Perinnöstä. Miten ilmaista kohteliaasti etten halua roinaa

Sanot vaan, ettei asuntoosi mahdu enää mitään lisää ja , että sinun on aina huono olla , jos kotisi on täysi. Sano, että isäsi voi kernaasti ottaa ne tavarat.

Ei sinun ole pakko. Pidä pääsi.

Oletko holhouksessa?

Et pysty sanoman sitä mitenkään niin, että isäsi ei pahoittaisi mieltään.

Eli ihan sama miten sen sanot.

Roinaa? Huumeitako?

Suku muistoja 70-luvulta?

Minä otin mummoltani parit korut ja koriste-esineet, mutta ne oli 1800-luvulta. Huonekaluulle, vaatteille jne tilattiin joku kierrätyspalvelu.

Mies oli samassa tilanteessa äitinsä kuoleman jälkeen. Isänsä oli tarjoamassa muutamia huonekaluja jotka äitinsä oli ennen kuolemaansa entisöinyt+muuta pienempää lasitavaraa. Asuttiin jo valmiiksi ahtaasti, eikä meille olisi yksinkertaisesti mahtunut enää mitään tilpehööriä, puhumattakaan kokonaisista huonekaluista. Mies selitti asian isälleen, sanoi siis ihan suoraan, että huonekalut+muut tarjoomukset ovat kauniita, ja mielellään ne muistoksi ottaisi, mutta ne eivät mahdu meillä mihinkään. Ei siinä kukaan mieltään pahoittanut, ja myöhemmin appiukko on itsekin jo puhellut, että oli se varmaankin parempi että jäi hänen taloonsa "se perintö", kun kahvilla käydessään potkii varpaitaan milloin mihinkäkin tuolinjalkaan tai kukkapöytään.

Vierailija kirjoitti:

Suku muistoja 70-luvulta?

Minä otin mummoltani parit korut ja koriste-esineet, mutta ne oli 1800-luvulta. Huonekaluulle, vaatteille jne tilattiin joku kierrätyspalvelu.

No on siellä myös 1800-luvulta peräisin olevaa arvokastakin tavaraa, mm Nuutajärven lasia. Ne isäni otti kernaasti itse. Minulle tarjoaa lähinnä niitä huonekaluja...

Sano, että sulle muistot on tärkeitä, ei tavarat. 

Itse tosin harmittelin vanhempana, kun en ottanut mummin tavaroista mitään.

Mä sanoin etten halua mummon ja papan romuja nurkkiini. Omaa tavaraakin tarpeeksi. En tiiä suuttuiko, ei sillä niin väliä. Ostan itse omat tavarin enkä halua muiden tavaroita kämppääni.