Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teille joilla on puoliso ja lapsia
15.04.2020 |
Kaipaatteko koskaan sinkkuaikaa? Vaihtaisitteko pois?
31v sinkku miettii oluen ja mässyn äärellä sotkuisessa kaksiossa. Kuulostaa säälittävältä, ja niin se on omastakin mielestä toisinaan, mutta toisaalta tämä on ihanaa. Olla vastuussa vain itsestään, tehdä mitä lystää. Jäänköhän kaipaamaan näitä iltoja, kun olen äiti ja vaimo?
Kommentit (26)
En vaihtaisi pois. Silloin kun lapset olivat pieniä niin välillä odotti sitä oma aikaa. Mutta kyllä viihdyn meidän perheen kanssa. Tänä iltana on teinit tehnyt ruoan, ja pelattiin sanapeliä hetken. Nyt molemmat omissa huoneissa, mies ja minä köllötellään sohvalla.
Sinkku aikana olin loppujen lopuksi aika yksin, aina piti mennä jonnekin jos halusi tavata ihmisiä. Vaikka ollaan perhe, niin saan minä olla yksin jos haluan. Menen omaan sänkyyn nukkumaan. Ja, vastuu on loppujen lopuksi ihan kivaa. En minä ajattele sitä taakkana, vaan yleensä lasten asiat minua kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tällä hetkellä tosi raskasta. Vauva ja taapero, joka normaalisti olisi osapäiväisesti päiväkodissa. Taapero on tosi vauhdikas ja uhmainen tapaus, jolle on vaikea näissä olosuhteissa keksiä tekemistä. Omaa aikaa minulla on päivässä max 2 h, kun lapset nukkuvat. Olen tosi väsynyt.
Tästä huolimatta en vaihtaisi mistään hinnasta tätä pois. Lapset ovat ylivoimaisesti ihanin juttu elämässäni. Parasta on, kun näkee ilon heidän kasvoiltaan tai kun taapero tulee halaamaan.
Olisihan se mukava voida tuosta vaan viettää rauhallisia iltoja yksin, mutta sitten muistan, että silloin sinkkuaikoina minulla ei ollut miestä eikä lapsiani. En siis kaipaa takaisin niihin aikoihin. Toki yksinolemisesta kannattaa nauttia vielä kun voi :)
Niin. Tuollaista elämää minäkin kaipaan, mutta välillä vähän mietityttää, että olenkohan liian itsekäs.
Niin ja sekin toki huolettaa, jos meneekin miehen kanssa ihan mönkään.
Ap
Meillä on kolme teiniä ja parisuhde miehen kanssa on kestänyt lähes 25 vuotta, joten sinkku ajoista on kauan. Hoidin aikanaan lapsia kahdeksan vuotta kotona ja koska mies teki hyvin paljon matkatyötä, niin oma aika oli vähissä. Silti sain aina sen muutaman hetken omaa aikaa ja se riitti. Nyt kun lapset ovat kasvaneet ja olen olut töissä jo yli 10 vuotta, niin omaa aikaa on välillä liikaakin. Mies lähtee myös välillä lasten kanssa vaikka mökille tai veneelle, joten saan omaa aikaa hyvin.
En kaipaa sinkkuaikaa enää oikeastaan ollenkaan, se oli silloin ihanaa, mutta nyt on nyt ja pois en tätä vaihtaisi. Tässä tulee kuitenkin ehkä jo aika nopeastikin aika, että nuorinkin lähtee kotoa ainakin armeijaan ja varmaan opiskelemaankin, joten nyt nautin tästä elämästä ihan täysillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa sinkkuaikoja. Olin jo jonkin matkaa yli 30, kun tapasin mieheni. Hän ja lapset ovat todella rakkaita ja tärkeitä minulle. Olen perheihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä kaipaa. Mutta sitten soitan kaverille ja lähdetään bilettämään. Omaa aikaa saa kun välillä menee mökille yksinään, tai mies ja lapsi lähtee sukulaisiin. Näin jälkikäteen ajateltuna olen ihan liian introvertti jaksaakseni tuota alakoululaista, varsinkin nyt 24/7. Vauva- ja taaperoaikana jaksoi paremmin, lapsi nukkui päiväunet ja meni illastakin ajoissa nukkumaan.
Puoliso pitää valita huolella! Muuten menee omat irtiotot vaikeiksi.
En kaipaa! Niitä aikoja on kiva muistella, mutta takaisin en haluaisi. Oma aika on tietysti kortilla ja taapero vaatii nonstop huomion, mutta ei sitä pois vaihtaisi. Lapsiperhe-elämä kuulostaa usein ulkopuoliselle raskaammalla kuin mitä se on sille joka sitä elää. Ei se vastuu ole huono juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa! Niitä aikoja on kiva muistella, mutta takaisin en haluaisi. Oma aika on tietysti kortilla ja taapero vaatii nonstop huomion, mutta ei sitä pois vaihtaisi. Lapsiperhe-elämä kuulostaa usein ulkopuoliselle raskaammalla kuin mitä se on sille joka sitä elää. Ei se vastuu ole huono juttu!
