Karmein näkemäsi painajainen

Olen nähnyt Saatanan kaksi kertaa unessani. Ensimmäisellä kerralla hän oli musta ihmishahmo, jonka piirteitä ei voinut erottaa. Unessa seisoin silloisen asuntoni parvekkella ja katselin yöllä alas kadulle, missä Saatana seisoi kahden muun henkilön kanssa katsellen minua. Unessa tajusin, että yksi heistä oli antikristus, mutta kolmas jäi tuntemattomaksi. Toisella kerralla makasin unessani jossakin oudossa paikassa lavitsalla, jota Saatana kierteli oudosti kipittäen kaviojaloillaan - ikään kuin nopeutettuna kuva kuvalta. Hän näytti n. 45-vuotiaalta mieheltä, jolla oli lyhyet kiharat hiukset ja pienet sarvet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kauhun ystävä, mutta kauhu-unet osaavat silti olla ahdistava kokemus.

Näin muutama vuosi sitten unen, jossa isäni muisti kauhufriikkeyttäni asiaan sopivalla joululahjalla, muovisella, n. 10cm pituisella cowboy-nukella.

Lahjaa ihmetellessäni isä kertoi, että se ei ollut mikään tavallinen nukke, vaan kirottu esine, jota oli tarkoitus käyttää yliluonnolliseen piiloleikkiin. Pelaajan kuului laittaa nukke seisomaan näkyvälle paikalle ja laskea kahteenkymmeneen. Jos nukke oli laskemisen aikana mennyt piiloon, se piti löytää viiden minuutin sisällä, tai muuten nukke kasvoi aikuisen miehen kokoiseksi cowboyksi, repi etsijältä silmät päästä ja kuristi hänet. Turvaksi isä antoi minulle pyssyn ihan siltä varalta, että en löytäisi cowboyta ajoissa.

Ensimmäisellä ja toisella kerralla nukke löytyi helposti, mutta kolmannella kerralla en löytänyt sitä ajoissa. Panikoin ja lähdin kotoani karkuun ajatellen, että ulkona pääsisin cowboyta helpommin pakoon ja näkisin sen jo kaukaa. Juoksin sitten muutaman kilometrin lenkin ja aina välillä stetsonipäisen miehen varjo vilahteli silmäkulmassani. Lopulta, rem-unilogiikalla, palasin kuitenkin kotiini ja avattuani huoneeni oven näin, että sängylläni istui cowboy-asuinen keski-ikäinen mies minua odottamassa. Mies nousi seisomaan ja lähti kohti minua, joten kohotin pyssyn ja tyhjensin lippaan äijään, ampuen hänen naamansa muusiksi. Se ei kuitenkaan cowboyta pysäyttänyt, vaan hän hoiperteli luokseni, kävi kimppuuni ja heräsin juuri, kun hänen peukalonsa työntyivät silmäkuoppiini.

No nyt on kunnon freudilainen uni. Oidipaalisuutta, insestiteemaa, fallossymboleita. 10 senttiä pitkä nukke, jota piti käyttää "yliluonnolliseen piiloleikkiin". Nukke "seisomaan". Jos se ehtii olla "piilossa liian kauan", se kasvaa aikuisen miehen kokoiseksi aggressiiviseksi olennoksi, jota pitää pelätä. Turvaksi arvaamatonta lelua vastaan isä antoi pyssyn, joka ei ehkä kuitenkaan riittänyt voittamaan tuota paisuvaa räjähtävää cowboyta.

En kykene näkemään seksiunia, jos ei oteta huomioon unia, joissa kissat parittelee. Joten ehkä tämän pitäisi lohduttaa.

T. Edellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kauhun ystävä, mutta kauhu-unet osaavat silti olla ahdistava kokemus.

Näin muutama vuosi sitten unen, jossa isäni muisti kauhufriikkeyttäni asiaan sopivalla joululahjalla, muovisella, n. 10cm pituisella cowboy-nukella.

Lahjaa ihmetellessäni isä kertoi, että se ei ollut mikään tavallinen nukke, vaan kirottu esine, jota oli tarkoitus käyttää yliluonnolliseen piiloleikkiin. Pelaajan kuului laittaa nukke seisomaan näkyvälle paikalle ja laskea kahteenkymmeneen. Jos nukke oli laskemisen aikana mennyt piiloon, se piti löytää viiden minuutin sisällä, tai muuten nukke kasvoi aikuisen miehen kokoiseksi cowboyksi, repi etsijältä silmät päästä ja kuristi hänet. Turvaksi isä antoi minulle pyssyn ihan siltä varalta, että en löytäisi cowboyta ajoissa.

