Lue keskustelun säännöt.
Väsyneen ja yksinäisen kotiäidin tilitys
Aloittaja
21.04.2020 |
Minulla on reilun vuoden ikäinen huonosti nukkuva ja erittäin temperamenttinen pieni poika. Mies on töiden takia kohtalaisen paljon poissa kotoa, eikä hoitoapua tai ylipäätään mitään apua ole lähipiiristä oikein saatavilla... On siis sanomattakin selvää, että yhtään lapsivapaata ei tämä vuosi ole pitänyt sisällään, eikä sitä kuuluisaa omaa aikaa ole.
Väsymys tai oman ajan puute ei kuitenkaan ole ne suurimmat ongelmat, vaan yksinäisyys! Oma lapsuudenperheeni ei juuri ole siitä kiinnostunut, miten meillä menee. Työkavereita jaksoi kiinnostaa vaan sen hetken, kun vauva syntyi. Ystäviä minulla ei näköjään ole. Ainoastaan yksi 70 kilometrin päässä asuva ystävä, joka on hyvin kiireinen omien pienten lasten ja muiden sukulaistensa kanssa, että yhteen viestiin vastaaminenkin vie monta päivää tai viikonkin.
Ahdistaa, kun ei ole ketään, jolle kertoa ihan arkisista jutuista, saati sitten tilittää tuntojaan. Ketään ei kiinnosta minun kuulumiseni, ihan kuin olisin lakannut olemasta kokonaan. Kaipaisin niin pitkiä ja syvällisiä keskusteluja. Olisi myös ihana, jos joku haluaisi avautua ja tilittää omia tuntojaan minulle. Kaipaisin niin kaveria, jonka kanssa touhuta esimerkiksi lasten kanssa jotain tai viettää muuten vaan aikaa yhdessä.
Ollaan toki käyty kaiken maailman muskareissa ja perhekahviloissa. Niissä käynti on toki mukavaa ajankulua, mutta siihen se sitten tuntuu jäävän.
En tiedä, mitä tällä viestillä haen, ehkä vertaistukea? Tulipa ainakin avauduttua.
Kommentit (31)
Aika yleistä. Itsekin introverttinä suht samassa tilanteessa. Ainut ystäväni kyllästyi pitämään yhteyttä, koska koki olevansa ainut, joka ottaa yhteyttä. Minulla ei ollut energiia tavata niin usein, kuin hän olisi halunnut. Halusin kyllä seuraa ja jutella, mutta koin yhteydenottojen tulevan liian usein. Hän halusi seuraa baariin ym asiohin, jotka eivät koskaan ollut minun juttuni. Kerta kuussa olisi riittänyt. Minulla ei ole säännöllistä juttukumppania mieheni ja vanhempieni lisäksi. Vanhemmat lähinnä höpisevät omista jutuistaan, niin kuin aina. Ero tilanteeseesi on siinä, etten tunne oloani yksinäiseksi tai ole mielestäni pudonnut maailmanmenosta. En ole oikein koskaan ollutkaan siinä mukana, vaan aina ulkopuolisena omineni. En ole koskaan löytänyt samanhenkistä seuraa (paitsi mieheni) eikä muihin äiteihin tutustuminen oikein innosta. Käytiin myös muskarissa, mutta vain lapsen takia, jotta hieman tottuisi muihin ihmisiin. Ihan kiva silloin tällöin höpötellä hiekkalaatikolla kevyitä juttuja ja se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika yleistä. Itsekin introverttinä suht samassa tilanteessa. Ainut ystäväni kyllästyi pitämään yhteyttä, koska koki olevansa ainut, joka ottaa yhteyttä. Minulla ei ollut energiia tavata niin usein, kuin hän olisi halunnut. Halusin kyllä seuraa ja jutella, mutta koin yhteydenottojen tulevan liian usein. Hän halusi seuraa baariin ym asiohin, jotka eivät koskaan ollut minun juttuni. Kerta kuussa olisi riittänyt. Minulla ei ole säännöllistä juttukumppania mieheni ja vanhempieni lisäksi. Vanhemmat lähinnä höpisevät omista jutuistaan, niin kuin aina. Ero tilanteeseesi on siinä, etten tunne oloani yksinäiseksi tai ole mielestäni pudonnut maailmanmenosta. En ole oikein koskaan ollutkaan siinä mukana, vaan aina ulkopuolisena omineni. En ole koskaan löytänyt samanhenkistä seuraa (paitsi mieheni) eikä muihin äiteihin tutustuminen oikein innosta. Käytiin myös muskarissa, mutta vain lapsen takia, jotta hieman tottuisi muihin ihmisiin. Ihan kiva silloin tällöin höpötellä hiekkalaatikolla kevyitä juttuja ja se riittää.
