Pääseekö kiusaamisesta koskaan yli?

:( en ole minäkään täysin päässyt.

Voin jo paremmin, mutta jouduin uudestaan silmätikuksi.

Ei pääse, ei edes terapialla.

Mun koko aivot ja hermosto on tuhoutunut 20 vuotta jatkuneen koulu- ja työpaikkakiusaamisen takia. Sairastan vaikeaa paniikkihäiriötä enkä pärjää ilman lääkkeitä, en voi mennä edes asuntoni parvekkeelle ilman niitä. Jos menen kauppaan, olen koko ajan hälytystilassa ja valmiina piiloutumaan ja pakenemaan. Analysoin ohi kävelevien ihmisten ilmeitä ja jäädyn jos törmään johonkin teiniporukkaan. 

up.

Pääsee.sitten kun elämässä tapahtuu jotain muuta, on se sit hyvää tai pahaa. Anna sen tapahtua, lakkaa roikkumasta mennessä.

En oo päässyt enkä usko että pääsenkään.

up.

Sillä tavalla pääsee, että tapahtumia ei mieti, eikä ole katkera kenellekään tietylle henkilölle.

Jälkensä pitkäaikainen kiusaaminen jättää silti.

Vaikeaa se toisaalta on ja itsekin olen kokoajan sellainen jännittynyt muiden seurassa ja tarkkaan mietin mitä muut minusta ajattelevat ja muutenkin tulkitsen heidän käytöstään. Sellainen rentous on hävinnyt elämästä ja muutekin jäänyt aika paljon jälkiä. OIkeastaan nämä kokemukset liittyvät kaikkeen elämässä. Ihmisiin tutustumiseen, luottamiseen, rohkeuteen, itsevarmuuteen yms. Sen huomaa aina sitten, että taas menneisyys vaan tulee esiin jossakin. Itse olen vielä hyvin yksinäinen ihminen muutenkin. 

Muistakaa kiusaajat että me kiusatut ihmiset ollaan usein työttöminä teidän kiusaajien takia. Te maksatte meidän elämisen ja terveytemme teidän verorahoillanne. Ihan sama mitä ulisisitte niin se vain tulee ikuisesti olemaan kunnes rupeatte kunnioittamaan muita ja opetatte lapsillennekin käytöstavat :) 

Olen enimmäkseen päässyt kiusaamisen yli mutta trauma ja haavat kivistävät ja tosiaan vaikeuttavat elämääni sosiaalisesti, ahdistusta, paniikkia, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, luottamuspula, dissosiaatio. Olen oman mielenrauhani takia antanut anteeksi kiusaajille mutta silti on vaikeaa välillä kestää sitä todellisuutta että näin on nyt käynyt ja nämä traumat tulevat olemaan kanssani loppuelämän. 

Pääsee, kun osaa käsitellä asiat ja jättää menneet menneisyyteen eikä vatvo niitä koko aikaa. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaan voi itse vaikuttaa ainakin joiltain osin. 

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa kiusaajat että me kiusatut ihmiset ollaan usein työttöminä teidän kiusaajien takia. Te maksatte meidän elämisen ja terveytemme teidän verorahoillanne. Ihan sama mitä ulisisitte niin se vain tulee ikuisesti olemaan kunnes rupeatte kunnioittamaan muita ja opetatte lapsillennekin käytöstavat :) 

Olen enimmäkseen päässyt kiusaamisen yli mutta trauma ja haavat kivistävät ja tosiaan vaikeuttavat elämääni sosiaalisesti, ahdistusta, paniikkia, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, luottamuspula, dissosiaatio. Olen oman mielenrauhani takia antanut anteeksi kiusaajille mutta silti on vaikeaa välillä kestää sitä todellisuutta että näin on nyt käynyt ja nämä traumat tulevat olemaan kanssani loppuelämän. 

Useimmiten ne kiusaajat päätyvät sossupummeiksi/narkkareiksi/pikkurikollisiksi. Osa isommiksikin rikollisiksi. Kiusatuista taasen hyvin suuri osa saa oikein hyvän elämän. Paitsi he, jotka jäävät menneitä vatvomaan. 

Ulkonäön haukkumista ala-asteella oli, ennen oikomishoitoa ja piilareita. Jonkinlainen epäluuloisuus ja ihmisviha siitä jäi. Myönnän itsekin käyttäytyneeni joskus ikävästi mutta se oli enemmän keppostelua kuin jonkun ulkonäön kommentointia, en kehtaisi sanoa päin naamaa.

Joillakin ehkä helpottaa. Suurimmalla osalla ei.

En tiedä pääseekö.. haluaisin työkyvyttömyyseläkkeelle ja olen vasta 27. En pärjää, en pysty, en jaksa.

Olen aloittanut viime vuosien aikana 4 eri koulua ja jättänyt ne jo alkumetreillä kesken. Vieläkö pitää jaksaa yrittää kikkailla jotain? Olen loppu. Kiitos vaan kaikille teille jotka pilasitte mun elämän päiväkodista ihan sinne lukioon asti. Siellä sitten viimein loppuunpaloin ja osa itsestäni hävisi ja kuoli pois.

Ei pääse koskaan. Pahenee vain iän myötä.

Pääsee. Etsi kiusaaja ja vedä siltä hampaat kurkkuun ja jätä se siihen kitumaan ja kävele pois. Tekee hyvää :)

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa kiusaajat että me kiusatut ihmiset ollaan usein työttöminä teidän kiusaajien takia. Te maksatte meidän elämisen ja terveytemme teidän verorahoillanne. Ihan sama mitä ulisisitte niin se vain tulee ikuisesti olemaan kunnes rupeatte kunnioittamaan muita ja opetatte lapsillennekin käytöstavat :) 

Olen enimmäkseen päässyt kiusaamisen yli mutta trauma ja haavat kivistävät ja tosiaan vaikeuttavat elämääni sosiaalisesti, ahdistusta, paniikkia, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, luottamuspula, dissosiaatio. Olen oman mielenrauhani takia antanut anteeksi kiusaajille mutta silti on vaikeaa välillä kestää sitä todellisuutta että näin on nyt käynyt ja nämä traumat tulevat olemaan kanssani loppuelämän. 

Minulla on ihan toisenlainen kokemus. Ne, jotka minua kiusasivat istuvat nyt tuolla paikallisessa alkkispuistossa tuhannen päissään. Tuskin ovat töitä tehneet päivääkään. Itse olen vakityössä, minulla on mies ja kaksi lasta ja olen oikein tyytyväinen elämääni. Melkein säälittää ne kiusaajat, jotka eivät ole päässeet elämässään puistoa pidemmälle. 

Pääsee.

Joku sanoi hölmösti että pääsee, kun lakkaat vatvomasta menneitä. Just joo, ei tiedä mistä puhuu.

Mutta pääsee, kun löytää itsensä. Joskus se voi vaatia terapiaa. Tai harrastuksen joka on juuri se oikea ja josta nauttii ihan mielettömästi. Joskus vaikkapa rakkauden kautta: saa itseluottamusta jopa loppuelämäksi, jopa vaikka suhdekin päättyisi.

Tietyt asiat muuttuu. Suhtautuminen asioihin.

Ei se tarkoita sitä etteikö ”vatvoisi menneitä”.

Menneet vaan ei enää jossain vaiheessa vaikuta niin vahvasti.

Kaikkea hyvää sinulle :)

up.