Oletko opetellut pitämään kasviksista aikuisena?

Porkkanaraaste, sillein tosi hienoksi raastettuna, on ainoa mistä oikeasti tykkään ja mitä voin syödä pelkiltäänkin. Kaikki muut kasvikset ihan täyttä pakkopullaa ja pitää aina olla ruuan seassa vähän kerrallaan, ettei maistu. Oon 30 mut vieläkin tulee se lapsuudesta tuttu yökkäysrefleksi jos ei oo varovainen.

Olen tai pidin monista kasviksista jo lapsena. Syön päivittäin miniluumutomaatteja, Romaine-salaattia, porkkanoita, fenkoli on ihanaa, samoin herkkusienet. Pidän pinaatista, parsasta, punainen paprika tai suippopaprika on erittäin hyvää, kurkku on raikkaan makuista, purjo on herkkua ja kevätsipulia voisi syödä ympäri vuoden. 

Kasviksia kannattaa ostaa, pestä ja pilkkoa valmiiksi kaappiin, vaikka osa vitamiineista karkaa. Töissä pöydälläni on kasviksia, joita syön välipaloina. 

Meillä ei kotona käytetty paljoa kasviksia, joten koulussa ja tuttavilla syödessä opin niistä. Ei tarvinnut opetella tykkäämään kun hullaannuin ihan täysin esim. kesäkurpitsaan ja munakoisoon kun pääsin niitä maistamaan. Samoin lanttua olin kyllä syönyt, mutta hunajalanttua maistaessani otin sen omaan reseptivalikoimaani :)

Lisäksi vielä kukkakaali ja parsakaali, joista tykkään esim. sosekeittona. Sanoisin, että kyse on oikeiden reseptien löytämisestä.

En voi sietää esim. keitettyjä pakastevihanneksia paljaaltaan.

Niitä voi syödä vaikka ei tykkäisikään, niin minä teen.

En usko, että voisin suoranaisesti oppia pitämään niiden mausta, mutta huomaan voivani paremmin ja olevani pirteämpi, kun syön niitä.

Pidän oikeastaan vain marjojen, hedelmien, papujen, parsakaalin ja pähkinöiden mausta. Porkkanaa, tomaattia, kurkkua, kukkakaalia, punajuurta yms. syön usein vain terveyden takia.

En minä niitä koskaan inhonnut mutta eipä niitä paljoa siihen kasariruokavalioon kuulunut. Salaattia tehtiin joskus, mutta ei varsinaisesti ruokaa kasviksista. Nykyään käytän paljon kasviksia ruuanlaitossa. Tyypillisesti lautasellani on kasvislisukkeita ja proteiininlähde. Harvemmin hiilareita.

Opettele tekemään erilaisia lämpimiä kasvislisukkeita, esimerkiksi gratiineja tai uunijuureksia. Korvaa perunamuusista osa bataatilla tai muilla juureksilla.

Tee esimerkiksi tomaatista tai paprikasta kastiketta. Niistä kuten myös vaikkapa munakoisosta voi tehdä myös tahnoja leivän päälle.

Tee pikkelöityjä ja/tai marinoituja kasviksia. Esimerkiksi varsiselleri, kaali ja juurekset saa niin maistumaan.

Katsele ympärillesi hevi-osastolla. Siellä on vaikka mitä ihanaa. Nyt alkaa olla parsa sesongissa. Pyöräytä parsat pannulla ja voita sekaan. Takuulla on hyvää.

Valitse silloin tällöin jokin uusi kasvis ja kokeile rohkeasti. Netti on täynnä ohjeita.

Jos lapsena pakotetaan syömään jotain ruokaa niin sitten aikuisena ei enää pysty syömään. Syömään pakottamisesta tulee elinikäinen kammo.

Noh, kasviksia vaihtelemalla saa ainakin helposti vaihtelua reseptiin. Sopii tällaiselle, joka ei jaksa opetella kovin montaa reseptiä.

Kasvis kuin kasvis menee kaikissa muodoissaan. Silloin ottaa päähän kun kasvisruuan reseptissä on yritetty liikaa ja saan tämmöistä eteeni. 

Mikä tahansa kasvis höyrytettynä ja hiukan voita päälle, maistuu hyvältä. Tympeimmän makuista on loppujen lopuksi nokkonen. Jopa mangoldista oppii pitämään vaikka siinäkin saattaa olla aika voimakas vivahde.

Viimeinen konsti on tuo, että kasvista yritetään piilottaa muun ruuan sekaan. Jotenkin muuten pitäisi ensin yrittää ratkaista asiaa.

