Lapsiperhearjen kovimmat koettelemukset

Meillä suurimpia haasteita oli ehkä muutto juuri synnytyksen jälkeen ja vähäiset turvaverkot. Se, miten lapsen kanssa pärjää riippuu toki siitä, millainen vauva sattuu tulemaan, onko komplikaatioita, nukkuuko vauva hyvin jne. Mutta asiaan vaikuttaa myös oma suhtautuminen, se että haluaa työstää omaa arkirutiiniaan toimivammaksi ja viettää aikaa lasten kanssa (ehkäisee paljon ongelmia). Joillain on luonnostaan tosi kova halu saada lapsi ja olla lapsen kanssa, mutta esimerkiksi itse synnyin olosuhteisiin joissa olin vahinko, eikä perhearkemme koskaan ollut mitään leppoisaa. Vanhemmat joutuvat luopumaan itsekkyydestään ja elämänhallinta laitetaan todelliseen testiin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä suurimpia haasteita oli ehkä muutto juuri synnytyksen jälkeen ja vähäiset turvaverkot. Se, miten lapsen kanssa pärjää riippuu toki siitä, millainen vauva sattuu tulemaan, onko komplikaatioita, nukkuuko vauva hyvin jne. Mutta asiaan vaikuttaa myös oma suhtautuminen, se että haluaa työstää omaa arkirutiiniaan toimivammaksi ja viettää aikaa lasten kanssa (ehkäisee paljon ongelmia). Joillain on luonnostaan tosi kova halu saada lapsi ja olla lapsen kanssa, mutta esimerkiksi itse synnyin olosuhteisiin joissa olin vahinko, eikä perhearkemme koskaan ollut mitään leppoisaa. Vanhemmat joutuvat luopumaan itsekkyydestään ja elämänhallinta laitetaan todelliseen testiin.

Niin ja omasta kokemuksesta sanoisin, että on a) perheet, joissa lapset leikkii keskenään ja vanhemmat valittaa, kun koskaan ei ole "omaa aikaa", b) perheet, joissa vanhemmille parasta aikaa on perheenä ajanvietto, lasten kanssa leikkiminen jne. Toki, vanhemmatkin tarvitsevat omaa aikaa, mutta jos lähtökohtaisesti näkee että lasten kanssa ajan viettäminen, leikkiminen ja kaikki muu paitsi kumppanin kanssa kahdestaan oleilu on perseestä, niin luultavasti seuraavat 18 vuotta eivät tule olemaan kovin mukavia.

Pahinta oli unenpuute, meillä rupesi nuorempi nukkumaan vasta 2,5v iässä. Toinen hirveä asia oli kun ei pystynyt tekemään mitään rauhassa jos ei saanut lapsenvahtia. Ja niitä hommia oli paljon kun on mm. hevostalli.

Koliikkivauva yhden vanhemman hoitamana.

Ero tuli muutaman vuoden kuluttua.

Asioiden toistaminen. Lapsiarjessa on todella paljon asioita jotka pitää tehdä uudelleen ja uudelleen, päivästä toiseen - ja ne eivät todellakaan ole sieltä mielekkäämmästä päästä. Arki on kuin yhtä "Päiväni murmelina" elokuvaa. On toki hienojakin hetkiä mutta nykyään työmaa ei kyllä pääty siihen kun suljen työpaikkani oven, päinvastoin.