Te jotka olette TYYTYVÄISIÄ suhteeseenne; kuvailkaa, millainen se on?

Olen naimisissa parhaan ystäväni kanssa, joka on kaiken lisäksi varsin vetävä. (Ainakin minun silmissäni.) Olemme olleet 11 vuotta naimisissa. Alkuvuosina kinasteltiin ehkä enemmän perusjutuista, rahoista, siivouksesta, sitten opittiin toimimaan paremmin yhdessä. Jotain pikkujuttuja tietysti aina on, mutta pyritään juttelemaan asiat selviksi.

Olen erittäin tyytyväinen. Suhteemme ei ole ihan tyypillinen parisuhde: emme asu yhdessä, ja hyväksymme toisillemme myös suhteen ulkopuoliset seksikumppanit. Jos kokee, että se tavallisen mallin mukainen parisuhde ei ole oma juttu, niin tällaista kevyempää järjestelyä kannattaa kokeilla. Saa niitä parisuhteen hyviä puolia, kuten läheisyyttä, tukea ja kumppanuutta ilman sellaista oman tilan ja ajan menetystä, joka joillekin ei sovi. Ja en nyt sano, että tällainen malli olisi parempi kuin perinteinen parisuhde; eri ihmisille vaan sopii erilaiset asiat.

Eniten tyytyväisyyttä aiheuttaa se tunne, että me ollaan tiimi. Tehdään töitä sen eteen, että asiat sujuu molempien kannalta hyvin. Kehitetään suhdetta eteenpäin. Vuosia ollaan jo haaveiltu ns. avoimesta suhteesta, mutta edetään tosi hitaasti, että molemmilla säilyy turvallisuudentunne. Yhdessä 8v ja lapsikin on. Teen enemmän kotitöitä kuin mies ja se välillä ottaa päähän, mutta loppujen lopuksi se on kuitenkin pieni asia. Tunnen olevani rakastettu ja arvostettu. 

15 vuotta yhdessä, kolme lasta. Ollaan hiouduttu hyväksi tiimiksi. Ollaan erillisiä yhdessä. Arvostetaan toisiamme, puhutaan ihan kaikesta, ollaan autettu toisiamme kasvamaan ihmisinä.  Ollaan avoimessa suhteessa. Se toimii meille, vaatii kyllä paljon myös, varsinkin alussa + pitkä pohjustustyö. Tehdään omia juttuja sekä asioita pariskuntana ja perheenä. Vapaus on meille molemmille tärkeää, mutta toisaalta myös se turvallisuuden ja jatkuvuden tunne, mitä pitkä parisuhde antaa. 

20v kimpassa. Suhde on vakaa, luotettava, toisen huomioiva, tilaa antava, meillä on enimmäkseen hauskaa yhdessä, kumpikin tulee toimeen itsensä kanssa ja yksin. Huonona päivänä siedetään toisiamme ja annetaan toisen möllöttää itsekseen.

Puolison huonoihin puoliin kuuluu tietynlainen piheys ja siihen itse tekeminen… kaikenlaista rojua kertyy nurkkiin, kun sitä voi tarvita johonkin. Mutta niin kauan kun romut pysyy autotallissa niin siedän, vaikken sitten itse löydä sieltä seasta jotain etsimääni vaan tarvitsee kysyä.

Huonoon suhteeseen ei kannata jäädä roikkumaan, siitä ei tule kuin katkeruutta.

20 vuotta kimpassa, naimisissa, kolme lasta. Meillä on hyvä olla, kehutaan toista ja huomioidaan pienillä jutuilla, annetaan omaa tilaa. Molemmilla on omat vikamme, mutta ne on pieniä juttuja, kukaan ei ole täydellinen. Meillä on aika samanlainen käsitys elämästä yleensä ja halutaan samoja juttuja. Ja jos halutaan eri juttuja, niin se ei ole ongelma. Joustetaan asioissa.

Ei arvostella toisen sukulaisia kun kerran omatkin on ihan pimeitä. Ei nalkuteta. Jos mua joku ärsyttää, niin mietin ensin, miten sanoisin asian esim mun ystävälle ja yritän sanoa sen sitten niin. Avioliitto ei ole oikeutus alkaa tiuskia toiselle. Ei puututa toisen ulkonäköä koskeviin päätöksiin. Kosketellaan, halataan, nojaillaan, pidetään seksielämä aktiivisena. Sellasta.

