Mitä asioita teillä kotona ei opetettu mutta oletettiin että ne mystisesti jotenkin osaisi?
Minua ei opetettu vaihtamaan alushousuja kerran päivässä. Ei myöskään kerrottu mitään kuukautisista, joskus 7v katsoin telkkaria ja siellä oli kk-suojamainos, kysyin että mikä se oli ( aina niitä oli näkynyt mutta jotenkin silloin havaitsin etten oikeastaan tiennyt mitä varten ne olivat) ja äiti ja sisko toistelee vuorotellen ”siis etsä tiedä?”. Mistä ihmeen äidinmaidosta sen tiedon olisi pitänyt tulla? Ja tietenkään asiaa ei selitetty.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Siis minkälaisia asioita teiltä on kotona VAADITTU tai tentattu vaikka niitä ei ole opetettu? Ei liity mitkään vuokrasopimukset yms jutut mitenkään!
No älä nyt kiukustu. Anteeksi ettei tajuta että vain tuosta näkökulmasta saa kirjoittaa tähän kun ensin ei oo opetettu ja sit on pidetty tyhmänä.
Kyllä kuule vuokrasopimuksen tekemisestä ei minulle mitään kerrottu kotona mitta sitten kun sen tein niin isä haukkui tyhmäksi kun olin sitoutunut siinä tiettyihin ehtoihin. Eli KYLLÄ VAATI että olisin ollut järkevämpi.
Revi siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minkälaisia asioita teiltä on kotona VAADITTU tai tentattu vaikka niitä ei ole opetettu? Ei liity mitkään vuokrasopimukset yms jutut mitenkään!
No älä nyt kiukustu. Anteeksi ettei tajuta että vain tuosta näkökulmasta saa kirjoittaa tähän kun ensin ei oo opetettu ja sit on pidetty tyhmänä.
Kyllä kuule vuokrasopimuksen tekemisestä ei minulle mitään kerrottu kotona mitta sitten kun sen tein niin isä haukkui tyhmäksi kun olin sitoutunut siinä tiettyihin ehtoihin. Eli KYLLÄ VAATI että olisin ollut järkevämpi.
Revi siitä.
Ok. Anteeksi.
Kaikki kotihommat, siis siivous, pytynpesu, vaatehuolto, ruuanlaitto. Myös rahankäyttö, ehkäisy, petipuuhat. Kaikki kuukautisiin liittyvä. Ihmissuhdekuviot.
Eikä tuo aloittajan viesti nyt niin suoraan VAATIMUKSISTA puhu, vai saiko hän esim selkäänsä tai haukuttiin haisuperserankkitynnyriksi kun ei tajunnut itse vaihtaa alushousuja päivittäin?
Naurahdus.
Niin tosiaan sitten tämä opiskelija-asunnon etsiminen, sopimusten tekeminen, laskujen maksaminen, opintotuen hakeminen... aikanaan työnhaku, asuntolaina ja tarjouksen tekeminen jne.
Onneksi minulla oli isosisko, joka jo oli kaiken kantapään kautta oppinut ja jakoi minulle viisauttaan. Esim. miten vaihdetaan sulake ja mistä niitä yleensä voi ostaa.
Tuli mieleen yksi hetki isäni kanssa kun olimme autoilemassa. Olin aloittamassa juuri autokoulua enkä vielä osannut teoriaa yhtään. Isäni ajoi autoa ja kysäsin ohimenevästä liikennemerkistä, että mikäs merkki se tuo on. Isä vastasi että "Hmph! etkö sä tota tiedä! Ota selvää!" Johon itse vastasin: "No etkö voi sanoa sitä?" Tähän isäni: "Minä olen nuorena aina itse ottanut selvää kaikesta, lue vaikka netistä"
Pitkälti tällaista koko lapsuuteni oli. Uskon että tästä myös juontuu se, että tunnen itseni aina aivan idiootiksi vaikka en olisi sen tyhmempi kuin muutkaan, enkä uskalla kysellä mitään keneltäkään.
