Perheellinen miksi haluat lapsettoman kumppanin?

Yh-isät on kuumia. :)

Minä en ainakaan lapsettomia haluaisi, sillä he eivät aikuisten oikeasti osaa ymmärtää lapsellisten arkea. Ei, vaikka kuinka yrittäisivät. Ja loppujen lopuksi lapseton ei myöskään ymmärtäisi puhumista synnytyksestä, vastasyntyneen vauvan kasvusta ja kehityksestä jne. Puhuisimme siis eri kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia omaavalla ei ole mitään oikeutta vaatia lapsettomuutta muilta.

Eihän kukaan ole vaatimassa lapsettomuutta keneltäkään. Parisuhteen saa kukin taas olla solmimatta ihan mistä syystä haluaa. Mitä enmmän kriteerejä, sitä todennäköisemmin jää yksin. Mutta jos sen kanssa on valmis elämään, voi kumppanilleen asettaa ihan mitkä ehdot tahansa. 

Vai mitä nyt kuuluu naisten "mieluummin yksin, kuin huonossa suhteessa" - mantralle. 

Jos nyt eroaisin puolisostani, niin en todellakaan alkaisi seurustella kenenkään yh:n kanssa.. En haluaisi että kotonani olisi "vieras" lapsi ja pitäisi teeskennellä, että se on yhtä rakas kuin oma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon ihastunut lapsettomaan mieheen mutta en vaadi mieheltä lapsettomuutta. Lapsettoman kohdalla pelottaa ettei sopeutuisi perhe-elämään.

Miksei sopeutuisi? Jos on normaalia vastuullista elämää viettänyt aiemmin.

Itse en haluaisi muuttaa yhteen kenenkään kanssa, mutta lapsia saa kumppanilla olla, ja heihin saa keskittyä.

Minä en sopeutunut miehen lapsiarkeen ja eksän nalkutukseen. Lapsellisen miehen kanssa oli todella vaikea sovittaa elämä yhteen koska koin lapsia riippakivenä ja minulta odotettiin että istuisin kiltisti kotona odottamassa kunnes miehelle sopi tapaamiset. 

Täysin normaalia vastuullista elämää olen aina elänyt, onneksi en suostunut muuttamaan miehen kanssa saman katon alle.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt eroaisin puolisostani, niin en todellakaan alkaisi seurustella kenenkään yh:n kanssa.. En haluaisi että kotonani olisi "vieras" lapsi ja pitäisi teeskennellä, että se on yhtä rakas kuin oma.

En tajua sun kaltaisia kylmiä ihmisiä. Itse tiedän että itse oppisin ajan kanssa rakastamaan rakastamani ihmisen lapsia kuin omiani. Oon aina tullut hyvin lasten kanssa toimeen ja lapset on tykännyt minusta. Omien sisarustenkin lapset on rakkaita ja tärkeitä niin miksipä ei sitten lapsi jonka kanssa asuisin vuosia saman katon alla.

See on sitä kun pitää sinkkumiehiltä viedä tuhkatkin pesästä, ukkomiehille ja yh-iskille ei mikään riitä!

Mulla on kaksi lasta ja olen suhteessa lapsettoman miehen kanssa. Me ei edes asuta yhdessä, eikä olla muuttamassakaan, hyvin harvoin edes vietetään aikaa neljästään, mutta silti tää on haastavaa. Kumppanini kokee, että siinä missä minä olen hänelle ykkönen, hän ei voi olla sitä koskaan mulle. Mutta onko parisuhde koskaan pelkkää helppoa. Itse rakastuin ihmiseen, lapsettomuus ei ollut kriteeri.

Minä taas en ymmärrä niitä vapaaehtoisesti lapsettomia, jotka suostuvat tuollaiseen. Luulisin, että suurin osa lapsiperhe-elämää haluavista haluaa omia lapsia ja lapsettoman parin vapautta arvostavat eivät halua että kumppanillakaan on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en ymmärrä niitä vapaaehtoisesti lapsettomia, jotka suostuvat tuollaiseen. Luulisin, että suurin osa lapsiperhe-elämää haluavista haluaa omia lapsia ja lapsettoman parin vapautta arvostavat eivät halua että kumppanillakaan on lapsia.

Ehkä hekin rakastuvat ihmiseen, vikoineen päivineen. Jopa lapsineen päivineen.

Halusin miehen, jolla on jo lapsia, koska itselläni on pari. Ajattelin, ettei lapseton ymmärrä lapsiperhe-elämästä mitään, vaikka ymmärsin, että kahden perheen lapset voivat aiheuttaa haasteita. Tapasin vela-miehen, jolle sanoin parien treffien jälkeen, etten tapaile lapsettomia miehiä. Keskustelimme asiasta ja ajattelin, että katsotaan sitten, v*tuiks menee kuitenkin. Olemme olleet reilun vuoden tiiviisti yhdessä. Vietämme paljon aikaa yhdessä koko porukalla, mutta meillä on myös parisuhdeaikaa. Itse harmittelen, että kahdenkeskistä aikaa on niin vähän, mutta mies toteaa, että lapset kasvavat koko ajan. Hän on siis päättänyt, että tämä on loppuelämän suhde. Itse ajattelen samoin, vaikka lämpeninkin hitaasti. Ei siis kannata olla ehdoton kriteerien kanssa suuntaan eikä toiseen.

