te, joilla on ulkomaalainen mies, niin miksi?

KAIKKI ulkomaalaiset EIVÄT ole mustia.



Ja mitä se sinulle kuuluu jos joku haluaa perustaa perheen tummihoisen kanssa. Pidä sinä vain kiinni siitä junttisuomalaisestasi.

Kylla mulla on ihan lansimaalainen, vaalea mies - ulkomaalainen han silti on :). Tai voisi mielummin sanoa, etta mina olen se ulkomaalainen, kun kerran mieheni kotimaassa asutaan. Ja lapset ovat vaaleita pellavapaita :)

Luitteko edes 32:n viestiä? Hän kysyi miksi teette MULATTEJA! Mulatti on valkoisen ja mustan jälkeläinen joten tottakai hän kysyi kysymyksensä pariskunnilta jotka mulatteja tekevät eli ovat musta ja valkoinen. Missäköhän 32 väitti että kaikki ulkomaalaisest ovat mustia?

Väärän värinen joutuu kärsimään siitä loppuikänsä suomessa. Ja miehen kotimaassakin hän on outo.





Onko sanottua että nämä lapset tulisivat asumaan juuri äitinsä tai isänsä kotimaassa? Eli mikään muu maa ei tulisi kysymykseen? Ja eiköhän täällä maailmassa ole niin monen sortin tallaajaa että tuskinpa kutsumasi mulattilapsi paljon massasta poikkeaa...

No mies on ulkomaalainen, koska ei ole syntynyt täällä.

Ja miksi avioiduin,varmaan samasta syystä kuin ap oman miehensä kanssa, rakkaudesta.



Ja me emme tee MULATTEJA,vaan saamme lapsia niinkuin kaikki muutkin ihmiset.



Ja muista ap, Suomen rajojen ulkopuolella sinäkin olet ulkomaalainen!!

ja vaikka isobritannialaisen miehesi ansiosta lapsesi saattaa saada kystisen fibroosin tai Crohnin taudin tai mustan miehen kanssa sirppisoluanemian!

ainoastaan halusin tietää, että miksi juuri ulkomaalainen mies. Itse olen aina ollut kiinnostunut ulkomaalaisista, mutta vielä en ole saanut napattua.

jo pikkutytöstä asti haaveilin tummasta ulkomaalaisesta miehestä. Kuinka pääsisin helposti muuttamaan lämpimään maahan, saisin tummia lapsia jne.



Kyllä minulla joitakin ihastuksia suomalaisiinkin miehiin on ollut, mutta ulkomaalaisenpa kanssa olen nyt naimisissa.

Jo kolmatta kertaa! Ja johtuu ihan yksinkertaisesti siita, etta tassa maassa aika aniharvoin tapaa suomalaisia, ja viela etta vapaa suomalainen mies kavelisi vastaan on jo sula mahdottomuus.



Olen Suomessa kaynyt kielikoulun ja tottunut jo siella siihen, etta meita on monen maalaisia. Siksi kai olen aina pitanyt mahdollisena, etta seurustelen joskus ulkomaalaisen kanssa, kunhan ei olisi ihan kauhean kaukaa maantieteellisesti ajateltuna kotoisin. Yks oli britti, yks irkku ja nyt on holsku.



Naita kaikkia yhdistaa se puhumisen jalo taito, jota tapaamillani suomalaismiehilla ei valitettavasti ole ollut lainkaan. Pidan siita, etta miehen kanssa voi keskustella ja etta hanella on jotain sanottavaa. Myos tietynlainen luonteva herrasmiesmainen kaytos on viehattavaa ja valitettavasti Suomessa sita sai kokea aika harvoin.



Mutta kaikenmaalaisissa on kaikenlaisia, ja jos tama suhde joskus kariutuu, en pida yhtaan mahdottomana etta mulla viel olis suomalaismies. Kunhan han vaan osaa puhua!

Ap voi miettiä vaikka päänsä puhki, jos ei ihan muuten vaan sytytä..

kysyin, en ketään loukatakseni tai muuta. Ihan sama kuin olisi kysynyt miksi jollakin on marimekko vaatteita. ap

Itsekin haluaisin olla mulatti!



Aikomuksenamme ei myoskaan ole jaada asumaan (juntti)Suomeen loppuiaksemme. Joten en usko etta lapsemme joutuvat kovin paljon varinsa tahden karsimaan. Mieheni kotimaassa mulatit ovat erittain ihailtuja ja monet tummaihoiset siella itseasiassa haluaisivat olla mulatteja.



Miksi minulla on ulkomaalainen mies? Taytyy myontaa, etta pelkka rakkaus ei tahan ole syyna, vaan itse ainakin koen elaman afrikkalaisen mieheni kanssa helpompana kuin suomalaisen kanssa. Kysymys ei ole siita, etta katsoisin lapi sormien asioita, joita en hyvaksy selittamalla ne kulttuurieroilla, vaan yksinkertaisesti tuntuu etta mieheni tavat, arvot ja mentaliteetti ovat paljon lahempana omiani kuin esim. kaikkien tapaamieni suomalais- tai muiden eurooppalaismiesten.

selän takana.

koska sillä on kuitenkin aika paljon eroa, onko mies ruotsalainen, kenialainen, turkkilainen, pakistanilainen, ranskalainen vai kenties jostain papua-uusi-guineasta.



Itse en koskaan ajatellut, että haluaisin erityisesti seurustella ulkkiksen kanssa, koska omalla kielellä on kuitenkin niin paljon helpompaa kommunikoida. Ja sitten on vielä kulttuurierot, jotka tosin voivat olla myös rikkaus.

Silloin kun ihminen on taysipainoisessa ja onnellisessa suhteessa, ei muiden selan takana nauramiset paina oikeastaan mistaan. Itseani ei oikeasti haittaa patkaakaan jos joku on nauraakseen. Kyllahan monille suomalaisillekin nauretaan selan takana, kun kayttaytyvat niin typerasti etenkin ulkomailla. Sen lisaksi nauretaan ylipainoisille, vammaisille, rumille jne. Se kertoo mielestani enemman naurajasta itsestaan kuin siita jolle nauretaan. Ja onhan totta etta monet suomalaiset ovat edelleen juntteja, joille ulkomaalaiset ihmiset ovat jotain tosi uutta ja erikoista ja tata hammennysta puretaan nauramalla samantasoisessa seurassa.



terv. 53

väärän värinen! kaikki me ollaan ihan oikean värisiä. minä olen valkoihoinen, miehelläni on keskiruskea iho ja lapsellamme on vaaleanruskea iho. ja ihan oikean värisiä kaikki ollaan! :D

rakkaus yli rajojen mahdollistaa tämän. se ihminen,joka meissä on sisällä, sielu, se on tärkein. ulkonäkö on pintaa. mutta jos sattuu tapaamaan itseään miellyttävän ihmisen, oli väri mikä tahansa, niin silloin kaikki on hyvin!!

T: Iranilaisen vaimo ja 3:n ihanan suklaasilmän äippä :)