Äiti- ja isäpuolen roolista (en pidä noista termeistä :D mutta kuvaavia otsikossa)

Ainoa mikä minua tässä hämmentää on se, että miksi ihmeessä kouluikäistä pitää nukuttaa? Ap sinulla ei ilmeisesti ole omia lapsia joten tiedoksi, että yli 2-vuotiaat kyllä tyypillisesti osaavat nukahtaa ihan itsekseen.

No ehkä käytin väärää sanaa mutta joo, ei ole omia lapsia. Yleensä menemme molemmat hänen kanssaan sänkyyn ja joko hän itse tai isä lukee iltasadun. Sen jälkeen minä halaan ja toivotan hyvät yöt ja isä ja tytär jäävät hetkeksi kahdestaan kunnes isäkin toivottaa hyvät yöt. Isä siis toivoisi, että se olisin välillä minä, joka jää siihen kahdestaan. Ehkä myös joskus lukisin iltasadun kahdestaan. -ap

Tyttö on siis koululainen ja häntä nukutetaan? Koululainen voi ja kuuluisikin mennä jo ihan itse nukkumaan, ilman mitään kummempia rituaaleja. Iltasadun tai vastaavan voi tietenkin lukea, mutta aloituksesta saa käsityksen että kyseessä aikaa vievä toimenpide.

Jos tyttö kuitenkin tyytyväinen isänsä kanssa viettämäänsä hetkeen ennen nukahtamista, niin en myöskään ymmärrä miksi ap:n pitäisi se hoitaa? Kun välit hyvässä kunnossa. Tulee fiilis että isä yrittää työntää tuonkin ”askareen” ap:lle?

Tuskin kerran kuussa tapahtuva nukuttaminen aiheuttaa traumoja tai mitään skismaa kenenkään väleihin. Minusta suloinen ajatus mieheltäsi ehdottaa sellaista. 

Kuten yllä totesin, käytin ilmeisesti väärää sanaa. Ei häntä uneen asti nukuteta. Eikä mies yritä työntää askaretta minulle mutta varmaan ajattelee, että se olisi tytölle tärkeää ja lähentäisi meitä entisestään. Itse en varsinaisesti koe tarvetta suhteen syventämiselle. En voi sanoa rakastavani häntä kuin omaa lastani mutta hän on minulle tärkeä ja tosiaan vuorovaikutus toimii. Toki aina voi tehdä asioita paremmin. Minusta vaan tosiaan tuntuisi oudolta hoitaa tuota asiaa, jos isä on kotona. Kehitimme tästä pienimuotoisen erimielisyyden, joten kiinnostaa kuulla, ajattelenko muidenkin mielestä oudosti.

Minä sanosin sille miehelle, että sinä olet isä, lapsi on täällä 2 vko/kk. Sinun tehtäväsi on olla sen lapsen kanssa, olla se läheisempi aikuinen. Minä olen mielelläni lapsen kanssa silloin, kun mies on töissä, mutta muuten biologinen vanhemmuus saa luvan mennä sosiaalisen edelle.

Ja jos et suostu lapsesi kanssa olemaan, niin otetaan yhteys lapsen äitiin ja keskustellaan siitä, mitä vanhemmuus on. Tuskin äiti hyväksyy sitä, että isä laistaa vastuustaan taas kerran.

Kyse ei ole vastuun laistamisesta. Hän on todella hyvä ja läsnäoleva isä, viettää paljon aikaa lapsensa kanssa. Mutta ilmeisesti välillä toivoisi, että minä olisin vieläkin läheisempi tyttärensä kanssa. Ja olen välillä miettinyt, pitäisikö tuntea rakkautta ja syvempiä tunteita mutta koska meidän arki toimii, olen yrittänyt olla ottamatta paineita asiasta.

Miksi mies ylipäätään on tehnyt lapsen ja heti perään eronnut? Lapsi on ilmeisesti alle 10-vuotias. Tulee sellainen tunne että mies ei jaksa vastuuta lapsesta kun tarvitaan muita ihmisiä niin paljon lasta hoitamaan. Nukuttaminen on päiväkotilasten juttuja, ei enää koululaisten.

