Lue keskustelun säännöt.
Mistä se johtuu, että silloin kun olin 20v tai vähän nuorempi, niin Nietzschen, Linkolan, Kazcynskin, Spenglerin jne. kirjoitukset menivät "tunteisiin"?
19.04.2020 |
Nyt kun olen lähemmäs 3-kymppinen, niin enää ne eivät elähdytä samalla tavalla kuin nuorempana. Onhan noi hyvin kirjoitettu, mutta enää ei tule sellaista samanlaista valaistumisen tunnetta noita luettuaan, oikeastaan tuntuu, ettei niiden lukeminen opeta oikein juuri mitään hyödyllistä maailmasta.
Kommentit (10)
Nuorena ehdottomuus puhuttelee. Samoin siinä on se, että kun tutustuu ensimmäistä kertaa aitoon tousinajatteluun, se muuttaa omaa ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhetessa kyynistyy. Nuorena vielä ajattelee että asioihin voi vaikuttaa.
Tuossa iässä aivot eivät ole vielä kehittyneet tarpeeksi ja tunne määrää enemmän kuin järki.
Minulle ei oikeastaan mikään filosofia mennyt koskaan ”tunteisiin”. Olen pitänyt itseäni aina henkisesti vanhuksena ja siten kyynistyneenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luin Voltairea vasta vanhempana, ja sain siltä kivoja, nuoruudenkaltaisia elämyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä aivot eivät ole vielä kehittyneet tarpeeksi ja tunne määrää enemmän kuin järki.
Näin se juuri on. Tavallaan on ikävä niitä tunnemyrskyjä, mutta tiedostan kyllä sen, että olen paljon fiksumpi, tasapainoisempi ja analyyttisempi nyt nelikymppisenä kuin kaksikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kävin vielä 1990-luvulla Linkolan luennoilla. Helsingin yliopisto. Oli vierailevana luennoitsijana.
Ai että niitä aikoja...
8 vuotiaana pistelit niitskeä menemään ;)
Zinc
Nuoren ihmisen maailmantuskaa.