Meillä ei seksistä tai ehkäisystä puhuttu, mutta auta armias jos olisin mennyt maha pystyssä teininä kotiin että näin kävi niin kyllä olisi siinä tilanteessa vaadittu olemaan paljon viisaampi ehkäisyn käyttämisen kanssa. Ja gyne käynneistä ei senkään vertaa mitään puhetta...
Että kyllä sekin jos ei ole vaadittu ääneen on yleensä opettamatta olevista asioista ollut oletuksena, ääneen sanomattomana vaatimuksena, että kyllä se pentu sen jostain oppii. Tuskin kukaan nyt kasvattaa lapsen ja ajattelee että kun en sille mitään ehkäisystä kerro niin ei sen tartte sitä ikinä elämässään tietää (eli ei ole vaatimusta tietämiselle).
Samoin tuo jos ei opeta ”uusavuttomana” ruoanlaittoa niin kuolkoon nälkään sitten vai (kun ei oleta vaativansa että pitää itsensä hengissä ruoan avulla)?
Oli paljonkin juttuja, mutta kuukautisiin liittyen mietin murheissani tätä aihetta viimeksi tänään, vaikka olen yli nelikymppinen. Kuukautisista ei siis todellakaan äiti puhunut sanaakaan. Kuulin asiasta 9-vuotiaana puolitutulta tytöltä. Ja kun joskus niiden jo alettua kysyin äidiltä jotain alapäähän liittyvää vaivaa, hän kysyi että onko ne alkaneet. Kun vastasin myöntävästi hän alkoi paasaamaan että "mitä, mikset ole kertonut?! Kyllä tuollaisista asioista voi puhua!!" Niinpä niin...
Meillä töissä yksi isä kertoi kun hänen poikansa täytyi hakea passi itselleen eikä tämä poika (n.20v) osannut tehdä sitä, siis että mitä se tarkoittaa ja miten sen saa, niin isä kertoi vastanneensa pojalleen että ottaa itse selvää. En tajua tuota vieläkään, kun se vastaus on hänellekin olemassa niin miksi ei jaa sitä tietoa rakkaalle läheisilleen vaan ”opettaa hakemaan tietoa itse”, Joo tärkeää sekin mutta passin haleminen.. ja siis itse olin tuolloin ~27v. Melkein teki mieli vastata sille isälle että annapa poikasi puhelinnumero niin mä kerron sille miten passia haetaan.
Vaikken itsekään ole saanut kaikkiin asioihin oppia kotoa niin en onneksi sentään ole saanut noin kehittävää kommenttia että etsipä kuule itse!
Enimmäkseen kaikki opetettiin mitä tarvitsi. Sattumalta kävi kuitenkin niin, että tajusin ASP-lainan olemassaolon vasta säästettyäni asunnon ostoa varten tavalliselle tilille parin vuoden ajan. Siltä istumalta avasin ASP -tilin. Mainitessani asiasta äitini sanoi, ettei hoksannut kertoa minulle siitä mahdollisuudesta kun nuorempi siskonikin, joka lapsena oli se enemmän opastusta kaivannut oli ASP-tilin osannut omatoimisesti avata. No, oli siitä se etu että minulla oli aiemman säästämisen takia laittaa ASP-tilille tonni kuussa ja sain parhaat mahdolliset talletuskorot.
Ei opetettu mitään kuukautisista. Kun ne alkoi joudin netistä etsimään tietoa. Kun kerroin äidille, hän seuraavan kauppareissun jälkeen heitti minua sidepaketilla eikä sanonut mitään.. :D Ei opettanut muutenkaan mitään perus hygieniasta, menin pitkälle ylä-asteelle saakka tukka rasvaisena, hampaat pesemättä yms kouluun. Onneksi mulla on tosi hyvät kaverit jotka auttoi ja opasti näissä asioissa. SIlti olisi kyllä ollut äidin homma opettaa eikä 13v teinien... Äitini oli alkoholisti, ja minulla on 5 veljeä. Elin lapsuuteni aikalailla omissa oloissani kenenkään huomioimatta.
Paljon oli asioita, joita ei opetettu. Ne jotka oletettiin osaavan oli hygienia, etenkin kuukautisiin liittyvä, ehkäisy, ruoanlaitto, tunnetaidot.