Kuulostaa hyvin pitkälti tutulta! Minäkin olen aina ollut se ulkopuolinen, mutta ennen lasta se ei ollut mikään ongelma, vaan viihdyin yksikseni oikein hyvin, eikä minulla ollut tarvetta avautua omista asioistani. Minusta myös tuntuu siltä, että kukaan ei ole kanssani samalla aaltopituudella, eikä kukaan pidä minua kiinnostavana. Minun ainut säännöllinen juttukumppani on vain tuo mieheni, joka onneksi on hyvinkin pitkälti samalla aaltopituudella kanssani.
Omat kaverini myös katosi jo vuosia sitten, kun silloisia kavereita kiinnosti lähinnä baarissa käyminen ja muu rellestäminen. Toki minusta seuraa aina joskus baariinkin sai, mutta olisin jo tuolloin kaivannut ystävyyteen vähän muutakin sisältöä.
Itse taas tykkään kyllä tutustua muihin äiteihin, vaikka luulen, että mitään sen syvällisempää ystävyyttä ei sieltä tule löytymään, mutta ainakin vaihtelua arkeen ja seuraa lapsellekin. Tulen siis kyllä hyvin juttuun eri-ikäisten ja erilaisten ihmisten kanssa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mee töihin.
Nimenomaan, turhaa ulinaa ! Itse olet kersasi halunnut, niin ei passaa silloin ulista omista valinnoista. Olisiko EHKÄ kannattanut miettiä sen toisen, kolmannen ja neljännenkin kerran koko hommaa, ennen kuin vonkuu niitä rojuja sinne ränniin ?!
Niin olenkin, ja haluan vielä pari lisääkin. Vaikka aloitusviestistäni sai pelkästään negatiivisen kuvan, niin rakastan lastani todella paljon ja suurimman osan ajasta viihdyn kyllä hänen kanssaan kotona touhuten monenlaista. Välillä vaan on näitä synkempiä hetkiä, kun viimeiset viikot on ollut aikamoista kitinää rokotusten ja hampaiden tulon vuoksi. Eikä tämä korona ainakaan auta asiaa, kun kaikki ne vähäisetkin kontaktit esim. perhekahviloissa on karsittu pois. Joten nyt ei ole (mies pois lukien) oikein ketään kelle edes soittaa tai laittaa viestiä. Niin aika yksinhän sitä on.
Vierailija kirjoitti:
MInkä vuoksi asutte niin syrjässä, voisiko sitä harkita uudelleen? Koska myös lapsi kasvaa yksinäiseksi kun naapurista puuttuvat kaverit ja kaikkialle on pitkä matka. Onko miehen työpäivän pituus myös osaksi pitkien matkojen syytä? Puuttuuko sinulta auto, entä sitten kun omat työsi alkavat?
Jos kerran lapsuudenperhe ei ole syy siihen, että olette juurtuneet juuri tuonne, mikä sitten? Voiko mikään työpaikka olla lähellä? Jos asuisitte isommassa paikassa, olisi lähellä palveluita ja ihmisiä, joista saa iloa päiviin ja jotka merkittävästi helpottavat arkea. Aikaa säästyy, ei pitkiä kauppamatkoja, ei koulukyytejä, ei harrastuskuskauksia kun lapsi voi kulkea itse. Töitäkin on yleensä monipuolisemmin tarjolla muualla kuin metsän keskellä. Ja voisit vaikka opiskella uutta alaa, jos olet työsi vuoksi sidoksissa nykyiseen kotipaikkaan.
Voimia.
Meidän kummankin työpaikat on tuolla 15 kilometrin päässä "keskustassa", eli se ei ole syy miehen pitkiin päiviin. Mies ajaa siis työkseen rekkaa... Kyllä minulla auto on käytössä. Asuimme ennen lapsen syntymää isommassa kaupungissa keskustan tuntumassa rivitalossa, eikä se todellakaan ollut meitä varten. En ole yhtään kaupunki-ihminen.