Meillä kumpikaan ei ole toisen käskytysvallan alla tai kynnysmatto. Arvostan miestäni, kun hän ei kuuntele minulta käskyjä, enkä minäkään tietysti häneltä. Aikuiset ihmiset saavat tehdä asiat omalla tavallaan. Tietysti parisuhteen jatkumisen kannalta on hyvä ottaa toinen huomioon, siinä määrin miten se on mahdollista. Mutta esim kavereiden kanssa ulkomaille voivat molemmat lähteä halutessaan, siihen ei toisen lupia tarvita. Kunhan saadaan lastenhoidot järkättyä.

Lapset on aina hoidettu puoliksi, mutta tietysti myös huomioitu jos toinen on työelämässä ja toinen kotona, niin ei silloin voi kotihommia ym puoliksi jakaa. Ollaan myös laskettu kotitöiksi sellaiset, mitä monessa perheessä unohdetaan, mitä meillä mies tekee päivittäin esim nikkaroi kotia kuntoon. 

Koitetaan arvostaa toistemme sukulaisia, ne on kuitenkin molemmille tärkeitä. Yhdessä voidaan välillä ääneen ihmetellä. 

Molemmilla on omia harrastuksia ja omia kavereita, mutta myös yhteisiä harrastuksia ja yhteisiä kavereita. Vanhempina puhalletaan yhteen hiileen. Seksi on aina ollut loistavaa :) Koko 20 vuoden ajan. 

Molemmat on tehnyt virheitä parisuhteessa, mutta niistä on opittu, pyydetty anteeksi ja annettu anteeksi. Vanhoihin ei ole palattu. 

Ollaan toistemme parhaat ystävät. Viihdytään yhdessä, meillä on hauskaa ja mukavaa, saadaan toisemme nauramaan ja huvittumaan. Tavallinen yhdessäolo on kivaa. Nukutaan aina ihan toisissamme kiinni ja kävellään käsi kädessä. Pyydetään anteeksi ja sanotaan hyvää yötä.

Ollaan oltu yhdessä lukiosta asti, 15 vuotta, toistemme ensimmäiset ja ainoat.

Olen ollut noin puoli vuotta yhdessä miesystäväni kanssa ja olen erittäin tyytyväinen. Pidetään joka päivä yhteyttä, ollaan melkein nähtykkin joka päivä. Tehdään ruokaa yhdessä, käydään ulkona kävelyllä, jutellaan tulevaisuudesta, sekä myöskin menneestä. Meillä on tullut pari "konfliktia" vastaan mut ne ovat sit kasvattaneet meitä molempia kun niistä ollaan selvitty.

Eräs vanhempi nainen sanoi että jokainen meistä on vajavainen ja tekee virheitä, joten toisen ymmärtäminen ja anteeksi antaminen ovat tosi tärkeitä parisuhteessa, parhaimmillaan parisuhde on sellainen missä molemmat voivat eheytyä ja kasvaa, koska suhde on terve ja hyvä, mut jos me takerrutaan niihin virheisiin mitä meissä on niin sit se tekee suhteesta tosi ikävän ja lopulta sen tappaakin. Minä koen ja näen että meidän suhde on terve, me molemmat nautitaan toistemme seurassa ja voidaan avoimesti myöntää virheemme. Kunnioitan häntä ja hän kunnioittaa minua. Lisäksi läheisyys on todella luonnollista ja hyvää.

Itse en ole täysin tyytyväinen suhteeseeni, mutta se menettelee. En voi kieltää ettenkö olisi välillä miettinyt eroa. Yhdessäoloa vuosia, pelottaisi vain lähteä ja tuskin sitä tulen tekemään. Teen listan plussista ja miinuksista:

+ kumppani joka tuntee minut vikoineni ja läpikotaisin. Voin olla oma itseni toisen kanssa. Ei tarvi esittää parempaa kuin on tai käyttää pitkiä aikoja tutustuakseen uuteen kumppaniin

+ toinen on hyvä ystävä ja toisen kanssa on yhteistä huumoria

+ toinen tukee aina jos on vaikeaa, kumpikin toista

+ ollaan tiimi

+ on kiva köllötellä sohvalla yhdessä ja katsoa tv:tä tai kokkailla jotain.  Ihan perusarki on ihan jees.  - Toisaalta yllätyksellisyys ja spontaanius puuttuu mikä välillä häiritsee minua, koska elämä on jämähtänyt aina perusarkeen

+ mies on vastuuntuntoinen ja hoitaa asiansa kunnolla, nikkaroi juttuja ja on kätevä. Tämä on minulle tärkeää, en haluaisi mitään huithapelia joka ei osaa mitään ja jolle pitäisi olla "äiti"