Esim. 13 vuotiaasta asti huolehdin kesälomilla koko perheen ruokahuollosta. Kun pyysin äidiltä ohjetta johonkin ruokaan, jota en osannut tehdä, niin vastaus oli, että pitää osata. Ei antanut ohjetta. Pilalle meni, ja haukut tuli.
Tunnetaitoja ei opetettu, mutta ei ne vanhemmillakaan olleet hallussa, vaikka äiti oli kasvatusalan ammattilainen. Silti olisi pitänyt hillitä itsensä joka tilanteessa, ei saanut kiukutella eikä esim. nauraa liikaa.
Itse olen kaiken opetellut, kirjoista ja kavereilta. En edelleenkään kehtaa pyytää apua mihinkään, enkä näyttää tunteita. Olen näkymätön, ilmeetön pärjääjä, aina tuntuu että vien liikaa tilaa ja muiden aikaa, ilmeilen ja tunnen liikaa ja en osaa olla niin kuin kuuluu.
Haarukan ja veitsen käyttö, kello, kengännauhojen solmiminen.
Käytöstavat.
Ei pieni lapsi osaa käsittää, minkä vaikutelman antaa, kun niitä ei ole. Olen itse myyjä nyt ja näen, kuinka jotkut lapset eivät osaa sanoa kassalla mitään, ei tervehtiä, ei välttämättä kiitoskaan. Ja jos tulee joku ongelmatilanne, ovat hiljaa ja hävettää - näissä tilanteissa auttaisivat aikuisten neuvot. Että voit kohteliaasti kysyä, jos tulee ongelma tai sanoa asiasta, niin siitä kyllä selvitään.
Mutta olin itse tällainen lapsena, olisi auttanut, jos olisi tullut kotoa evästystä.
Kuukautisista ei puhuttu kotona eikä koulussa. Pieni paikkakunta ja uskonnollinen koulu. Joskus jonkun nuortenlehden mukana tuli opaslehtinen kuukautisista ja äiti heitti sen kiukuspäissään takkaan, koska "ei minun ikäiseni tarvitse mitään pil*ujuttuja tietää" Olin 11v. 12-vuotiaana sitten ne alkoivat kesken koulupäivän ja menin itkien terveydenhoitajalle kysymään että kuolenko nyt vai mitä tämä on kun verta tulee alapäästä. Pyysin terveydenhoitajaa kirjoittamaan lapun äitiä varten kun en itse uskaltanut kertoa. Kun näytin lapun ja kysyin onko meillä jossain siteitä niin äiti sähisi "kyllä sun pitäis naisena tollaset asiat tietää"
No öh, miten? Osti kyllä sitten siteitä, mutta tiukka sääntö oli että minun piti säilyttää niitä omassa huoneessa vaatelaatikossani vaatteiden alla ja että veljeni eivät saaneet nähdä niistä vilaustakaan tai tietää. Käytetyt siteet piti kuljettaa yksitellen paperiin käärittynä erillisissä pusseissa ulkoroskikseen.
Muutenkin kaikkea naiseuteen liittyvää pidettiin häpeällisenä ja olinkin harmaa näkymätön hiirulainen. Muistan elävästi erään hämmentävän hetken kun äitini jutteli tuttavansa kanssa ja minä olin vieressä. Huokaili oikein korostetusti että minä en ymmärrä miksi tuo meidän Kirsti on tuollainen seinäruusu. MIKSIKÖHÄN?
Täytyy myöntää, että minä olen kasvattajana vähän sellainen, etten opettamalla opeta etukäteen. Mutta olen aina herkällä korvalla kuuntelemassa ja vastaan kun kysytään. Ja kun tilanne tulee eteen, en jätä lasta/nuorta yksin selviämään vaan tehdään yhdessä ja sitä kautta oppii. Nykyään koulussa opetetaan menkoista, ehkäisystä jne. jo kaikki mahdollinen, kun menkat alkoi, ostin erilaisia siteitä ja tamponeja ja sanoin, että kokeile mitkä toimii parhaiten, pyydä sit aina mitä kaupasta tuodaan. Seksistä voi meillä puhua avoimesti, mutta en mä lapsiani opettamalla opeta panemaan. Opiskelun ja asunnonhaun ollessa ajankohtainen katsottiin yhdessä mistä löytyy, ja ekoihin kämppiin tarvittiin huoltajan allekirjoitus myös joten siinähän ne yhdessä hoidettiin. Meikkaukset ja muut jutut nuo tytöt on oppineet nettivideoista ja osaavat itse ostaa tarvittavat aiheensa. Siivousta oon toki vaatinut jo pienestä pitäen joten opettanut toki. Pyykinpesu taas... No, myönnän, että olen aina pessyt pyykit, joten yhdessä käytiin opiskelijakämpän pesutupa tsekkaamassa ja katottiin miten kone toimii, paljonko laitetaan pesuainetta, mikä lämpötila millekin. Mutta se nyt ei ole rakettitiedettä.