Kyllä tällä kylällä lapsia on. Ollaan muutaman kerran isommalla porukalla tavattukin oman kylän äitien kanssa, mutta sen läheisempää ystävää ei ainakaan näin nopeasti ole löytynyt. Tapaamiset on vaan lähinnä sellaista yleistä juttelua. Mukavaa toki niin äideille kuin lapsillekin. Harmi vaan, että aika harvoin noita tapaamisia saadaan järjestymään, koska on niin hankala löytää kaikille sopivaa ajankohtaa. Kyllä täällä koulu ja päiväkoti lähellä on, vaikka mitään muuta ei sitten aivan naapurissa olekaan. :D
Tänne muuttoon syynä oli uudehko talo isolla tontilla, vieläpä järkevään hintaan. Tästä on myös maltillinen matka moneen suuntaan töihin ja opiskelemaankin.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko mennä hiekkalaatikolle aurinkoon kököttämään? Saattaisi piristää, vauva varmaan viihtyisi, voisit huudella vieruskaverille...
Täällä maalla lähin leikkipuisto hiekkalaatikkoineen on 15 kilometrin päässä. Muuten varmasti menisinkin, mutta nyt täytyy tyytyä vain oman pihan hiekkalaatikkoon.
Itsellä sama tilanne. Täällä maalla on valitettavasti vähän hankala "ohimennen" tutustua uusiin äitikavereihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitat lapsen hoitoon ja menet töihin niinkuin aikuisen ihmisen kuuluu. Tulee sisältöä elämään, puuhaa päiviin, eikä tarvitse netissä tuntemattomille märistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitat lapsen hoitoon ja menet töihin niinkuin aikuisen ihmisen kuuluu. Tulee sisältöä elämään, puuhaa päiviin, eikä tarvitse netissä tuntemattomille märistä.
En kiikuta näin pientä lasta vieraiden ihmisten hoidettavaksi.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitat lapsen hoitoon ja menet töihin niinkuin aikuisen ihmisen kuuluu. Tulee sisältöä elämään, puuhaa päiviin, eikä tarvitse netissä tuntemattomille märistä.
En kiikuta näin pientä lasta vieraiden ihmisten hoidettavaksi.
Itsekin olen ollut ensimmäisen lapseni kanssa kotona siihen asti, kun hän oli 2,5 vuotta ja toisen kanssa olin kotona 2 vuotta ja 2 kuukautta. Ei se todellakaan aina mitään herkkua ollut, mutta meidän kohdalla ehdottomasti paras ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palataan entiseen aikaan ja siinähän tämä korona auttaa! Meidänkin kylillä oli ennen joka talossa ainakin 5 lasta, oli lähikauppa, lähiposti, lähikoulu. Oli ELÄMÄÄ ja katsokaa vanhoja Suomi-filmejä miten reippaita, iloisia ja yrittelijäitä ihmiset vielä 1950-1960-luvulla vielä olivat. Kaupungissakin ja lähiöissä oli lasten pihaleikit ja lapset huuteli:"Äiti, tuu ikkunaan, täällä huutaa se ja se." Äidit oli kotona ja tapasivat hiekkalaatikolla tai pyykkikalliolla.
Sitten ajettiin Suomessa maatalous alas, pellot pantiin pakettiin ja ihmiset ajettiin kaupunkeihin. Talot jäivät autioiksi. Lopulta tehtiin se virhe, että mentiin EU:hun. Siinä meni suomalaisilta työpaikat ulkomaille ja elämä kallistui. Taudit ja huumeet pääsi Suomeen avoimista rajoista.
Ei siis ihme, että perheetkin voi huonosti! Äitiysneuvolastakin tuli ehkäisylaitos. Äitiyttä ja lasta vihataan. On siis palattava takaisin väärältä tieltä ja otettava sieltä vanhalta ajalta kaikki se HYVÄ, mitä siellä oli, kristinuskoa myöten. Muistakaa tämä äänestäessänne! Lapset on Jumalan lahja ja niillä tämä maa rakennetaan. Siksi äitiys on tärkeää ja arvokkanta työtä mitä ikinä voi tehdä. Asenne äitiyteen siis tulee muuttua etenkin päättäjätasolla kannustavaksi. Äideiltä on viety ihmisarvo, mutta se kuuluu palauttaa! Äitiys tulee olla ILOINEN asia.
Nimenomaan, turhaa ulinaa ! Itse olet kersasi halunnut, niin ei passaa silloin ulista omista valinnoista. Olisiko EHKÄ kannattanut miettiä sen toisen, kolmannen ja neljännenkin kerran koko hommaa, ennen kuin vonkuu niitä rojuja sinne ränniin ?!