Miksi joku ei kykene ottamaan toista huomioon (avioliitto)?
Useampikin ketju ollut täällä, jossa ikäviä huomioita puolisosta, joka ei osaa ottaa huomioon.
Aloin miettiä ja valitettava totuus on, että oma mieheni on sellainen :(
Arki sujuu jne. Mutta. Suurinosa riidoista ja erimielisyyksistä syntyy, kun hän ei ota minua huomioon.
Kaikki, mitä suunnittelen (kysyn hänen mielipidettään tottakai) on hänelle "ihan sama". Jos kyse isommista asioista, vastaus yleensä "ei / en tiedä".
Ymmärrätte, miten hankala sopia mitään tuollaisen kanssa :(
Noh, kun hän haluaa jotain, minulta ei kysytä.
Riita tulee, kun kerron oman mielipiteeni. Kuulostaa tosi tyhmältä, jospa joku ymmärtää mitä ajan takaa?
Karkeasti sanottuna hän tekee mitä haluaa (kyllä, olen jäänyt sairaiden lasten kanssa yksin pärjäämään kun hänelle tullut "kissanristiäiset" jne...).
Ärsyttää! Joo, ota ero ja jätä se sika... Ei sitä aikoinaan noita merkkejä huomannut...
Puhuminen ei auta. Mikä auttaisi? Vai onko mies todellakin k.sipää.
Mikäli minulle sanotaan asiasta, pyrin muuttamaan käytöstäni.
Viimeksi kun puhuimme asiasta, mies sanoi "sinä saat tehdä mitä haluat". Käsitin asian niin, että jos teen, hän ei välttämättä tulekaan mukana?
Pitää löysässä h-rressä, olen altavastaaja?
Jollaintasolla vaistoan, että mies pelkää k-ollakseen vastuunottoa?
Sama juttu meillä. On meillä ollut vaikeatakin, mutta niistä on selvitty, koska on haluttu selvitä. Sekä mies, että minä olemme sitoutuneita niin parisuhteeseen kuin perheesenkin ja mikään asia ei mene näiden kahden asian ohi. Ei edes työ, saati sitten joku telkkarin katsominen tai muut jutut.
Olemme aikuisia ihmisiä ja osaamme ajatella elämää myös vuosia eteenpäin. Emme keksi yhden yhtä asiaa miksi haluaisimme elämämme olevan ikävää tai miksi haluaisimme läheistemme elämän olevan huonoa.