Lue keskustelun säännöt.
Millainen ihminen pitää avioeron jälkeen exänsä sukunimen silloinkin, vaikka yhteiset lapset aikuisia?
19.04.2020 |
Niin. Mitä ihmettä? Mielestäni todella mautonta.
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen jolla on ollut kauemmin eksän sukunimi kuin oma tyttönimi. En ole eronnut, mutta pitäisin mieheni nimen tästä syystä.
Miehen nimen pitäminen eron jälkeen on noloa. Vaikuttaa aina siltä, että roikkuu eksässä eikä pääse yli.
Sellainen joka kokee nimen nostavan omaa arvostustaan ja sopivan identiteettiinsä. Luultavammin henkilölle tärkeä identiteetti on luotu juuri tuona ajankohtana.
No, sellainen, joka on sen nimen vaihtanut aikoinaan exän nimeen. Siitä exän nimestä on tullut oma, ja mitä sitä vaihtelemaan.
t. Oman nimensä pitänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-vaimoni piti minun sukunimen sen takia, että oli julkaissut paljon meidän yhteisellä sukunimellä. Nimen vaihdos olisi voinut haitata tiedeuraa.
Kato! Sukunimihullu on päässyt avohoitoon. Taas 😒
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex-vaimoni piti minun sukunimen sen takia, että oli julkaissut paljon meidän yhteisellä sukunimellä. Nimen vaihdos olisi voinut haitata tiedeuraa.
Ok nyt löytyi ensimmäinen järkevä syy pitää miehen nimi. Tosin, en ole vielä kuullut yhtään järkevää syytä ottaa se nimi alun perin. Mikä voisi olla enemmän oma nimi kuin se nimi, jonka syntyessä saa.
En viitsinyt nähdä vaivaa nimen ja korttien vaihtamisessa.
T. laiska
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä pitää ex:n sukunimen vain siksi, että vaihtaminen on tosi työläs toimenpiden.
Ja se myös maksaa selvää rahaa.
Kunhan muut akuutit asiat avioerosssa ovat hoidettu, niin sitten viimeisenä tulee sen nimenvaihto.
Avioerossa kun kuitenkin on niin paljon myös niitä pakollisia juttuja jotka on hoidettava.
Sukunimen vaihdos ei ole pakollinen, joten se hoidetaan sitten kun aikaa ja rahaa siihen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen, joka pitää sitä nimeä ”parempana” vaihtoehtona.
Miksipä sitä ei omaa nimeä pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä nyt sitten on se oma nimi kellekin. Se ei ole välttämättä se syntymässä saatu nimi. Onneksi aikuisena saa päättää nimensä.
Olen vaihtanut myös etunimeni (ennen naimisiinmenoa) enkä TODELLAKAAN vaihda sitä koskaan takaisin.
Miksi vaihtaisin sukunimeäkään, joka ollut minulla yli puolet elämästäni, ja on sata kertaa kauniimpi kuin isäni sukunimi?
Miksei pitäisi ja mitämautonta siinä on, eei vaihda? - Useimmilla on tuossa vaiheessa ex kumppanin nimi saattanut olla ainakin 18 vuotta (, jos kerran lapset jo aikuisia) tai mahd kauemmin.- Siitä on tavallaan tullut jo osa omaa identiteettiä. Se on nimi jolla sinut tunnetaan ja tiedeään monissa paikoissa. Voi minusta hyvinkin haluta tuolloin pitää ex-kumppaninsa nimen mutta jos ykkää, niin ihan yhtä hyvin saa ja voi vaihaa nimeään, jos niin itse tykkää ja haluaa. - Vaihtoehtoja on!
Sinkkumies
En osaa sanoa, mutta tulee mieleen oma äitini. Edelleen, liki 20 vuotta eron jälkeen, käyttää isäni suvun sukunimeä. Äitini on tosin jotenkin persoonallisuushäiriöinen, itse en ole vuosikausiin pitänyt häbeen yhteyttä, hän on tuhonnut minen ihmisen elämån ja aiheuttanut minulle ja sisarukselkeni kohtuutonta kärsimystä, henkistä väkivaltaa yms koko meidän lapsuuden. Äitini on mm. Varastanut ystäviltään, ottanut lainoja sisarukseni nimissä, levittänyt varmaan satoja perättömiä juoruja ihmisistä.... Noh, hän on siis todella ikävä ihminen, ja oma elämäni muuttua todella onnelliseksu, kun laitoin välit poikki! Näin on käynyt kaikille, jotka ovat lopettaneet yhteydenpidon häneen.
Joten, oisko niin että jo tyttönimensä aikoina hän on keränbyt itselleen jo niin huonoa mainetta, ettei voi ottaa sitä nimeä takaisin?
Sellainen, joka on tottunut käyttämään kyseistä nimeä ja ehkä jopa luonut sillä nimellä uraa.
Hyvin vaikea kuvitella, että yli 20 avioliittovuoden jälkeen vaihtaisin tyttönimeeni, kun olen vuosia tätä nimeä käyttänyt ja minut sillä tunnetaan, nimenvaihto tässä vaiheessa olisi urani kannalta haitallista.
Lisäksi siitä on kaikkea pientä vaivaa, kun se nimi pitäisi joka paikasta muuttaa: passit, kortit, sähköpostit jnejnejne. jonka lisäksi siitä pitäisi ilmoittaa joka paikkaan: postiin, taloyhtiöön, töihin... Ja silti saisi sitä nimeä korjailla joka paikassa seuraavat pari vuotta. Ei kiitos.
Varmaan pitäisin miehen nimen, koska sillä minut tunnetaan työkuviossa. 20 vuotta uraa takana, ei huvita ’nollata’ saavutuksia ja verkostoja. Yhteisiä lapsiakin on. (Voihan tietysti olla, että tositilanteessa haluaisin oman nimen takaisin esim. tunnesyistä.)
Mä. Jos eroaisin.