Lue keskustelun säännöt.
Paluu yhteen vuosia eron jälkeen?
12.04.2020 |
Kokemuksia kenelläkään? Olisi kiva kuulla tarinoita.
Joskus luin lehdestä jutun parista, jotka erosivat lasten ollessa nuoria, mutta päätyivät yhteen 10-15 vuotta myöhemmin.
Ja ei kiitos niitä, exä on exä syystä. Vaikka ihminen I muuttuisikaan, niin suurin osa kuitenkin kypsyy ja kehittyy.
Epäonnistuneet ja onnistuneet tarinat tervetulleita :)
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Ei onnistu
Kysyttiin tarinoita. Kerro omasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kokemusta, mutta miksi tuo onnistuisi? Toinen on jo kerran huonoksi todettu?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta, mutta miksi tuo onnistuisi? Toinen on jo kerran huonoksi todettu?
Ajan kanssa kypsynyt, ehkä? Nuorena haluaa eri asioita kuin vanhempana, ehkä silloin helpompi keskittyä yhteiseen tulevaisuuteen
Palasin muutamaksi kuukaudeksi yhteen exän kanssa 5 vuotta eron jälkeen. Aluksi oli turvallinen ja hyvä olo, mutta lopulta ne syyt joiden vuoksi erosimme tulivat jälleen pintaan ja tunsin että olimme lopullisesti kasvaneet erillemme. Erosimme toistamiseen minun aloitteestani. Saattaa se siis toimiakin, riippuu varmaan siitä mikä on eron alunperin aiheuttanut.
Ja ovatko molemmat kypsyneet. Haluavatko molemmat palata yhteen rakkaudesta vai siitä syystä, ettei parempaakaan ole löytynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palasin muutamaksi kuukaudeksi yhteen exän kanssa 5 vuotta eron jälkeen. Aluksi oli turvallinen ja hyvä olo, mutta lopulta ne syyt joiden vuoksi erosimme tulivat jälleen pintaan ja tunsin että olimme lopullisesti kasvaneet erillemme. Erosimme toistamiseen minun aloitteestani. Saattaa se siis toimiakin, riippuu varmaan siitä mikä on eron alunperin aiheuttanut.
Miten päädyitte uudelleen yhteen? Olitteko olleet koko 5 vuotta yhteydessä vai oliko sattumatapaaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme exän kanssa joitain vuosia yhdessä, kunnes lapsettomuuden vuoksi erosimme. Ennen eroa riitelimme rumasti ja minulle tuli selväksi, että lapsettomuus voi olla exälle katkeruuden aihe myöhempää aikaa ajatellen. Muutin pois, mutta tapailimme edelleen seksin merkeissä. Tulinkin raskaaksi ja pitkien keskustelijen ja pohdintojen jälkeen palasimme yhteen. Päätimme, että tämä toimii! Vauva-aika oli luonnollisesti raskasta ja ajattelin moneen otteeseen, että ongelmamme johtuu siitä, että olemme uuden edessä emmekä oikein osaa toimia. Pariterapiaan mies ei lähtenyt, itse kävin psykologilla, koska miehen mielestä minun päässäni oli vikaa. Esikoinen kasvoi, palasin töihin ja arki alkoi sujumaan. Päätimme hankkia toisen lapsen. Toisen lapsen vauva-aikana tilanne räjähti käsiin. Mies alkoi juoda huolestuttavia määriä, arvostelemaan minua kaikesta ja kyttämään rahankäyttöäni. Ajattelin, että kaikki johtuu rankasta vauva-ajasta, mutta muutaman vuoden kuluessa tajusin ettei mikään tule muuttumaan. Alkoi myös tuntua siltä, että lapset oli vain miehen tapa saada minut sidottua itseensä. Olin vain kodinhoitaja ja synnyttäjä koko kuviossa, en rakastettu vaimo. Lopulta erosin ja siitä lähtien olemme exän kanssa vain riidelleet. Olen kuulema rahanahne kusettaja, joka ei koskaan ole tehnyt mitään liittonsa eteen. No, omapa oli virheeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekalla kierroksella oltiin teinejä ja mies teki törkeitä temppuja kunnes sain tarpeekseni. Kai se jonkinlainen suhde oli silloin jo, tosin miehellä oli muitakin. Toisella kierroksella, oltiin molemmat ~25. Mies kertoi olleensa nuorena hölmö ja vannoi ettei enää satuttaisi. Kaikki lähti hyvin, jatkettiin siitä mihin jäätiin ja perustettiin perhe. Tuli vastoinkäymisiä ja mies jätti minut kurjaan tilanteeseen ennen kuin lapsi täytti 2. En voi suositella. Jos joku rikkoo sydämesi kerran, hän voi tehdä sen uudelleen ja sitten voit syyttää vain itseäsi.
