Lue keskustelun säännöt.
Olenko henkisesti sairas, jos toimin näin stressaavassa tilanteessa?
18.04.2020 |
Tapaan välillä lasten vuoksi ex-miestäni ja heidän vuokseen minun täytyy välillä soittaa hänelle. Exäni oli avioliitossamme väkivaltainen ja julma ja käytti ihan kammottavia ilmaisuja minusta. Hiljattain tuli ihan mitättömästä asiasta taas sanaharkkaa exän kanssa ja exäni siis haukkui ja nolasi minut täysin. Olin säikähtäneen järkyttynyt tilanteesta ja jotenkin väsyin fyysisesti. Elän nykyään sellaisessa omassa hygge-kuplassani, jossa ei kiroilla tai käytetä alatyylistä kielenkäyttöä. Exäni puheet palauttivat vanhat muistot avioliitostani takaisin.
Menin siis omaan sänkyyni peiton alle, otin tyynyni syliini ja itkin. Tunnen jotain ihmeellistä kaipuuta yhtä naispuolista vanhempaa tuttavaani kohtaan ja haaveilin siitä, että saisin olla sen naisen sylissä (!). Oloni oli jotenkin todella musta, voimaton, aivan kuin syvästi masentunut, enkä kyennyt muita kuin itkemään ja miettimään sen naisen kasvoja ja olemusta, mikä rauhoitti.
Mikä mussa on vikana, kun toimin näin? Miten normaali täysjärkinen ihminen toimisi tuollaisessa tilanteessa? Miksi kaipaan sitä naista? Miten tervehdyn näistä haitallisista ajatusmalleistani?
Kommentit (6)
No minusta on normaalia kaivata äidillistä lohtua traumaattisten tilanteiden aiheuttamassa stressissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tunne sitä hyvää naista kohtaan on sellainen kuin kaipaisin suunnilleen äitini lohdutusta, vaikka ei mun oma äitini paljon minua lohdutellut ollessani pieni. Lisäksi olen salaa ihastunutkin siihen naiseen, mutta suhde hänen kanssaan olisi täysi mahdottomuus.
Aivan kuin olisin jotenkin todella pahasti rikkinäinen ihminen, vaikka siis pyöritän arkea ihan mukavasti, käyn töissä ja olen laittanut kivan kodin lapsille ja mulle. Silti olen aivan kuin joku epäihminen, heikko, sairas ja angstinen. Kaipaan jotain ihmeellistä unelmaani ja se on minulle ainoa tuki ja turva arjessanikin.
Olet ap täysin normaali ja tasapainoisen kuuloinen. On tervettä reagoida noin tuollaisessa tilanteessa. Hyvä, että erosit väkivaltaisesta miehestä. Ei ole ihme, jos tuo lempeän kuuloinen nainen aiheuttaa sinussa ihastumìsta ja lohtua, jos et ole saanut riittävästi rakkautta äidiltäsi.
Ihan ok reaktio .....
Exäsi voisi mennä peiton alle muutamaksi vuodeksi.......
Vierailija kirjoitti:
Se tunne sitä hyvää naista kohtaan on sellainen kuin kaipaisin suunnilleen äitini lohdutusta, vaikka ei mun oma äitini paljon minua lohdutellut ollessani pieni. Lisäksi olen salaa ihastunutkin siihen naiseen, mutta suhde hänen kanssaan olisi täysi mahdottomuus.
Aivan kuin olisin jotenkin todella pahasti rikkinäinen ihminen, vaikka siis pyöritän arkea ihan mukavasti, käyn töissä ja olen laittanut kivan kodin lapsille ja mulle. Silti olen aivan kuin joku epäihminen, heikko, sairas ja angstinen. Kaipaan jotain ihmeellistä unelmaani ja se on minulle ainoa tuki ja turva arjessanikin.
Niin? Maailmassa on pari tuhatta vuotta möngitty erään partaisen herran kämmenelle suojaan, ja sitä on pidetty paitsi normaalina, myös vaatimuksena.
Rauhoituhan, et ole epäihminen. Se räyhääjäsolvaaja on.
Ei sinussa ole mitään vikaa ❤️