+ tunnen miestä kohtaan edelleen vetoa

- seksiä ei ole juurikaan, mutta toisaalta olen oppinut hyväksymään asian (mies ei petä). En itsekään ole ollut juuri kiinnostunut seksistä viime aikoina

- parisuhde on muuttunut paljon enemmän kaveruudeksi kuin suhteeksi

- toisella on eri tavoitteet elämässä ja on erilainen mikä aiheuttaa konflikteja (mies ei halua lapsia, mies ei haaveile naimisiinmenosta) Tämä on se suurin juttu miksi sitä eroa on tullut harkittua

- miehellä on jotain raivostuttavia tapoja joita on hankala välillä hyväksyä :D

- myrskyisät riidat mutta myös osataan sopia. Suhteessa kommunikaatio ontuu mikä altistaa riidoille. Silloin kun suhde on ollut huonoimmillaan, se kommunikaatio on ollut tosi tulehtunutta ja jopa toista halveksivaa

Puolisoni on maailman huolehtivaisin ja auttavaisin mies. Älykäs, sivistynyt, laajalti opiskellut ja maailmaa nähnyt, yritteliäs mies, jolla on hyvät sosiaaliset taidot, pitää keskustelusta, lukee paljon, on aktiivinen ja lähtee mukaan lähes mihin tahansa vähintään kerran (ehkä ei laskuvarjohyppyyn tai vastaavaan). Hänen kanssaan on helppo olla. Hän on lämmin ja huumorintajuinen, huomaavainen myös minun ystäviäni kohtaan. Luonnollisesti häntä on kiva katsoa ja koskettaa.

Siedän hänen temperamenttiaan, joka on huomattavasti verkkaisempi kuin omani, vaikka välillä hänen "hitautensa" tuntuu raivostuttavalta.

Tiedän, että voin luottaa häneen täysin. En tarkoita vain uskollisuutta vaan sitä, että jos hän on jotain luvannut niin hän pitää siitä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa parhaan ystäväni kanssa, joka on kaiken lisäksi varsin vetävä. (Ainakin minun silmissäni.) Olemme olleet 11 vuotta naimisissa. Alkuvuosina kinasteltiin ehkä enemmän perusjutuista, rahoista, siivouksesta, sitten opittiin toimimaan paremmin yhdessä. Jotain pikkujuttuja tietysti aina on, mutta pyritään juttelemaan asiat selviksi.

Aikalailla sama!

Viihdyn mieheni kanssa aivan älyttömän hyvin vielä yli vuosikymmenen jälkeen, meillä on edelleen hauskaa yhdessä. Nauramme paljon, mutta keskustelemme muutenkin paljon. Kotona ilmapiiri on pääsääntöisesti todella hyvä. Viihdyn mieheni kanssa paremmin kuin yhdenkään muun ihmisen kanssa, hän saa minut hymyilemään ja nauramaan usein.

Ongelmiakin on ollut matkan varrella, ja näin ollen huonompiakin aikoja, mutta ne ovat olleet väliaikaisia. Muuten en olisi edes suhteeseen halunnut jäädä, mikäli huonot ajat jäisivät päälle. Niistäkin on selvitty kommunikoimalla paljon. Pystymme juttelemaan mistä vain.

20 v yhdessä, 2 lasta

Mies on paras ystäväni. Kypsä, tasapainoinen, hyvin iloinen ja huumorintajuinen, älykästä seuraa, laaja yleissivistys, erittäin lämmin ja rakastava ihminen läheisilleen, lapsi- ja eläinrakas, epäitsekäs, asettaa perheen aina kaiken edelle, uskollinen, rehellinen ja 100% luotettava, koti-ihminen, viettää kaiken vapaa-aikansa perheen parissa kotona.

Huomioi minua kumppanina; kertoo joka päivä rakastavansa ja kehuu ulkomuotoani aidosti. Hänelle olen haluttavan ja kaunein nainen (sanoo näin joka päivä). Tunnen itseni rakastetuksi ja halutuksi.

Mies on myös rehellinen, sanoo asiat aina suoraan ja pystyy puhumaan mistä tahansa asiasta.

Tuo välillä kukkia. Siivoaa, pyykkää, imuroi, laittaa ruokaa ja hoitaa lapsia jopa enemmän kuin minä.

Ei tuhlaa rahoja itseensä, kaikki rahat laittaa kotiin, ruokaan, autoon ja perheeseensä.

Miehelle perheen yhteiset lomamatkat on aina vuoden kohokohta.