Oltiin yhdessä 7 vuotta, erottiin lapsen ollessa 5-vuotias. Erottiin, koska tunsin itseni yksinhuoltajaksi, niin vähän mies kotona viihtyi. Lapsi oli viikko/viikko-periaatteella ja miehestä tulikin todella hyvä isä, kun joutui olemaan lapsen kanssa. Ja niin pienen lapsen kanssa joutui toisen vanhemman kanssa olemaan aika paljon tekemisissä. Meni kaksi vuotta ja sitten todettiin, että kyllä, palataan yhteen ja ollaan perhe! Mies ei koskaan kuitenkaan ollut ollut paha, ei vain ollut ollut valmis perhe-elämään. Nyt hän koki olevansa. Pari vuotta meni ihan suloisesti, mutta sitten taas hiljalleen kaikki muu alkoi käydä tärkeämmäksi. Kahdeksan vuoden jälkeen yhteenpaluusta tajusin miehen suhteen alkoholiin olevan niin ongelmallinen, etten koskaan tule pääsemään prioriteettilistalla kakkossijaa korkeammalle eikä lapsemne välttämättä ole aina listalla ollenkaan, kun minä hoidan. Halusimme elämältä aivan eri asioita ja voimme todella huonosti yhdessä. Oli kauheaa tehdä se päätös, että erotaan. Oma mielenterveyteni järkkyi rajusti eron jälkeen. Olisin niin halunnut onnistua ja olla se pari, joka voitti vaikeudet ja eli elämänsä onnellisena loppuun asti. Silti päätös oli ainoa oikea. Olemme molemmat löytäneet uudet puolison, joka on juuri sellainen, jollainen olisimme toivoneet toisen olevan. Olemme edelleen yhteydessä silloin tällöin täysi-ikäisen lapsemme asioissa ja välimme ovat jopa lämpimät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka olette yhteen palanneet vuosienkin jälkeen, niin osaatteko sanoa katosiko tunteet välissä jonnekkin ja syttyivät uudelleen vai oliko se rakkaus taustalla aina? Tai jokin kiintymys yms
Kokeilin, ei onnistunut. Mies ei ollut muuttunut mihinkään ja alun huuma haihtui alta aikayksikön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin kiinnostaisi. Erottiin miehen kanssa noin 4 vuotta sitten ja ei olla juuri pidetty yhteyttä. Olin sitä mieltä että tuntwet kadonnut kauan sitten mutt mies otti yhteyttä noin kaksi viikkoa sitten ja anoi ajattelullensa minua viimeisen vuoden usein ja hups ne tunteet vaan tulvahti pintaan.. en tiedä mitä tästä pitäisi ajatella..
älä unelmoi, paluuta menneeseen ei ole, joten reippaasti nyt vaan töihin. Siivellä elämisen aika on ohi.
Vain yksi pari, ja palannut yhteen myöhemmin on pysynyt yhdessä. Niistä joista tunnen.
Yritettiin, ei onnistunut. Samat asiat seurasivat mukana edelleen miksi oltiin eka kerran takia erottukkin. Ja toisen kerran jälkeen kun erottiin olivat asiat jo niin pahana, että piti salaa muuttaa yhteisestä asunnosta pois. Ihmisen perusluonne ei muutu mihinkään, vaikka ikää tuleekin lisää.
Vierailija kirjoitti:
Exää kaipaan :(
Aivan turhaa. Miksi edes erositte, jos ikävä on noin suuri?
Ei onnistu