Poika on seiskalla ja innostunut ruuanlaitosta ja leipomisesta, mutta ei sekään äidin neuvoja juurikaan kysy, laittaa viestiä mitä kaupasta voi tuoda, katsoo kirjasta ohjeita mutta useimmiten silläkin pauhaa joku video taustalla, minkä tahtiin se tekee niitä juttujaan.
Vierailija kirjoitti:
No ei meillä kotona opetettu mitään. Ainoa oli, että äiti kertoi että miehiä kiinnostaa se yksi ja ainoa asia.
Kun sain ensimmäiset kuukautisen 10 vuotiaana, en tiennyt mistä oli kysymys. Äiti suuttui asiasta ja rupesi voivottelemaan että miksi nyt jo! Isosisko joutui selittämään mistä oli kyse, samalla kun äiti murjotti asiasta.
Meikkauksen joutui opettelemaan itse samoin tukan laittamisen. Kaverit opettivat.
Mitään käytöstapoja ei opetettu, ne olisi jotenkin mystisesti pitänyt osata selittämättä ja neuvomatta. Lähinnä äiti jälkeenpäin haukkui ja häpesi meitä lapsia, jos ei tajuttu käyttäytyä kuten olisi pitänyt.
Samoin koulunkäynnin kanssa. Oltiin ihan pellossa. Äiti ei osallistunut, tukenut tai auttanut lainkaan esim läksyjen tekemisessä, kuulusteluissa jne. Puhumattakaan isä.
Myöskään siivousta tai ruoanlaittoa ei opetettu millään tavalla. Ne piti itse opetella. Onneksi koulussa oli kotitaloustunnit joista pidin. Äitini oli huippukokki ja kondoittoritasoinen leipoja.
Tziizzz mikä mutsi!!? "miksi nyt jo" - ihanku tytär itse jotenkin maagisesti saisi kuukautisensa alkamaan.... Suututtaa, varmasti itsellesi ollut rankja paikka kun alkaa noin nuorena, sit äiti vielä lisää sitä hämmennystä ja luo turhaa häpeää kuukautisten ympärille tuollaisilla kommenteilla! :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle äiti opetti kaikki elämän perusasiat, mitä osasi. Myöhemmin minä opetin tai yritin opettaa hänelle asioita. Kuten kierrättäminen, ihon kosteutuksen tärkeys, kasvisten rooli ruokavaliossa. No tottakai nää on mielipidekysymyksiä, että mitä pitää tärkeänä. Saan kyllä kiittää äitiäni, ettei minusta tullut kädetön ihminen. Käytöstavat, kotityöt ja elämän käytännön velvollisuudet kuten laskujen maksut hän opetti hyvin varhain. Ja mun mielestä lasten/teinien kuuluukin osallistua kotitöihin ihan yhtä paljon kuin vanhempienkin. Omilleen muutto, työnhaku yms. oli helppoa ja kivutonta.
Ihan mukava, mutta ei kai kuulu ketjuun?
No siis jos joku kysyy, kuinka monta lasta sulla on niin kai saa vastata että ei yhtään?
Tässä vertauskuvallisesti pikemminkin kysyttiin lapsiperhe-elämän parhaista puolista ja sinä aloit puhua koiristasi, jotka ovat tietenkin mamin lapsia.
Te jotka haluatte kertoa kuinka teistä kasvatettiin uusavuttomia perustakaa oma ketju. Ei ollut ketjun aihe.