Lue keskustelun säännöt.
Onko jokin lapsesi teko tai sanat rikkoneet jotain väliltänne?
13.04.2020 |
Jos, niin mitä sanoi tai teki ja miten reagoit? Mikä tilanne nyt, pääsittekö yli.
Itse olen hyvin hämmentyneessä tilanteessa juuri nyt. Meillä on aina lapseni kanssa ollut hyvät välit ja olemme puhuneet avoimesti asioista asiallisesti keskustellen syyttämättä ja loukkaamatta.
Tiedän hänen mielipiteensä liittyen tiettyihin asioihin enkä ole koskaan väheksynyt niitä. Nyt kuitenkin yks kaks kävi syyttäen aika rajusti sanallisesti kohdistaen asian minuun. Isänsä oli juuri aiheesta keskustellut, ja on verbaalisesti lahjakkaampi kuin minä, joten häntä vastaan on vaikeampi argumentoida. Ehkä se oli syy miksi purki asian sitten minuun. Minulta putosi yhtäkkiä pohja kokonaan pois, nyt en osaa suhtautua lapseeni, rakastan toki, mutta ihan kuin sisälläni olisi mennyt jotain rikki.
En pidä mykkäkoulua enkä mökötä, mutta jokin on kummallisesti eri tavalla. Asian ymmärrän, mutta se miten siitä purkauduttiin en. Olen aina opettanut, että asiasta saa sanoa, mutta pitää ajatella miten sen sanoo kun emme voi tietää mitä toinen ihminen käy läpi. Kaikki ei aina näy päälle päin. Itsellä juuri tällainen hankala tilanne ja yritin kertoa siitä sitten sen verran kuin ajattelin olevan tarpeellista ja sain syytökset siitä että keksin tekosyitä. Tuossa iässä (18) näkee kaikki niin mustavalkoisesti ja on kovin ehdoton.
Ehkä tuli jokin takauma lapsuudesta, jolloin minun mielipiteilläni ei ollut mitään virkaa ja se aiheutti nyt jonkinlaisen lukon itsessäni. En tiedä. Asiaa en pysty enempää avaamaan, mutta se ei ole nyt oleellista.
Kommentit (9)
Muistakaa että ne lapsenne ovat erillisiä ihmisiä. Ja ihmiset nyt vaan loukkaavat toisiaan. Et voi olettaa, että aikuiset lapset jaksaisivat olla poliittisesti korrekteja vanhemmilleen. Sun tehtäväsi on niellä ylpeytesi ja pitää välit (mutta ei niitten hirmuisen läheiset kuulukaan olla). Minulla on kolme 20+ lasta ja 2 teiniä. Ovat tehneet ja sanoneet asioita, joita olen itsekseni itkenyt, mutta silti välimme ovat mielestäni hyvät eikä menneitä jäädä märehtimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, onko se just ikä, lapseni täyttää 18v. tänä vuonna. Käy lukiota ja koulukin sujuu hyvin, mutta, mutta..,
Persoona on muuttunut viimeisen vuoden aikana. Ollut aina kiltti ja aurinkoinen, nyt mielipiteet ovat kärkkäät ja kaikki on vaikeaa.
Lapsi on introvertti ja viihtyy hyvin omissa oloissaan, on vaikea saada häntä muun perheen pariin syömään tai tekemään mitään muutakaan. Usein näitä tilanteita seuraa kärkäs väittely ja välillä riitakin. Kotona asuu myös isosisarus, joka palasi ulkomailta.
Vaikea selittää🤷♀️Ilmapiiri on jotenkin tulehtunut, vaikka asiasta on keskusteltukin.
Ymmärrän toki aikuistumisen ja omat mielipiteet, mutta jokin on muuttunut.
En kokenut tällaista esikoisen kanssa.
No joo, luottamus meni viime kesänä kun 14-vuotiaana lähtivät keskellä yötä Ilman kypärää ja mopokorttia ajelemaan kylille. Vaikka nimenomaan oli puhuttu miten vakavia seurauksia sillä voi olla kaikille osapuolille - ja silti menivät.
Luottamusta on yritetty korjata mutta joskus käy aina mielessä että ei se varmaan samanlaiseksi enää tule. Päin naamaa valehteleminen tuntui pahimmalta, tuntuu etten voi enää uskoa yhtään mitään kun niin monta valhetta paljastui samalla kertaa. Toisaalta ymmärrän, että nuorena tehdään tyhmyyksiä eikä pitäisi ottaa henkilökohtaisesti. Mutta todella pahalta tuntuu kun rakkain ihminen valehtelee. Katsotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä voi muuta sanoa kuin että olkaa onnellisia, jos nämä ovat pahimpia juttuja mitä on teillä tapahtunut. Itse olen pelännyt omaa lastani henkeni edestä. Silti oveni on hänelle edelleen auki.
Pikkuinen poikani ei osaa vielä mitään kovin kauheaa tehdä tai sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti sanoi, että ei pidä musta ihmisenä. Ja aika paljon muutakin. Se tuntuu kyllä pahalta, vaikka aikuinen olen minäkin ja käsitän, että äitikin on vain ihminen.
Minulla hieman samankaltainen tilanne samanikäisen kanssa. Raivoaa, että kaikki MINUN tavarani jne ovat halpaa pas_kaa ja pitäisi viedä kierrätykseen tai kirpputorille.
En pysty olemaan henkilökohtaisesti noin ilkeästi minua haukkuneen, pinnallisen, ihmisen kanssa yhtään enempää tekemisissä kuin on pakko. Jotenkin minulle tuli sellainen tunne, että olen yksinkertaisesti ollut liian sinisilmäinen ja hyväuskoinen jälkeläiseni suhteen.
Ihme kyllä hän ei tee elettäkään muuttaakseen pois omaan asuntoonsa. Jumittaa sitten kotona kiukuttelemassa ja käyttää isäänsä biletaksipalvelijana, joka vie ja hakee olipa kello sitten mitä hyvänsä.
Hänen hoitamiseensa ja kasvatukseen panostettiin paljon ihan pienestä pitäen ja olemme ehkä olleet fyysisestikin enemmän yhdessä kuin monissa muissa perheissä ollaan. Se, ettei kotimme ole rahavaroista johtuen mikään palatsi, ei ole aiemmin haitannut.
En keksi muuta syytä tuollaiseen kuin sen, että kaverien luona ovat asunnotkin laitettu tasokkaammin ja tyylikkäämmin ja hän häpeää meidän vähemmällä rahalla laitettua kotiamme. Kaverit eivät siis kai kiusaa mutta hän osaa jo vertailla matalaa majaa ja palatsia keskenään.