdistyksissä saavat seuraa ja menoa.

Katoavaa kansanperinnettä?

Kuulun muutamaan yhdistykseen, mutta en ole erityinen aktiivi, enkä mainosta jäsenyyttäni ja toimintaani.

Yksi aktiivisuuden este on se, että esim. metsästysseurojen altiivijäsenistössä on usein varsinaisia ammattiriitelijöitä.

Minulla on ollut epämääräinen kunnia kuulua useiden kerhojen, yhdistysten ja taloyhtiöiden hallituksiin.

Kalastus tuntuu keräävän erityisesti hulluja.

Eräs tyyppi intoutui vuokraamaan kalastusseuralle vesialueita.  Ihan hyvä, mutta "vesialueiden yhdistämisen" vuoksi ei pidä vuokrailla kaverin vesialueita ilman kaverin lupaa kolmansille osapuolille.

Pari rikosilmoitusta hallituksesta on myös tehty. Kas, talous on huonossa kunnossa ja rahankäyttö epäselvää. Jäsenkatokin oli hallituksen vika.

Hassua sinällään, talous oli parhaassa kunnossa kahteenkymmeneen vuoteen, jäseniä enemmän kuin koskaan ja epäilyttävintä oli hallituksen yhdet pullakahvit (hinta 6 eur). Mitään kokouspalkkioita, bensakustannuksia tai sen sellaisia ei makseta.

Pieni nyrkkitappelu sopii myös kokoperheen tapahtumaan kivasti ja luo tunnelmaa.

Kalastuskilpailussa huijaaminen on myös ihan aikuisten hommaa.

Ja se jatkuva päänaukominen milloin mistäkin.

Etteköhän te pärjää siellä kerhoissanne ja yhdistyksissänne ihan kivasti ilman minuakin.

Mä en tunne yhtään tuollaista ihmistä?! Onkohan tämä jotenkin maantieteellisesti painottunutta?

Olen yritykseni puitteissa ollut tekemisissä useammankin yhdistyksen kanssa. Lähinnä kaupungin eri kaupunginosayhdistysten ja perinteitä vaalivien porukoissa tapahtumia järjestäessä. Siihen sekaan kun ympätään sitten  vielä kaupungin kulttuuriyksikön aina oikeassa olevat tantat, kaupunginmuseon introvertit ns asiantuntijat, työttömien yhdistyksen laiskat makkaranpaistajat sekä kaupunginvaltuuston ääniä kalastavat puolueiden edustajat on mahtava tapahtumasoppa valmis. 

Yhdistysten edustajat, jotka tekevät työtä tapahtumissa vapaaehtoisesti, ovat raivopäisinä vaatimassa kaiken tehtävän kuten he haluavat ja siihen yhtyvät sitten muut halutessaan päteä yhtä paljon. Organisoinnille saa heittää hyvästit. Yhdistysten sisäiset kokoukset tapahtumasta, joissa valitettavasti olen joutunut mukaan, ovat yleensä hierarkisia ja joissa joku väärin ymmärretty eläkeläinen narsistisella asenteellaan kyykyttää muita jäseniä tukemaan hänen ideaansa tunkea tapahtumaan joku älytön kansantanhu uryhmä ja jolla ei ole mitään tekemistä tapahtuman teeman kanssa. Mutta se, että pitää saada näkyvyyttä on narsistipj:n tahto ja sitten vellotaan tapahtumassa kansallisasut päällä ja myydään itse kustannettua perinnetapojen kirjaa jossa ei ole tarkastettu onko kirjassa asiat aivan oikein ymmärretty.

Joten kyllähän yhdistyksiin voi kyllästyä, mutta sinne hakeutuu aina sellaisia itseään sosiaalisina pitäviä ihmisiä ja joille on tärkeää tehdä asiat samalla tavalla kuin muutkin. Tai siis miten pj tahtoo. Vertaisin ihan henkilöpalvontaankin.

Eläkeläisväestö paikkaa elämänsä tyhjyyttä humpuukiyhdistyksissä puuhastelemalla. Pyöritetään saman kuuden mummon kesken kolmea rinnakkaista kyläyhdistystä kauhealla tohinalla ja tarmolla. Lopputuloksena myyjäiset joissa käy juurikin ne kuusi mummoa ja lisäksi joku kukkapotti kylän ainoassa tienristeyksessä koristeena - jonka tienpitäjä vähin äänin hävittää näköesteenä. Samapa se, hyvä että keksivät puuhaa pysyen poissa pahanteosta. Näiden tittelin- ja kunniankipeys on usein huomattavaa.

Sitten on niitä oikeuta yhdistyksiä jotka tekevät merkittävämpiä asioita, ja niissä aktiivit ovat yleensä hiljaisia ja vaatimattomia puurtajia tekemättä mitenkään numeroa osallisuudestaan.