Mun ensisijainen valinta olisi yh-isä, jolla on hyvinvoivat ja hyvin käyttäytyvät lapset sekä asiallisen positiivinen, riittävän etäinen suhde lasten äitiin. Ei mitään katkeruuksia tai epäselvyyksiä.

Mutta noita on niin vähän ja muutama muukin ominaisuus pitäisi löytyä, että oltaisiin sopiva pari.

Joten käytännössä lapseton mies vaikuttaa potentiaalisemmalta kumppanilta.

Vierailija kirjoitti:

Yh-isät on kuumia. :)

Minä en ainakaan lapsettomia haluaisi, sillä he eivät aikuisten oikeasti osaa ymmärtää lapsellisten arkea. Ei, vaikka kuinka yrittäisivät. Ja loppujen lopuksi lapseton ei myöskään ymmärtäisi puhumista synnytyksestä, vastasyntyneen vauvan kasvusta ja kehityksestä jne. Puhuisimme siis eri kieltä.

Miksi ihmeessä pitäisi puhua synnytyksestä tai vauvan kasvusta? Ymmärrän vain, jos tapaa uuden miehen olleesaan raskaana. Ei ihme, että lapsellisia pidetään... no, lapsellisina, kun puheenaiheet pyörii vain synnyttämisen ja vauvojen ympärillä.

Olen nainen ja jos asia joskus koskee minua, niin kyllä minäkin haluan lapsettoman kumppanin.

En ole yleisesti lapsirakas, vain omien lasten suhteen.

Uusperhekuviot on vaikeita, vielä vaikeampia lasten kanssa. Siinä syy kiteytettynä.

Veikkaan että haluvat vain lähteä puhtaalta pöydältä liikkeelle. Kyllä monet naisetkin ajattelee noin.

mies52v

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en ymmärrä niitä vapaaehtoisesti lapsettomia, jotka suostuvat tuollaiseen. Luulisin, että suurin osa lapsiperhe-elämää haluavista haluaa omia lapsia ja lapsettoman parin vapautta arvostavat eivät halua että kumppanillakaan on lapsia.

Minä olen tällainen. Itselläni on suuri oman tilan tarve ja tähän sopii aika hyvin, että miehellä on lapsien kanssa paljon velvolisuuksia ja ohjelmaa ja minulla siis silloin omaa aikaa. Kaiken kaikkiaan arvostan ihmisissä vahvaa omaa elämää. Asumme erillämme, eikä ole tarkoitus muuttaa yhteen.

Ap on itse kukkakauraa, ja ihmettelee kun muut on eläneet. Menikö montakin vuotta naistutkimuksen ja afrikkalaisen   tanssin opintoihin? 

En lapsettomana huoli perheellistä kumppania siitä yksinkertaisesta syystä, että lapsettomiakin vaihtoehtoja on tarjolla. Mielestäni olisi kaikkein järkevintä, kun jokainen pariutuisi ns. omassa sarjassaan, lapselliset keskenään ja lapsettomat omissa porukoissaan. Erilaisten elämien ja arvojen yhteensovittaminen on niin raskas prosessi, ettei sellaiseen hyppää ihan kevein perustein.

Haluavat rusinat pullasta kuten niin monessa muussakin asiassa. Omat lapset hankittu jonkun siihen sopivan kanssa, siitä siihen sopivasta hankkiuduttu eroon kun ei muita tarpeita täytä, kivaa lapsiperhe-elämää kun saa puolet ajasta hummata sinkkuna nuorten naisten perässä, mutta silti olla yhteiskunnallisesti arvostettu Isä. Todellakaan tuota kuviota ei ole siksi järkkäilty että voisi jonkun muun miehen lapset ottaa vaivoiksi sinkkuviikoille.

Mutta eipä siinä, näin lapsettoman naisen näkökulmasta sama juttu itsellä, en todellakaan tuollaista miestä halua niin etsikööt rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että haluvat vain lähteä puhtaalta pöydältä liikkeelle. Kyllä monet naisetkin ajattelee noin.

mies52v

Uskomatonta miten voi ajatella lähtevänsä liikkeelle puhtaalta pöydältä kun lapset on hankittuna.

Miehet eivät nykyään kestä perhe-elämää ja aikuisuutta eivätkä naisia, joista on tullut äitejä. Haluavat palata jonnekin ikuiseen teini-ikään, jossa ei myöskään tarvitse millään lailla huolehtia naisesta (siksi uuden naisen pitää olla ”itsenäinen”). Epäkypsää tämä kaikki toki on. Ja kuitenkin se pisimpään kantava onnellisin elämä olisi sitä tohvelisankarin kotielämää.