Jatkuuko elämä enää ikinä normaalisti?
Jos tästä selviää edes hengissä, niin jatkuuko elämä enää ikinä normaalisti? Koronaan ei voida luoda rokotetta tai lääkettä koska immuniteettia ei synny, joten tautia on mahdotonta hävittää maailmasta. Miljoonien ihmisten kuolemat eivät myöskään ole erityisen lohdullinen asia tässä tilanteessa.
Mureneva talous ja kontrolloitu yhteiskunta kirsikkana kakun päällä, kuka enää haluaa elää tällaisessa maailmassa? Pelkään kuolemaa, mutta melkein vielä enemmän pelkään elämää täällä.
Kommentit (33)
Ei tule jatkumaan ihan kuten ennen. Ihan hyvä vaan. Alkutakun jälkeen on parempi maailma. Turha pelätä.
Itken joka päivä ja saan useita paniikkikohtauksia päivässä ja pelkään aivan kaikkea. En halua enää elää enkä uskalla kuollakaan. Ahdistaa hirveästi ja pelkään enemmän kuin koskaan.
Ap
No ihan normaalistihan tässä nytkin eletään.
Jotain pientä hygienia juttua lukuunottamatta.
Ei minulla henk koht ainakaan. Terapeuttini kun kuoli koronan. Oli ainoa järjen terapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Itken joka päivä ja saan useita paniikkikohtauksia päivässä ja pelkään aivan kaikkea. En halua enää elää enkä uskalla kuollakaan. Ahdistaa hirveästi ja pelkään enemmän kuin koskaan.
Ap
Kuuntele Pekka reinikainen Ajankohtaista hän on lääkäri ja kertoo viruksesta, ok? Pelkosi hälvenee vähän vaikka virus tarttuukin herkästi.
Mikä kellekin on normaali. Toivottavasti järjetön luonnonvarojen tuhlailu ei jatku enää, paikallisesti eikä globaalisti.
Mistä on tieto, ettei koronalle tule immuniteettia kun tutkimusten mukaan tulee? Rokote on jo kehitteillä useammassa eri tutkimusryhmässä useammassa eri maassa ja siirtynyt osaksi jo ihmistestaukseenkin. Vasta-aineita on syntynyt.
Joku raja tälle hysterialle.
Hyvin tässäkin käy, uusi normaali on vaan erilainen kuin normaali oli ennen koronaa. Mutta ihminen on sitkeä, muuten se olis kuollut sukupuuttoon jo aikoja sitten. Etsi ilon aiheita ap, se on auttanut minua.
Minä olen luontohullu ja nyt on se aika kun uudet lehdet ovat kauneinta koko maailmassa.
Minä ainakin lähden ulkomaille lomille heti kun pääsen. En jää kotiini pelkäämään.
Minä pelkään etten tule koskaan saamaan töitä laman seurauksena ja muutenkin ahdistaa kaikki tämä. Pelkään että perheenjäseniä kuolee tähän tai joitakin läheisiäni. En saa ajatuksiani kasattua, ihan sellainen olo että tulen pian hulluksi.
Ap
Ei se varmasti samanlaisena jatku, niille jotka tästä selviävät mutta toki jonkinlaisena. Minä pelkään myös ja olen ihan paniikissa ja psykoosissa ap.
Mun elämä on ihan normaalia jo nyt.
Hei ap,
nyt ei kannata sinnitellä yksin. Koronahuoliin suosittelen alkuun mielenterveystalon.fi:n korona-ahdistuksen omahoito-ohjelma. Paniikkiin ja ahdistukseen on edelleen saatavilla myös psykiatrista apua, avun piiriin pääsee mm. terveyskeskuksen kautta.
I feel you ap. Itse pelkään oman henkeni puolesta mutta kum olen niin huonossa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin lähden ulkomaille lomille heti kun pääsen. En jää kotiini pelkäämään.
Mihin aiot lähteä turvaan?
Jatkossa normaali on jotain muuta kuin viime vuosina.
Tietysti jatkuu, on aina ennenkin jatkunut. Koronaan on nyt kuollut noin 50 ihmistä, kun normaaliin kausi-influenssaan kuolee kymmenkertainen määrä. Puhumattakaan, että joka vuosi kuolee muutenkin 50.000 ihmistä.
Mitään en haluaisi, kuin sitä, että palattaisiin normaaliin mahdollisimman pian. Menis jo pos koko korona... tai jos saisi herätä huomaamaan, että tämä oli vain pahaa painajaista.
Olen vahvasti riskiryhmää, kuten moni läheiseni. Kuolemanvaara on todellinen. Sen lisäksi olen kriittisellä alalla töissä, josta voin helposti saada tartunnan. Se hyvä puoli on, että työt jatkuu. Se paha puoli on, että töihin meno ahdistaa ja pelottaa joka päivä. Jos saisi eristäytyä, niin helpottaisi.
Kaiken lisäksi suren yrittäjäystävieni puolesta, jotka ovat menettäneet kaiken lyhyessä ajassa. Vuosikymmenten perhyritykset menneet nurin, kaikki työntekijät lomautettu. Tämä lisäksi olen huolissani kaikista niistä lomautetuista, jotka joutuvat elämään ilman rahaa kuukausia, koska kassat ovat niin ylityöllistettyjä ja hakemusten käsittely venyy.
Lisäksi suren kaikkien niiden puolesta, jotka mielenterveysongelmien tai muiden syiden vuoksi eivät kestä eristystä eivätkä saa tällä hetkellä kaipaamaansa apua. Puhumattakaan ahdistuksesta joka tulee, kun seuraa New Yorkin kuvia joukkohaudoista. Niin paljon surua ja tuskaa tuli meidän maailmaan lyhyessä ajassa.
Yritän kaikin tavoin pysyä positiivisena ja taistelunhaluisena, mutta se ei ole helppoa.
Toivottavasti oli maukasta lepakkokeittoa, huomioiden, mitä siitä seurasi.
Ei hyvältä näytä mutta jospa viisastuisimme välttämään näitä. Muutama vuosi menee ainakin.