Miten pidät pääkopan kasassa

Ei vaikuta korona tai nää poikkeusolot mitenkään, kun elämä ollut joulukuusta asti jo tätä poikkeusoloa hammastulehduksessa ja naama paskana. Oon vaan tyytyväinen, että muidenkin elämä on nyt tätä samaa. Siihen en oo tyytyväinen, että mä en saa nyt lääkärihoitoa kun on korona, mun ajat siirtyy puolella vuodella.

Minulla ei ole pelkoa eikä epävarmuutta. Lievää turhautumista ja yksinäisyyden tunnetta, mutta sen kanssa pärjää kyllä.

Keskityn kivoihin juttuihin. Käyn lenkillä.

Kattelen hauskoja leffoja, kuuntelen klassista musaa, laulan, tanssin, meditoin, syön hyvin, chattaan kavereiden kanssa.

Välttelen uutisia.

Pakotan itseni jotakuinkin säännölliseen päivärytmiin.

En tiedä. Tähän asti meni ihan hyvin, mutta nyt hajosi jalka niin ei pysty käymään lenkillä. Kohta hajoo ehkä myös pää tämän johdosta.

Vierailija kirjoitti:

Keskityn kivoihin juttuihin. Käyn lenkillä.

Millaisiin kivoihin?

😃

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Tähän asti meni ihan hyvin, mutta nyt hajosi jalka niin ei pysty käymään lenkillä. Kohta hajoo ehkä myös pää tämän johdosta.

Voi ei! Otan osaa.

🏵🌿

Jesarilla

Missä ihmeen poikkeusoloissa? Olen joskus pelännyt työttöyyttä, rahattomuutta, jätetyksi tulemista ja montaa muuta asiaa enemmän kuin koronaa. Tämä ei suoraan sanottuna pelota yhtään, korkeintaan vähän ärsyttää.

Ihan normaalisti mennään, ei juuri muutoksia.

Perheeni on luultavasti jo sairastanut koronan ja olimme sen takia 2,5 viikkoa vain kotosalla, mutta nyt käyn töissä ihan normaalisti. Käyn kaupassa kun on tarvis, teinit viihtyvät kotona hyvin ja etäkoulu menee mainiosti, ulkona on aivan ihanat keväiset ilmat ja olen pyöräillyt muutaman viikon sisällä yli 100 km. Suunnittelemme taas pihalle uusia istutuksia ja pihan lehtikasveissa silmut ovat jo isoja, joten aika normaalisti elämä näyttää kulkevan joka paikassa.

Mä kestän epävarmuutta todella hyvin. Mun työ on sellaista, että siinä on paljon epävarmuustekijöitä. Ikinä ei tiedä mitä päivä tuo eteen. Työ on kriittisellä alalla, paljon lähikontakteja, vakavia puutteita suojavarusteiden saatavuudessa. Silti olen tyytyväinen, että on työ mihin mennä. Vapaa-ajalla eristäydyn vapaaehtoisesti täysin. Oikeastaan nautin siitäkin, kun töissä on niin hektistä. Käperryn sohvannurkkaan, neulon ja kuuntelen äänikirjoja. Olen myös siinä onnekkaassa asemassa, että minulla on kerran viikossa kela-korvattu kuntoutuspsykoterapia, nyt tietenkin etätapaamisena. Siitä on ollut merkittävästi apua. Tänä aikana kaikki tarvisivat viikottaista terapiaa. Mutta en ole koko aikana ollut peloissani tai huolissani. Pelkään sitten, kun osuu kohdalle, en osaa etukäteen.