Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millaisia traumoja elämässäsi on ollut ja miten olet selviytynyt niistä?
20.04.2020 |
Isäni oli alkoholisti ja jouduin varhaislapsuudessani todistamaan hänen väkivaltaisuutta äitiäni kohtaan. Itsestäni tuntuu, että siitä selvisin ihan hyvin, koska sain kuitenkin pääosan lapsuudestani elää turvallisessa ja tasapainoisessa ympäristössä äitini ja sisareni kanssa.
Suurimman trauman sain, kun mieheni sairastui vakavasti ja kuoli nopeasti edenneen sairauden jälkeen. Itse sairausaika oli todella traumaattista ja sen jälkeen jäin ihmettelemään, miten selviän kahden alaikäisen lapsen kanssa elämässä eteenpäin. Päätin, että jatketaan elämään mahdollisimman normaalisti vaikka hampaat irvessä. Suhteellisen hyvin on elämä sen jälkeen jatkunutkin tukijoukkojen avustuksella, mutta suru kulkee mukana ja nousee pinnalle aina yllättäen.
Kommentit (11)
Perheessä henkistä väkivaltaa ja mielenterveysongelmia. 17-vuotiaana raiskaus ja 21-vuotiaana toinen törkeämpi raiskaus. En ole toipunut vaan suunnittelen itsemurhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä alkoholisti, hakkasi äitiäni kuolemankieliin ja rais.kasi minua ja siskoani koko lapsuuden. Nämä jutut ei lastensuojeluun kantaudu, pysyvät piilossa tosi hyvin. Vaikka jo ala-asteella viiltelin itseäni ja opettajat näkivät rupiset koipeni ja käteni. Eikä kiinnostanut naapureitakaan avunhuudot.
Kävin terapiassa 5 vuotta, ihan ok pärjään nyt, mutta mielenterveys ei ole kunnossa lainkaan.
Useampi tapahtuma, että ihminen, jonka olisi pitänyt olla luotettava, on tehnyt jotain hyvin petollista ja vahingollista. En ole toipunut. Kärvistelen vihan ja muiden vaikeiden asioiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Isä alkoholisti, hakkasi äitiäni kuolemankieliin ja rais.kasi minua ja siskoani koko lapsuuden. Nämä jutut ei lastensuojeluun kantaudu, pysyvät piilossa tosi hyvin. Vaikka jo ala-asteella viiltelin itseäni ja opettajat näkivät rupiset koipeni ja käteni. Eikä kiinnostanut naapureitakaan avunhuudot.
Kävin terapiassa 5 vuotta, ihan ok pärjään nyt, mutta mielenterveys ei ole kunnossa lainkaan.
Kauheaa. Ei ihme että ei ole mielenterveys ihan normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perheessä henkistä väkivaltaa ja mielenterveysongelmia. 17-vuotiaana raiskaus ja 21-vuotiaana toinen törkeämpi raiskaus. En ole toipunut vaan suunnittelen itsemurhaa.
Pysy mieluummin täällä, koska sinusta välitetään. Sinä et ole syyllistynyt mihinkään, vaan kyseiset miehet ovat.
Olen erittäin pahoillani puolestasi ja toivon, että saat apua mahdollisimman pian.
Vierailija kirjoitti:
Isä alkoholisti, hakkasi äitiäni kuolemankieliin ja rais.kasi minua ja siskoani koko lapsuuden. Nämä jutut ei lastensuojeluun kantaudu, pysyvät piilossa tosi hyvin. Vaikka jo ala-asteella viiltelin itseäni ja opettajat näkivät rupiset koipeni ja käteni. Eikä kiinnostanut naapureitakaan avunhuudot.
Kävin terapiassa 5 vuotta, ihan ok pärjään nyt, mutta mielenterveys ei ole kunnossa lainkaan.
Olen erittäin pahoillani, että olet joutunut kokemaan jotain noin kammottavaa.
Kuinka joku kehtaa satuttaa noin perhettään?
Tee rikosilmotus isästäsi, jos hän on vielä täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari kuolemantuomiota fyysisten sairausten vuoksi, mutta toivuin.
Siskonpojan sairastuminen leukemiaan, mutta hän voi jo paljon paremmin.
Lähiomaisten kuolemat.
Vierailija kirjoitti:
Isä alkoholisti, hakkasi äitiäni kuolemankieliin ja rais.kasi minua ja siskoani koko lapsuuden. Nämä jutut ei lastensuojeluun kantaudu, pysyvät piilossa tosi hyvin. Vaikka jo ala-asteella viiltelin itseäni ja opettajat näkivät rupiset koipeni ja käteni. Eikä kiinnostanut naapureitakaan avunhuudot.
Kävin terapiassa 5 vuotta, ihan ok pärjään nyt, mutta mielenterveys ei ole kunnossa lainkaan.
Tuolla taustalla ei sitten kannata hakeutua töihin perheiden ja lasten pariin. Tuonkaltaisesta taustasta ei pysty tokenemaan siten että voisi auttaa muita vaan nämä yleensä käyttävät muita ihmisiä omien traumojensa projisointivälineinä ja aiheuttavat paljon tuhoa. Mutta ikävä kyllä yleensä hakeutuvat nimenomaan töihin lasten pariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti alkoi lyömään mua kun olin varmaan 5v. Välillä nyrkillä, välillä raipalla. Isäpuoli hakkasi äitiä vuosien ajan, se alkoi kun olin 8v. Pelkäsin äidin kuolevan. Olin 16v. kun mut huostaanotettiin, äiti ennemmin hylkäsi mut kuin huolehti musta. Yhdessä laitoksessa koin väkivaltaa. Kerran mut yritettiin pakottaa puhumaan psykologille, olin niin ahdistunut etten pystynyt (selektiivinen mutismi ja traumat saattaa saada mut ihan lukkoon). Nilkka runnottiin niin hyvin että se sattuu välillä vieläkin. Sitte psykologi vielä sanoi ivallisesti että "Voit sä mun huoneessakin maata lattialla, mut sä tuut sinne joka tapauksessa." Oli pakko syödä lääkettä josta tuli ihan hirveä olo, kukaan ei puhunut mulle mitään. Tyyliin jättivät mut kuolemaan.. Ajattelin että ellen muuten pääse pois niin tapan itteni. Laitoksesta päästyäni olin ihan rikki, ja sitte ystäväni teki itsemurhan. Kävin muutamalla tyypillä psykiatrian polilla mut en pystynyt kertomaan kenellekään elämästäni, eikä niitä edes kiinnostanut mun menneisyys. Sitte koirani kuoli ja isosiskoni (ainoa ihminen joka välittää musta) muutti toiselle paikkakunnalle. Ajattelin että tää oli tässä, mä en kestä enää. Mut mietittyäni itsemurhan ja psykoterapian välillä, päädyin kokeilemaan jälkimmäistä. Ei ollut suuret odotukset mut jotenkin terapeutti saikin mut puhumaan. Ollaan nyt puhuttu 10kk ja se on ollut tosi kärsivällinen. Se pelasti mut. Joskus kyllä mietin että onko jo liian myöhäistä, tuleeko musta enää ehjää.. Siinä nyt osa mun traumoista ja elämästä, enempää en jaksa kirjoittaa.
Alue: Aihe vapaa
En ole käynyt koskaan juttelemassa ammattilaisen kanssa, koska en halua kertoa asioistani ulkopuolisille. Ystävien kanssa olen keskustellut ja vertaistukiryhmässä. ap