Te varakkaat joiden sisarukset ovat pienituloisia, mitä mietitte heistä

Tuli vain mieleen, pohdin tätä joskus. Perheessäni on hyvin eritasoisesti tienaavia ihmisiä, on suuria yritysomistajia ja on työttömiäkin. Kumppanini ja minun kummankin sisarukset ovat paremmin tienaavia kuin me olemme, ja vaikka olemme ihan tyytyväisiä omaan elämäämme tuntuu että meitä säälitään. Tuntuu että ne varakkaat ajattelevat, että olemme jotenkin epäonnistuneet, eivätkä ymmärrä esimerkiksi sitä että joutuu elämässä valitsemaan mitä pystyy ostaa tai voiko lähteä lomalle. Tiedän varakkaan perheen sanoneen työttömälle veljelleni että ainahan ihmisellä on rahaa ruokaan, vika on huolimattomuudessa jos rahat loppuvat. Jatkuvasti kysellään minultakin aionko palata opiskelemaan, olemmeko etsineet uusia töitä.

Itse en sääli vähävaraisempia läheisiäni. Minulla on sellaisia terveydentilan rajoitteita jotka ovat hankaloittaneet elämääni monessa asiassa, mutta nyt asiat on hyvin ja olen saanut elämäni sellaiseen malliin että olen tyytyväinen. Minä myös ymmärrän että ihmisillä on eri prioriteetit elämässä, kaikki eivät kaipaa rikkauksia, ja että toisille jaetaan huonommat kortit eikä aina ole kyse siitä että ihmisellä ei olisi kunnianhimoa mikäli hän ei tähtää korkealle urallaan. Toisilla esimerkiksi rankasta lapsuudesta johtuvat mielenterveydenongelmat voivat estää sen. Aina kyse ei ole omasta valinnasta.

Tiedän että on vähän riskiä täällä alkaa puhua tuloeroista, voi olla että tämä keskustelu räjähtää käsiin. Mutta sinä hyvin tienaava, koetko sääliä vähätuloisempia läheisiäsi kohtaan? Mietitkö koskaan, että ihminen saattaa olla ihan tyytyväinen elämäänsä sellaisena, eikä ole halukas muuttamaan sitä?