Pariskunnan ruokalaskun ero samassa kaupassa
Teimme testin. Puoliso hoiti ruoka-ostokset 30 vuorokautta ja tämän jälkeen toinen puolisko 30 vuorokautta. Nelihenkinen perhe. Kauppa oli sama pääosin. N. 80% ostoksista ostettiin samasta Lidlistä, loput muista kaupoista.
Ruoka kotona oli samanlaista. Yleisesti kaupasta ostettiin hedelmiä ja kasviksia, kanamunia, leipää, ruoka-aineita, juustoja, jogurttia, pähkinöitä, pesu-aineita, wc paperia, maitoa ja mehua. Eli yleisiä tarvikkeita, terveellisiä sellaisia.
Ensimmäisen 30 vuorokauden ostokset maksoivat yhteensä 584e
Toisen 30 vuorokauden ostokset maksoivat 923e
Teimme testin koska oli usein keskusteltu miksi toisella menee ruokakaupassa aina niin paljon rahaa vaikka jääkaapissa ei ole ruokaa sen enempää kuin ennenkään. Ensimmäinen oli tarkempi rahasta muutenkin, toinen ei hintoja yleensäkkään katsele.
Ensimmäinen pyrki ostamaan tarjouksessa olevia tuotteita. Ei viimisen käyttöpäivän tuotteita vaan Lidlin tarjous tuotteita. Silti hän ei ostanut aina halvinta tuotetta vaan laadukasta.
Eroa tuli siis 339e/ 30 päivää. Yleensäkkin ensimmäinen olisi valinnut ostopaikaksi Lidlin. Jos tämä ei olisi ollut testi, toinen ei olisi ajanut autolla Lidliin pari kertaa viikossa vaan olisi käynyt useammin lähikaupassa ja ostanut S ja K kaupoista huomattavasti kalliimmalla hinnalla tuotteet ja todennäköisesti paljon heräteostoksia. Näin ollen hänellä olisi mennyt kauppaan varmasti yli puolet enemmän rahaa kuin toisella ja erotus olisi kasvanut paljon.
Kannattaa siis katsoa miten kauppareissut hoitaa. Säästö voi olla todella suuri.
Miten teillä?
Kommentit (8)
Ei tehdä testejä koska ei ole minkäänlaista väliä miten paljon ruokaan menee rahaa. Ostamme aivan mitä haluamme, hintalappuja katsomatta. Kun rahaa kerran on niin sitä on kiva käyttää.
Ostamme ruuat viikko ja viikko periaatteella. Minä tee ruokalistan, kysyn toki lasten mieltymykset. Koko perhe täyttää kauppalistaa. Mielestäni on reilua, että kauppareissut ja ruuanteko jaksutuu tasaisesti perheessä.
Kiinnostaisi, mitä tuhlaavampi puoliso on tästä erosta mieltä. Onko se hänen mielestään millään tavoin ongelma? Rahasta ei varmaan ole tiukkaa, koska hän tukee ihan mielellään saksalaista vähittäiskauppaketjua?
Harmittaako säästäväisempää yhtään toisen tuhlailu? Säästäväinenhän voisi tavallaan käyttää tuon reilun kolmesataa kuussa vaikka omiin menoihinsa. Voisi vaikka lähteä kahdeksi viikoksi luksuslomalle kaukomaille, tai mitä tahansa muuta mukavaa.
Jos mies hoitaisi shoppailut meillä olisi arkijogurttia ja jauhomakkaraa tms halvempaa kuraa.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies hoitaisi shoppailut meillä olisi arkijogurttia ja jauhomakkaraa tms halvempaa kuraa.
Jauhomakkarat on ihan hyviä ja edullisia. Ei ole varaa kinkkuihin yms...pääasia että ylähuulen päällä on muutakin kun talouskeijua. Joka sekin jää kitalakeen kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi, mitä tuhlaavampi puoliso on tästä erosta mieltä. Onko se hänen mielestään millään tavoin ongelma? Rahasta ei varmaan ole tiukkaa, koska hän tukee ihan mielellään saksalaista vähittäiskauppaketjua?
Harmittaako säästäväisempää yhtään toisen tuhlailu? Säästäväinenhän voisi tavallaan käyttää tuon reilun kolmesataa kuussa vaikka omiin menoihinsa. Voisi vaikka lähteä kahdeksi viikoksi luksuslomalle kaukomaille, tai mitä tahansa muuta mukavaa.
Tuhlaavampaa ei kiinnosta. Hänelle raha on vain väline ja kun nuoruudessa on joutunut olemaan joka pennistä tarkkana, nyt hän ostaa mitä haluaa. Kaikki menee mitä tulee ja säästöön ei juuri jää.
Säästäväisempi on oppinut laittaan rahaa syrjään. Hän mieluummin käyttää "turhan" rahanmenon järkevämpään. On älytöntä tehdä tunti tolkulla töitä tienatakseen rahaa, jonka sitten tuhlaa ajattelematta asiaa. Kohtuu hyvä nettotunti tulee kun kattoo mitä ostaa. Onhan tässä vääryys että kun on yhteinen talous josta kustannetaan yhteiset menot, niin rahat menee sen takia että toista ei kiinnosta miten ja mihin raha menee.
"Kyllä kultaseni, olet oikeassa". Sitähän sä kysyit?
Ruoka on kallista.