Ensimmäisellä ja toisella kerralla nukke löytyi helposti, mutta kolmannella kerralla en löytänyt sitä ajoissa. Panikoin ja lähdin kotoani karkuun ajatellen, että ulkona pääsisin cowboyta helpommin pakoon ja näkisin sen jo kaukaa. Juoksin sitten muutaman kilometrin lenkin ja aina välillä stetsonipäisen miehen varjo vilahteli silmäkulmassani. Lopulta, rem-unilogiikalla, palasin kuitenkin kotiini ja avattuani huoneeni oven näin, että sängylläni istui cowboy-asuinen keski-ikäinen mies minua odottamassa. Mies nousi seisomaan ja lähti kohti minua, joten kohotin pyssyn ja tyhjensin lippaan äijään, ampuen hänen naamansa muusiksi. Se ei kuitenkaan cowboyta pysäyttänyt, vaan hän hoiperteli luokseni, kävi kimppuuni ja heräsin juuri, kun hänen peukalonsa työntyivät silmäkuoppiini.

No nyt on kunnon freudilainen uni. Oidipaalisuutta, insestiteemaa, fallossymboleita. 10 senttiä pitkä nukke, jota piti käyttää "yliluonnolliseen piiloleikkiin". Nukke "seisomaan". Jos se ehtii olla "piilossa liian kauan", se kasvaa aikuisen miehen kokoiseksi aggressiiviseksi olennoksi, jota pitää pelätä. Turvaksi arvaamatonta lelua vastaan isä antoi pyssyn, joka ei ehkä kuitenkaan riittänyt voittamaan tuota paisuvaa räjähtävää cowboyta.

Tässä on hieno unianalyysi Sigmund Freudin hengessä. Two thumbs up!

Näin joskus teininä unta, jossa minut oli sidottu kiinni tuoliin jossain muuten tyhjässä huoneessa, joka oli täynnä tv-ruutuja. Niitä jouduin sitten katselemaan ja niistä näkyi suorana, kuinka ihmisiä kidutettiin erilaisin tavoin. Eräässä ruudussa näkyi, kuinka joku ompeli ihmisen ihoa ompelukoneella; tuo iho nylkeytyi siinä samalla pois elävän ihmisen päältä, ja tämä ihminen rääkyi tuskasta.

Muistan, että herättyäni itkin pitkään, kun ahdisti niin paljon. Ei aavistustakaan mistä tuo uni tuli, sillä se oli kauan ennen kuin olin nähnyt Uhrilampaita, Sawia ja muita vastaavia leffoja.

Yhteen aikaan näin unta naisista, ja unisssa oli kauniita naisia, jotka tarjosi palvelujaan. Kieltäydyin koska halusin olla uskollinen vaimolleni:)

Täysi idiootti, myönnän! 

Seurasin unessa erästä ihmistä, joka oikeassa elämässä on kohdellut minua inhottavasti ja jonka olen huomannut olevan myrkyllinen minulle. Hän kielsi seuraamasta ja hakkasi unessa minut niin pahaan kuntoon, että kaikki kasvojeni luut olivat rikki ja olin tajuttomana viisi päivää. Heräsin hyvin ahdistuneena. Lienee uni varoittaa olemasta tekemisissä hänen kanssaan, oli ottanut minuun yhteyttä pitkästä aikaa ennen painajaista.

Pikkusiskoni on oikeassa elämässä kuollut nuorena aikuisena. Näin kerran painajaista jossa myin siskoni kuollutta kehoa miehille.

Unessa herään siihen että luuta ja nahkaa oleva, rusehtava, keltasilmäinen mörkö/elossa oleva raato makaa sängyssäni pidellen minua takaapäin kiinni halausotteessa. Mietin ahdistuneena, onko kyseessä kuollut läheiseni. Päätän, ettei ole. Totean näkeväni painajaista ja yritän herätä, mutta olen liian väsynyt. Järkeilen, että voin huitaista taakseni ja todistaa, ettei siinä ole mitään. Liikautan kättäni ja se takertuu peittoon, unessa ajattelen sen olevan mörkö. Vaivun syvään uneen.

Unessa olen ostanut vanhan hometalon. Siellä liikkuu punainen, piirrosmainen olio, joka säntäilee ja jota joudun väistelemään.