Tämä. Lasten raskaudesta puhuu yleensä ne joilla ei ole lapsia. Rakastan lapsiani ja arkeani. Ei se tietenkään ole samanlaista kuin sinkkuna mutta paljon parempaa. Ja edelleen saan istuskella sipsipussi kädessä katsomassa leffaa jos mieli tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up. Tätä on kiva lukea. Kohta kyllä varmaan poraan katkerana vessan lattialla, mutta sitä odotellessa!
Lapseton single.
Parantaako lapset omia lapsuuden traumoja? Esin jos on jäänyt vaille vanhempien välittämistä ja huomiota ja tukea niin saako niitä omilta lapsilta jos ne jotenkin opettaa sellaisiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaivannut perheellisenä ollessani sinkkuaikoja. Ainoastaan kaipasin välillä omaa rauhaa. Parisuhteesta ja lapsista en halua luopua. Yllättäen jouduin pitkän avioliiton jälkeen sinkkumarkkinoille. Aloin välittömästi etsimään uutta parisuhdetta ja sen myös löysin. Pakko kuitenkin myöntää, että nykyinen kahden aikuisen suhde toimii todella hyvin. Kummallakin on omat kodit (lapsineen) ja oma talous. Ei ole tarvetta muuttaa toisen aikuisen kanssa yhteen. On kuitenkin mukavaa, että talossa on lapsia.
En kaipaa minäkään. Muistellaan kyllä, mutta koti on paras paikka. Ihana mies ja neljä lasta. Avioliitto voi hyvin eli en vaihtaisi miestäkään mistään hinnasta.
Rakastan elämääni ja pöhköjä lapsiani. Joskus väsyttää, mutta niin väsyttäisi välillä lapsettomanakin.
Vierailija kirjoitti:
Parantaako lapset omia lapsuuden traumoja? Esin jos on jäänyt vaille vanhempien välittämistä ja huomiota ja tukea niin saako niitä omilta lapsilta jos ne jotenkin opettaa sellaisiksi?
Minulla ei ehkä varsinaisia traumoja ole, mutta huomaan muuttavani kaavaa siinä mielessä, että jos koen vanhempieni olleen jossain asiassa väärässä, teen itse eri tavalla.
Lapsilta saa kyllä välittämistä ja huomiota jos perheessä on läheiset välit. Sitä tulee samassa suhteessa, kun itse antaa huomiota ja hellyyttä. Vastavuoroista niin kuin kaikki ihmiselämästä. Oma kuusivuotiaani juuri sanoi, että ”äidin pitäisi osallistua miss Suomi kilpailuihin”😂😂😂 (Olen 45 -vuotias). Siltikin tuntuu ihanalta olla omalle tyttärelle se Suomen kaunein äiti.
Sinkkuelämä on yksinäistä ja loputtoman pitkäveteistä. En todellakaan kaipaa. T: 5 -vuotiaan äiti
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tällä hetkellä tosi raskasta. Vauva ja taapero, joka normaalisti olisi osapäiväisesti päiväkodissa. Taapero on tosi vauhdikas ja uhmainen tapaus, jolle on vaikea näissä olosuhteissa keksiä tekemistä. Omaa aikaa minulla on päivässä max 2 h, kun lapset nukkuvat. Olen tosi väsynyt.
Tästä huolimatta en vaihtaisi mistään hinnasta tätä pois. Lapset ovat ylivoimaisesti ihanin juttu elämässäni. Parasta on, kun näkee ilon heidän kasvoiltaan tai kun taapero tulee halaamaan.
Olisihan se mukava voida tuosta vaan viettää rauhallisia iltoja yksin, mutta sitten muistan, että silloin sinkkuaikoina minulla ei ollut miestä eikä lapsiani. En siis kaipaa takaisin niihin aikoihin. Toki yksinolemisesta kannattaa nauttia vielä kun voi :)
Mulla on omaa aikaa 0min vuorokaudessa. Useampi lapsi joista yksi vauva ja yksi taapero ja päivät valvotaan ja yöt valvotaan. Omaa aikaa kaipaisin introverttina mutta silti en vaihtaisi pois. Isommat jo koululaisia ja tiedän että töihinpaluun koittaessa helpottaa. Silloinkin vielä valvotaan yöt mutta asiantuntijahommissa saa olla sitten töissä edes ”rauhassa”.
Vauvavuosi on raskain, sitten hetken helpompaa. :)
Alue: Aihe vapaa
Up