Kahvikupposneuroosin aiheuttajasta kysyisin?

Vierailija kirjoitti:

Minä en voi pitää kahvikuppia vasemmassa kädessä, kun se rupeaa vipattamaan omia aikojaan. Oletan sen olevan perinnöllistä hyvälaatuista vapinaa, koska tilanteella ei ole mitään vaikutusta sen tulemiseen.

Onko tuolle perinnölliselle, hyvänlaatuiselle vapinalle jotain virallista nimeä? Kiinnostuin, kun meidänkin suvussa on useammalla vastaavanlaista.

Luulen että sosfobiaa edistävät lähtökohdat on tietynlainen perusluonne esim ujo ja syrjäänvetäytyvä ja herkkä. Ehkä jommalla kummalla vanhemmista on ollut jännittämisä/sosfobiaa.

Siihen kun lisää vielä esim koulu tai työpaikkakiusaamisen niin siinä on hyvä resepti huonoon itsetuntoon ja diagnoosin saamiseen.

Yleensä saattaa kuulla ihmisten sanovan että sosfobia helpottaa vuosien kuluessa mutta omakohtaisesti sanoisin että se vain pahenee vuosi vuodelta jos sille ei mitään tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en voi pitää kahvikuppia vasemmassa kädessä, kun se rupeaa vipattamaan omia aikojaan. Oletan sen olevan perinnöllistä hyvälaatuista vapinaa, koska tilanteella ei ole mitään vaikutusta sen tulemiseen.

Onko tuolle perinnölliselle, hyvänlaatuiselle vapinalle jotain virallista nimeä? Kiinnostuin, kun meidänkin suvussa on useammalla vastaavanlaista.

ei ole. EIkä edes muun mailman kielillä koko ongelmaa tunneta. Kysyin kerran lääkäriltä mikä tämä olisi englanniksi, jotta löytäisin ulkomaisia tutkimuksia. Ei ole olemassakaan. Ainoastaan suomalainen ongelma. Meillähän toki juodaan sitä kahvia eniten maailmassa. Ehkä sosiaalinen fobia, joka kohdistuu juri ruokailuun, kuten muut. esim. nimenkirjpoittamisen fobia toisten edessä olisi englanninkielinen lähinnä oleva termi.

englanniksi sairaus on" julkisesti syömisen fobia". Kuuluu sosiaaliseen fobiaan.

Miten sitten minä, jolla on kahvikuppineuroosi, mutta en ole ujo eikä minulla ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Tietyllä lailla pidän myös esiintymisestä, kun pääsen alkujännityksestä. Tykkään tutustua uusiin ihmisiin ja pyrin huomioimaan kaikki seurassa.

Silti minulla on selkeä ja pahakin kahvikuppineuroosi. Isälläni oli myös. Lisäksi minulla muutenkin kädet tärisee jonkun verran ihan normiarjessa.

Käytännössä eniten on auttanut se etten juo kahvia tai teetä. Ainoastaan kuohuviinilasit on vielä se pahin ongelma, sitä enemmän mitä kevyempi lasi on. Nykyään käytän proppalia helpottamaan tilannetta.

Ongelma alkoi minulla lukioikäisenä, eikä ole tässä useiden kymmenien vuosien saatossa helpottunut. Mutta elän tämän ongelman kanssa, en ole hirveästi välttänyt sosiaalisia tilanteita tuon vuoksi. Olen vain helpottanut oloani jättämällä käden tarkkuutta vaativat asiat muiden seurassa vähemmälle.