Kuinka kauan uskot jaksavasi nykyisiä koronarajoituksia?

Uusimaalla pitäisi olla lenkkeilykielto - uusimaalaisten riskiryhmien suojelemiseksi

Viis veisaan rajoituksista jo nyt. Muutama vanha mummo kuollut ja ne olisivat kuolleet muutenkin. Maailmassa on ihan oikeitakin ongelmia.

No minun normaali elämä on just tätä mitä se on. Töihin ja kotiin. Joskus töiden jälkeen kauppaan. En matkustele, en lomaile, en käy baareissa tms

Elämäni on ollut tasaisen tyylikästä arkea jo 50vuotta ja enköhän toisen mokoman jaksa tätä.

Vierailija kirjoitti:

Uusimaalla pitäisi olla lenkkeilykielto - uusimaalaisten riskiryhmien suojelemiseksi

Riskiläiset pysyköön kotonaan suojassa.

Vastasin 3-6 kk, mutta sekin ottaisi koville.

Vierailija kirjoitti:

Jos hengissä selviän kestän rajoitukset kyllä hyvin.

Meinaatko, että kuoltuasi et enää kestä :D ?

Kotona oleminen ei haittaa, kun voi tehdä etätöitä ja kaupassa saa käydä. Enemmän ahdistaa se ajatus, että koko maailma on ulkopuolella pysähtynyt. Ei koulua, matkustamista, kulttuuritapahtumia, urheilusarjoja, ravintolassa syömistä, uimarantoja, huvipuistoja, kirjastoja, uimahalleja, saunavuoroja... Ihmiset menettävät kiihtyvää tahtia työpaikkojaan. Eikä tietoa milloin tämä loppuu.

Jaksaisin varmaan elokuun alkuun asti. Silloin mulla alkaa loma ja pää hajoaa jos kaikki paikat on kiinni ja kokoontumiset kielletty.

Rajoitukset eivät ole vaikuttaneet elämääni mitenkään. Yksi matka taitaa peruuntua mutta se ei johdu Suomen rajoituksista jos niin käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusimaalla pitäisi olla lenkkeilykielto - uusimaalaisten riskiryhmien suojelemiseksi

Riskiläiset pysyköön kotonaan suojassa.

Sori ei pysty, pitää käydä töissä. Lenkkelijät vaan ei vaikuta mitenkään siihen saanko koronan vai en.

Ei poikkea minun normaali elämästä sinänsä. 

Kerran viikkoon kauppaan. o.o 

Jaksan ehkä vuoden loppuun asti, jos saan pitää työni ja siellä olevat sosiaaliset kontaktit. Tuskin montaakaan kuukautta, jos jään työttömäksi. Olen yksinäinen ikisinkku, kavereita töiden ja koronan takia tauolla olevien harrastusten ulkopuolella ei ole, enkä Aspergerin syndrooman takia edes osaa hankkia kavereita tai ylläpitää sosiaalisia suhteita netin kautta.

Voimat on vähissä ja jaksaminen koetuksella, mutta jaksaisin tätä ehkä pari kuukautta vielä jotenkin. Asun kaksiossa kahden yläkoululaisen kanssa, joista toisella on ADHD ja toisella lukihäiriö ja oppimisvaikeuksia. Koulunkäyntiavustajat on lomautettu eikä ope pysty tukemaan ja auttamaan tarpeeksi. Molemmat lapset kärsii selvästi rajoitteista ja oireilee psyykkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Voimat on vähissä ja jaksaminen koetuksella, mutta jaksaisin tätä ehkä pari kuukautta vielä jotenkin. Asun kaksiossa kahden yläkoululaisen kanssa, joista toisella on ADHD ja toisella lukihäiriö ja oppimisvaikeuksia. Koulunkäyntiavustajat on lomautettu eikä ope pysty tukemaan ja auttamaan tarpeeksi. Molemmat lapset kärsii selvästi rajoitteista ja oireilee psyykkisesti.

Tsemppiä! Itselläkin jaksamista koetellaan kun asun kaksiossa osan aikaa kahden lapsen kanssa. Piti olla väliaikainen asumisjärjestely. Suunnitelmissa oli ostaa tilava perheasunto eron jälkeen. Vaan nyt on työ epävarma, lainaa en taida saada. Ei silti, asuntomarkkinat pysähtyneet. Yksinäinen olen muutenkin eron jälkeen. En ehtinyt uutta rakkautta löytää, ja taidan jäädä yksin loppuelämäksi. Minulta korona pilasi melkeen koko elämän.

Oon siinä vähemmistössä joka vastasi 0-1 kk koska tekisi kyllä mieli päästä töihin, ei oikein jaksa tätä ankeaa ja tyhjää katukuvaa ja ihmisten vielä suurempaa välinpitämättömyyttä.

Meidän työpaikkojen sanotaan avautuvan kesäkuun alussa (parhaan arvioinnin mukaan) ja joudun pitämään mun kesäloman jo toukokuun kahdella ekalla viikolla. Jos tilanne ei menekään parempaan suuntaan niin mut nähtävästi lomautetaan.