Vaikka niin että höyryttäisi kasviksia lisukkeeksi aina kun mahdollista ja sitten söisi tämän. Jonkun mukaan jos 10 kertaa syö jotain ruokaa, niin sen makuun tottuu.

Alun perin rupesin tekemään ns. mässysalaatteja, joihin tuli kasvisten lisäksi reilusti joko jotain hyvää juustoa (mozzarella, feta, halloumi...) tai jotain valmiskastiketta/majoneesia. Totuin ja tykästyin tällä meiningillä salaattiin ja pystyin pikkuhiljaa ensin vähentämään ja sitten lopulta jättämään pois nuo epäterveelliset lisäykset.

Kannattaa rohkeasti kokeilla vaihtelevasti eri yhdistelmiä, salaatteihin voi käyttää kuitenkin melko monipuolisesti eri kasviksia (ja myös hedelmiä, siemeniä, pähkinöitä..). Esim. tavallisimpien vihreiden lehtikasvisten sijaan voi salaatin pohjana käyttää vaikka babypinaattia, rucolaa, lehtikaalia, vuonankaalia, herneenversoja, basilikaa, persiljaa jne.. Lämmintä ruokaa on myös kiva sekoittaa salaattiin, niin siitä saa maistuvamman ja täyttävämmän.

Ostat vaikka joka kerta, kun menet kauppaan, jonkun uuden kasviksen, googlaat sen käsittelyn ja käyttövinkkejä, ja sitten vaan kokeilemaan. Just jossain salaatin seassa tai pataruuissa, keitoissakin menee melkein mikä vaan pieninä määrinä, kun se häviää sinne muiden ainesten joukkoon.

Itse pyrin siihen, että joka aterialla tulee vähintään kolmen eri väristä kasvista. Näin ruoka on niin ihanan värikästäkin ja esteettistä - puhumattakaan siitä, että on enemmän virtaa kuin aiemmin, silloin kun tuli vielä syötyä aina tyyliin vain lihaa ja perunaa.

Pidin jo lapsena kasviksista ja nykyäänkin kierrän Aasiakaupat yms. löytääkseni uusia.

Lapsesta lähtien olen inhonnut perunaa ja ruskeaa kastiketta ja vastaavia.

Vierailija kirjoitti:

Viimeinen konsti on tuo, että kasvista yritetään piilottaa muun ruuan sekaan. Jotenkin muuten pitäisi ensin yrittää ratkaista asiaa.

Vaikka niin että höyryttäisi kasviksia lisukkeeksi aina kun mahdollista ja sitten söisi tämän. Jonkun mukaan jos 10 kertaa syö jotain ruokaa, niin sen makuun tottuu.

Juuri tuon asenteen takia Suomessa inhotaan kasviksia. Juu, höyrytettyä kaalia, nam nam.

Niissä ruokakulttuureissa, joissa kasviksia käytetään paljon, niitä nimenomaan sekoitetaan proteiineihin ja keskenään ja valmistetaan ja maustetaan monin eri tavoin.

Kyllä olen ja se maustaminen on kyllä varmaan se ykkös juttu. Höyryttämällä kasviksista tulee parempia kuin keittämällä ja pitää olla varovainen ettei ylikypsennä. Välipalaksi maistuu vaikkapa kasvistikut hummuksen kanssa. 

Olen aina inhonnut hedelmiä, ja sietänyt vihanneksia. Esim. suurin osa hedelmistä on niin voimakkaan makuisia, että irvistyttää. Munakoisosta ja sienistä kuitenkin ehkä nykyään jopa pidän.

Kaikkea kuitenkin syön koko ajan, koska haluan syödä edes jollain tasolla terveellisesti ja näyttää jälkikasvulle esimerkkiä.

Kasviksia kannattaakin sekoittaa erilaisiin ruokiin kastikkeisiin ja soppaan. Munakkaaseen oon sekoittanut yrttejä, lehtikaalia, silmuja ja nokkosta. Nokkonen sopii myös soppaan ja teehen. Salaatteja oon tehnyt erilaisia ja joihinkin laittanut versoja ja joihinkin raejuustoa. Fenkolia ja bataattia oon paistanu. Joitakin kasviksia en edelleenkään voi syödä kun niiden maku on niin karvas, parsakaali on yksi niistä mutta sen maku kuulemma muuttuu keitettäessä suolassa ja voihan sitä laittaa myös uunin kermalla kuorrutettuna.