Tyttö täyttää 10 ja vanhemmat eivät ole eronneet heti lapsen syntymän jälkeen, kummallisia olettamuksia. Kuten yllä pariinkin kertaan olen yrittänyt sanoa, ei häntä uneen asti nukuteta mutta iltasatu luetaan ja hetki höpötellään vieressä ennen kuin toivotetaan hyvät yöt. -ap

Kuulostaa erikoiselta että vanhempi ylipäätään jää huoneeseen hiljaa oleskelemaan iltasadun jälkeen. Miksi ihmeessä? Tyttö on varmaan opetettu siihen mutta voit sanoa miehellesi että jos hän haluaa, niin voit kerran kuussa lukea sen sadun mutta sitten sanotaan hyvät yöt ja tyttö jää itsekseen. Tuntuu todella erikoiselta että kouluikäisen luo jäädään notkumaan. Lapsi kannattaa opettaa nukahtamaan itsekseen jo parivuotiaana.

Ymmärrän tuollaiset rituaalit pikkulapsilla, mutta kouluikäisillä niitä voisi alkaa vähitellen purkaa. Eiköhän jompi kumpi teistä voisi käydä vaan lukemassa sadun ja jättää tytön sitten itsekseen nukahtamaan. Kun tyttö on vielä isompi voitte vaan käydä toivottamassa hyvät yöt ja muistuttaa sammuttamaan pian valot, jos hän lukee kirjoja itsekseen.

Kyllä on kerta kaikkiaam HIRVEÄÄ, jos kouluikäisen kanssa vietetään tuolla tavalla aikaa, että satu luetaan ja hänen kanssaan maataan sängyllä! Kyllä tuommoinen pitää heti lopettaa, koska muuten lapselle saattaisi vaikka tulla tunne, että hänestä välitetään. Hyi! Pois tuommoiset rituaalit!

Mä iltahöpsöttelin mieheni tyttären kanssa hänen ollessaan 4-12 v. Eli menin sanomaan hyvää yötä ja siinä samalla juteltiin tyttöjen juttuja. Ne hetket oli tosi tärkeitä.

Tyttö joskus oikein muistutti minua, että tulenhan sanomaan hyvää yötä. Se lähensi meidän suhdettamme kyllä mielettömästi.

Jos et halua sadunlukutehtävää itsellesi niin sanot vain miehelle sen suoraan. Huolehdit lapsesta jos ja kun mies ei voi / on muualla mutta muuten mies on itse vastuussa.

Iltasadun jälkeen vieressä ollaan muutama minuutti. Kyse ei siis ole siitä, että tämä olisi jotenkin suuritöinen juttu, mutta olen tosiaan olettanut, että se on heille tärkeä kahdenkeskinen hetki ja olisi outoa ikään kuin viedä se heiltä. Eri asia, jos isä ei olisi kotona niin sitten tottakai. -ap

Ap, olet poikkeuksellisen ajattelevainen, siis erityisesti lapsen näkökulmaa ajatteleva ja huomioonottava. Minusta nuo iltahetket kuulostavat mukavilta ja tärkeiltä hetkiltä. Varmaan ihan hyvä ajatus, että joskus harvoin se olisitkin sinä, joka jää tytön kanssa. Ymmärrän miehesi ajatuksen. Älä välitä ikävistä kommenteista täällä. T. Perheneuvolan täti

Jatkan vielä, olen tuo 13. vastaaja.

Jotenkin huomasin, että tytön oli helpompi alkaa juttelemaan kanssani kun valot oli sammutettu ja istuin sängyn jalkopäähän. Joskus hän oli selkeästi säästänyt jotain kerrottavaa siihen hetkeen.

Joskus leikimme vain jonkun sanaleikin tms.

Nyt kun ap selitti tuon "nukuttamisen" niin se kuullostaa kivalta. Mukava rauhallinen hetki vanhemman kanssa ennen unta. Siinähän voi vähän kertailla päivän tapahtumia, jutella seuraavasta päivästä tai muusta kivasta. Ja joidenkin mielestä se outoa :D

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun ap selitti tuon "nukuttamisen" niin se kuullostaa kivalta. Mukava rauhallinen hetki vanhemman kanssa ennen unta. Siinähän voi vähän kertailla päivän tapahtumia, jutella seuraavasta päivästä tai muusta kivasta. Ja joidenkin mielestä se outoa :D

Juuri näin. Tyttö saattaa esim kysyä isältään, mikä hänestä oli tänään kivointa. -ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet poikkeuksellisen ajattelevainen, siis erityisesti lapsen näkökulmaa ajatteleva ja huomioonottava. Minusta nuo iltahetket kuulostavat mukavilta ja tärkeiltä hetkiltä. Varmaan ihan hyvä ajatus, että joskus harvoin se olisitkin sinä, joka jää tytön kanssa. Ymmärrän miehesi ajatuksen. Älä välitä ikävistä kommenteista täällä. T. Perheneuvolan täti

Kiitos sanoistasi, tuntuivat hyvältä :) -ap