Lue keskustelun säännöt.
Uskaltaako nyt irtisanoutua?
16.04.2020 |
Aloitin uudessa työssä vuodenvaihteessa, eli koeajalla olen vielä. Työ itsessään on ihan ok, mutta lähin työkaveri ja pomo ovat ihan sietämättömiä mikromanageeraajia, mikään mitä teen, ei kelpaa ja minulla alkaa usko loppua, että tästä tilanteesta saisi toimivaa mitenkään. Muutamassa kuukaudessa ammatillinen itsetuntoni on nitistynyt täysin ja töiden takia on yleensä koko päivä pilalla, olen väsynyt ja itkuinen iltaisin.
Ilman tätä koronatilannetta olisin jo irtisanoutunut, sillä normaalisti uskoisin löytäväni uuden työn kohtuullisessa ajassa. Nyt kuitenkin mietityttää, saanko enää ikinä järkeviä töitä jos nyt irtisanoudun. Alan töitä on jonkin verran vielä tarjolla, mutta huomaan, että en enää uskalla hakea sellaisia töitä, mitä aiemmin olisin hakenut. Varmaan juurikin tuon mikromanageeraamisen ja nitistetyn ammatillisen itsetunnon takia kynnys hakea uusia töitä on noussut kohtuuttoman korkeaksi.
Mitä te tekisitte tilanteessani?
Kommentit (13)
Itse hankkisin ensin sen uuden paikan, mutta itse toki tiedät paremmin. Työttömyyskorvaukseen tulee karenssi, kun itse irtisanoudut.
Mitäs jos pyydät potkut koeajalla? Silloin ei tule välttämättä karenssia, mutta ei tämäkään varmaa ole, riippuu vähän irtisanomisen syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikaisesti:
Itelläni toinen karenssi menossa nyt peräjälkeen - 3kk oli eka, nyt vähän pidempi.
Molemmissa eri syy. En tiedä laittavatko vielä kolmannen automaattisesti... 😊
Jos sulla on oikeus sos.tukeen, tai muuten voit ottaa riskiä taloudellisesti, niin sitten.
Ehkä vuokrafirmojen kautta pääsis muualle aloittamaan.
3 siis otti lopputilin, yli 10 v katselin pskaa.
Miksi et etsi ensin uutta työpaikkaa, jos sen löytyminen on epävarmaa?
Pois vaa! Puhun ihan kokemuksesta. Huono työpaikka saa oikeasti työkyvyttömäksi.
Ei terveys ole sen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on hyvät säästöt olemassa. Ongelmana on, että nyt voi kestää pitkään ennen kuin tuet alkavat pyöriä. Olettaen siis, että sinulla ei ole uutta työpaikkaa valmiina katsottuna.
Hae töitä samalla. Työssäkävijä sen työpaikan kuitenkin saa eikä työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä. Olen laskenut, että taloudellisesti pärjäisin kyllä vuoden päivät ilman tuloja säästeliäästi elellen, mutta toisaalta säästöjen polttaminen tällaiseen tuntuu myös tyhmältä.
Kaikkein järkevintä tosiaan olisi varmasti pysyä tässä sen aikaa, kun saan uuden työn. Olen vain ollut niin mieli maassa tämän tilanteen takia, että en ole jaksanut hakemuksia tehdä. Jotenkin tässä pahassa olossa olen vain käpertynyt jahkailemaan, jäänkö vai lähdenkö, ilman että olen kyennyt järkevästi edistämään asioita.
Nostan vanhaa aihetta, ap täällä siis. Edelleen kituutan samassa työssä. Uutta työtä olen hakenut mutta ei ole tärpännyt ja nyt ihan viime aikoina on myös ollut tosi hiljaista sopivien avoimien työpaikkojen suhteen.
Enää en sanoisi, että työtehtävätkään on ok, lähinnä oksettaa kaikki mitä teen, mikä tietysti hankaloittaa uuden työn etsimistä myös.
Olisiko teillä vinkkejä, vertaistukea, miten tästä selviää ja pääsee eteenpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nostan vanhaa aihetta, ap täällä siis. Edelleen kituutan samassa työssä. Uutta työtä olen hakenut mutta ei ole tärpännyt ja nyt ihan viime aikoina on myös ollut tosi hiljaista sopivien avoimien työpaikkojen suhteen.
Enää en sanoisi, että työtehtävätkään on ok, lähinnä oksettaa kaikki mitä teen, mikä tietysti hankaloittaa uuden työn etsimistä myös.
Olisiko teillä vinkkejä, vertaistukea, miten tästä selviää ja pääsee eteenpäin?
Oletko puhunut työnkuvastasi ja työtäsi hankaloittavista asioista lähiesimiehesi kanssa?
Ei tule muuttumaan joten uutta matoa koukkuun. Itseään ei kannata hajottaa minkään työn takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole, sillä lähiesimies on yksi suurimmista työtä hankaloittavista tekijöistä, enkä uskalla ottaa asiaa puheeksi hänen kanssaan.
Jos hirveä työpaikka jo tässä vaiheessa, niin pois vaan!