Yritän selvittää homevaurioita samalla ja tutkin paikkoja. Seinälaudoissa on vanhoja ruuveja, joiden pinnassa on harmaata hyytelömäistä ainesta. Kaapaisen sitä pois linkkuveitsellä ja huomaankin kyseessä olevan kalamaiset liikkuvat silmät.

En ole vuosiin pystynyt katsomaan kauhuelokuvia, painajaiset ovat ihan järkyttäviä. Mietin olenko pahemminkin häiriintynyt.

Yksi pahimmista on ollut sellainen, että olin korkean kerrostalon ylimmässä kerroksessa yksin ja kun katsoin ulos ikkunasta, heti ikkunan alapuolella oli tumma merenpinta, joka lainehti raskaasti ristiaallokossa ja kaikkialla aina taivaanrantaan asti näkyi pelkästään sitä merenpintaa. Tajusin, että kaikki läheiseni (joista osa oli ollut kerrostalon pihalla viettämässä päivää) ovat kuolleet enkä tule ikinä pääsemään asunnosta pois. Tajusin, että maailmanloppu oli tullut.

Ajattelin unessa, että ehkä näen vain unta ja kävin nukkumaan. Herättyäni menin katsomaan uudestaan ikkunasta, mutta edelleen kaikkialla näkyi vain se tumma merenpinta loputtomiin. Alkoi kuulua vaimeaa jylinää, ja näin kaukana taivaanrannassa oudon varjon. Tajusin että se on lähestyvä megatsunami. Uni päättyi siihen että päätin käydä lattialle makaamaan silmät kiinni, odottamaan että loppu tulee.

Aloin muutama vuosi tapaninpäivän tsunamikatastrofin (v. 2004) jälkeen nähdä vedenpaisumus- ja tsunamiaiheisia painajaisia. Tämä taisi olla ensimmäinen.

Vierailija kirjoitti:

Suomeen tuli vihervasemmistohallitus, joka kaatui skandaaliin. Siitä ei opittu mitään ja nimitettiin toinen perään. Se sössi viivyttelyllään koronakriisin ja tujosi maan talouden, mutta ei kaadu millään.

No todella painajainen, tai sanoisiko harha. Yhtä lailla huuhaata.

Olin kiusaajan kylässä

Aikuisiällä nähdyt unet jää kyllä harvoin muistiin ainakin mulla ja viimeaikaisiakaan en paljoa muista, mutta tuli pari lapsena nähtyä painajaista mieleen.

Olin noin 9-vuotias kun näin unen, että meidän perheeseen hankittiin cockerspanielin pentu. Muuten söpö koira ja kunnon nappisilmät. Koiran meille tuonut mies kuitenkin sanoi, että varokaa ettei se pure koska tällä koiralla on myrkkyä sisällään ja sitä samaa mitä useilla myrkkykäärmeilläkin. Unessa aikani leikin koiran kanssa, mutta kun istuttiin ruokapöytään syömään niin koira puraisi minua kädestä ja aloin paniikissa huutamaan, että mä kuolen. Vanhemmat ja veljeni vaan katsoivat hämmentyneenä vieressä eivätkä tehneet mitään. 

Toinen samoihin aikoihin nähty uni oli, että kaksi itselle tuntematonta pukumiestä olivat tulleet meille ja uhkasivat ottaa huostaan ja viedä vanhemmilta pois ja syy oli se koska sanoivat, että mä en viihdy koulussa joten siksi. 

Niin käärmeistä en ole koskaan pitänyt ja lienee ollutkin sitä vanhempien menettämisen pelkoa joskus todellisuudessakin. Siinä taitaa omat analyysit noille unille olla. 

Johanna Tukiainen valittiin Miss Suomeksi ja hän lähti vaaleanpunaisessa prinsessa mekossa Miss Universe kisoihin. 

Tämän todentuntuisen painajaisen näen toistuvasti.

Minua pyydetään luovutettavaksi Amerikkaan vangittavaksi sellaiseen osavaltioon jossa on kuolemanrangaistus käytössä. Minua syytetään perusteettomasti siitä että olen tappanut ja paloitellut naisen ystäväni kanssa ja haudannut hänet metsään. Minut luovutettiin Amerikkaan ja jouduin oikeudenkäyntiin jossa minua syytettiin asiasta. Heillä oli jostain syystä seikkaperäinen kertomus todisteineen että olen syyllinen. Olin aivan paniikissa koska tiesin että olin syytön. Yritin sanoa että en edes koskaan ole ollut Amerikassa enkä koskaan ole syyllistynyt mihinkään rikokseen.