Kuuntelee, kysyy, ja arvostaa minun mielipidettä ja kiltteyttäni. Erityisesti pidän miehestäni siitä, että on hyvin miehekäs, ja ns johtajatyyppiä. Ei ole alistuva tossukka, enemmänkin haluaa johtaa ja päättää, mutta kysyy aina minun mielipidettä ja siksi päätetään yhdessä asioista.

Mieheni on ollut suurin tukeni kun olen sairastunut. Silloin hän hoiti kaiken ja minut vielä kaupanpäälle kun sairastuin, häneen todella voi luottaa.

Kun menin kihloihin juhannuksena 2002 anoppi kertoi että suvun miehet ovat yhden naisen miehiä, ja tämä on tasan pitänyt paikkaansa.

15v yhdessä. Mies on se, joka sanoo olevansa. Ei kehu millään mitä ei ole tai ole varaa. Puhuu ja kuuntelee ja pitää hyvänä. Tukee minua ja minä häntä. Mieheni on mielenkiitoinen ihminen ja älykäs. Ei mikään kirjaälykäs, mutta sivistynyt. Olen oppinut häneltä paljon ja opin edelleen. Turvallinen ihminen ja ihan hauska.

Mies vaihtaa autonrenkaat ja rakentaa mitä pyydän, minä lenkitän koiran ja huolehdin lapsesta.

Mies tekee tosi hyvää ruokaa, minä pyykkään ja tiskaan ja siivoan.

Saan seksiä aina kun viitsin pyytää. Eli noin kerran pari kuussa. Mies ei ole seksistä niin kiinnostunut.

Me annamme toistemme olla sellaisia kuin olemme, se on ehkä se tärkein asia. Hyväksymme toistemme musiikkimaut, harrastukset, läskit ja luonteenviat. Olemme arvoiltamme samanlaisia: koti on tärkein perusyksikkö, lapsen terveys on etusijalla, työtä pitää ihmisen tehdä.

Mies tekee pitkää päivää ja on arkisin paljon poissa kotoa. Kotiin tullessaan rojahtaa sohvalle.

Olen tyytyväinen häneen ennenkaikkea siksi, ettei hän koskaan vaadi minulta mitään. Jos sanon, etten jaksa tehdä ruokaa, käy hän hakemassa takeawaytä. Jos en jaksa siivota, tarttuu hän viikonloppuna imuriin. Jos en jaksa puhua, sanoo hän, että ole vain hiljaa.

Takanani on 20 - vuotinen avioliitto kontrolloijan kanssa, joka nalkutti paljon ja suoritti sitäkin enemmän. Siksi nautin siitä, että juomme viiniä ja katsomme netflixiä.

10 vuotta yhteiseloa takana. Mies on paras ystävä, tuki ja turva sekä huumorintajuinen tyyppi. Ei olla riidelty kuin muutaman kerran vähän isommin, koska ollaan molemmat opittu olemaan puhumatta asioista, onneksi pikkuhiljaa kovapäisimmätkin oppii, kun on pakko. Viihdytään yhdessä, naureskellaan samoille jutuille, rahankäyttötavat on aika samanlaisia ja molemmilla on vapaus olla omia itsejään. Kotona molemmat tekee osansa, molemmat joustaa tarvittaessa esim rahasta tai kotitöistä ilman riitoja.

Puoliso on paras ystäväni, tukeni ja turvani ja voin luottaa häneen kuin kallioon. Meillä on samanlaisia lapsuudenkokemuksia taustalla, joten ymmärrämme sanoitta toisiamme siinäkin mielessä. En osaa edes kuvitella elämää ilman puolisoa neljännesvuosisadan jälkeen.

Up!

Kumppanuus, arvostus, nauru, yhteiset unelmat ja seksiäkin on. Luottamus ja tuki kaikessa.

Meillä on kivaa yhdessä, pidämme samoista asioista, haaveilemme yhdessä ja toteutamme haaveita. Sama arvomaailma. Olemme aina olleet tasapuolisia niin kotitöissä kuin raha-asioissakin.

Emme laske mitä minä olen tehnyt ja mitä sinun pitää tehdä vastaan vaan yritämme aina keksiä jotain kivaa toisen iloksi. Saamme iloa siitä kun toinen ilahtuu.

Suhde ei perustu suureen intohimoon eikä kauniisiin kasvoihin tai trimmattuun kroppaan - tosin pidämme itsestämme fyysisesti huolta, sekin on arvostuksen osoitus.

Yhdessä 24v, 4 lasta