Asianajajani ei osannut puolustaa minua mitenkään ja vastapuolen asianajaja ja perhe huusivat minulle ja yrittivät saada minua tunnustamaan. Minut todettiin syylliseksi ja jouduin vankilaan. Lopulta selvisi etten ole syyllinen, ja pääsin Suomeen. Olin todella helpottunut. Kuitenkin saan jonkin ajan kuluttua kirjeen jossa minua pyydetään saapumaan uuteen oikeudenkäyntiin koska uusia todisteita on ilmennyt. Alkaa taas sama ruljanssi ja vankilaan joutuminen vapautumisineen. Pelkään aina että minut tuomitaan syyttömänä ja saan kuolemantuomion. 

Toinen painajainen liittyy myös tappamiseen. Siinä olen ollut osallisena tapossa ja piilottanut ruumiit. Jotenkin onnistuin olemaan jäämättä kiinni. Syyllisyys kalvaa kuitenkin kauheasti ja aina kun näen tappamieni ihmisten vanhemmat, tunnen painostavaa tarvetta kertoa että olen syyllinen. En kuitenkaan kerro.

Kolmas liittyy entiseen työhöni kotihoidossa. Olen menossa työvuoroon vieraalle osastolle tai vieraaseen kotihoitotiimiin jossa asiakkaat eivät ole ennestään tuttuja. Työtä on paljon ja paikat vieraita, enkä tiedä mistä löydät tarvikkeet jne. Kaikki vaikeat ja työllistävät potilaat on annettu minulle yksin hoidettavaksi, enkä selviä työmäärästä ajallaan. Lopulta joudun jättämään kotihoidon asiakkaita väliin ja ehdin käydä vain joillakin pikaisesti. Osastolla taas olen niin hidas, että ehdin hädintuskin hoitamaan vain yhden monisairaan ja vaikeahoitoisen potilaan kun muut ovat hoitaneet jo monta. Saan kauheat haukut ja potkun persiiseen, toivotus vielä perään että en ole enää ikinä tervetullut. Samoin unohdan noissa unissa saapua oikeaan vuoroon. 

Ihan hirveitä unia :D Aina näiden jälkeen 

Mulla on traumaperänen stressihäiriö, joka on tullu 15-vuotiaana taphtuneesta raiskauksesta ja pahoinpitelystä. Sen takia edelleen 24-vuotiaana näen välillä kauheita painajaisia.

En nyt tarkalleen muista kaikkia mun painajaisia, mutta siis sellasia kuitenkin että kun herään niin mä oon itkenyt ja ihan hiestä märkä. Tämä nyt ei ollut suoranainen kuvaus jostain tietystä painajaisesta, mutta tarpeeksi ahdistavaa kyllä itselle kun saa tuon häiriön takia nähdä usein painajaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveitä unia :D Aina näiden jälkeen 

Hups, karkasi. Eli aina näiden unien jälkeen kestää aikansa kun tajuan että olenkin nähnyt unta.

Näin joskus teininä unta, että kävelin normaalisti kadulla kun yhtäkkiä tempauduin taivaalle näkymättömän voiman vetämänä. Joo, ei kuulosta kauhealta vaan pikemminkin huvittavalta. Mutta jostain syystä sain kauhean trauman tuosta unesta. Olen nähnyt ties minkälaisia painajaisia - esim. mua on ammuttu päähän ja läheisiä on kuollut ynnä muuta ”mukavaa”, mutta silti tuo lentounen kauhu muistuu vieläkin kaikista selvimmin mieleeni.

Pikku lapsena näin usein saman unen. Sitä on todella vaikea selittää, mutta siinä oli todella ahdistava ja painostava tunnelma. Olen jossain (?) en edes osaa kuvailla missä?  Vaan jossakin ja siellä on semmoinen kamala ääni. Sitä unta näin varmaan 10-15 kertaa. Mutta vain lapsena. Olo oli aina tosi helpottava, kun heräsi pois siitä unesta. Ikinä en kuitenkaan unessa tajunnut, että olen unessa. 

Joskus toisinaan hetkiä tästä unesta palaa alitajuntaani kun olen hereillä. Unet ovat kyllä hämmentäviä. Nyttenkin pystyn osittain muistelemaan sitä unta, mutta en osaa kuvailla sitä sanoilla. 

Luurankounia lapsena.