Lue keskustelun säännöt.
Lapsi välttelee äitiä
12.04.2020 |
Lapsen isä on ollut nyt poikkeuksellisen paljon kotona. Ennen tehnyt pitkää päivää ja nähnyt lasta vain 1-2h päivässä.
Lapsi (1,5v) onkin nyt ihan liimautunut isäänsä enkä minä kelpaa edes lohduttajaksi. Hyvä kun edes silmiin katsoo :/
Tämä on varaa ihan normaalia mutta voi jessus että tuntuu pahalta! Kamalin kohtaamani tunne kun oma lapsi työntää pois.
Miten tähän olisi paras reagoida? Pysynkö sivummalla vai yritänkö silti esim lohduttaa itkun tullessa? Ei ole ennen ollut tällästä enkä oileim tiedä mikä on oikea tapa reagoida. Neuvolaankaan ei pääse nyt soittamaan pyhien vuoksi.
Lapsi lähti kävelylle isänsä kanssa ja minä syöksyin parvekkeelle itkemään ja poltin tupakan! En siis ole polttanut enää vuosiin mutta kaapin perällä oli erittäin kuiva hätä tupakka.
Olen yllättynyt miten koville tämä ottaa vaikka olenkin kuullut että lapset saattavat useinkin näin liimautua vain toiseen vanhempaan.
Kommentit (9)
Tuo on vaihe vain. Ole nyt se järkevä aikuinen ja näytät että olet lasta varten vaikka nyt suosiikin isää. Tuntuu varmasti rankalta mutta ei lapsi yhtäkkiä lopeta rakastamasta vanhempaansa vaikka suosiikin toista. Lapsi on varmasti ilahtunut kun pääsee "tutustumaan" isäänsä kunnolla kun hän ei olekaan töissä koko aikaa. Mieti toisin päin että miltä miehestäsi on tuntunut kun lapsi on ollut sinuun liimautunut aikaisemmin? Mukava että hänkin pääsee "lempivanhemmaksi" välillä.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita sanoa itsellesi, että se hylätyksi tulemisen tunne on vain irrationaalinen tunnereaktio. Todellisuudessa tiedät, että lapsi edelleen rakastaa ja tarvitsee sinua.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vaihe vain. Ole nyt se järkevä aikuinen ja näytät että olet lasta varten vaikka nyt suosiikin isää. Tuntuu varmasti rankalta mutta ei lapsi yhtäkkiä lopeta rakastamasta vanhempaansa vaikka suosiikin toista. Lapsi on varmasti ilahtunut kun pääsee "tutustumaan" isäänsä kunnolla kun hän ei olekaan töissä koko aikaa. Mieti toisin päin että miltä miehestäsi on tuntunut kun lapsi on ollut sinuun liimautunut aikaisemmin? Mukava että hänkin pääsee "lempivanhemmaksi" välillä.
Tsemppiä!
Kiitos! Näin minä ajattelinkin että tämä on vaan taas yksi vaihe muiden joukossa. Mutta tämä on kyllä (tähän asti) ehdottomasti kivuliain! Isänsä on kyllä ihan mahtava hänen kanssaan että en ihmettele toisaalta.
Voi mitenköhän minä selviän lapsen teini-iästä :D
Ap
Sinä olet varmistettu aikuinen, isä ei ole.
Ei se pois työntäminen tietenkään tunnu hyvältä, mutta nyt on todella hyvät mahikset teillä antaa lapsen lähentyä myös isää.
Ihan normaalia. Olen nähnyt tuota monilla lapsilla, vaihe menee kyllä ohi. Eikä se tarkoita, ettei lapsi rakastaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ajattelee vilpittömästi. Se että nyt onkin tilaisuus olla sen vanhemman kanssa, jota ennen näkyi erittäin vähän, kiehtoo lasta - mutta ei se tarkoita, ettetkö sinä olisi edelleen tärkeä. Hän ei vain ole huolissaan sinun katoamisesesta. Ehkä on jopa niin, että lapsi yrittää pitää isän kotona, ettei hän taas katoa. Joka tapauksessa, lapset jumaloivat vanhempiaan pyyteettömästi. Eivät he ajattele, että huomion hakeminen toiselta on keneltäkään pois! Lapsi vain hakee sen, mitä kehitykselleen tarvitsee. Anna siis lapsen kehittyä myös omilla ehdoillaan - älä tunkeile, takerru, komentele. Seuraa, mitä lapsi kaipaa emotionaalisesti, ja kunnioita sitä. Sillä tavalla saat suurimman kunnioituksen, kun asetat lapsen henkiset tarpeet omiesi edelle.
Kateutta lapsen tai kumppanin huomiosta esiintyy sekä isillä että äideillä. Kateellinen vanhempi on valmis aiheuttamaan lapselleen jopa kärsimystä, jotta saisi kokea olevansa edelleen se tärkein osapuoli. Silloin kumppanilla on tavallaan "2 lasta huolehdittavana" ja se kannattaa myös niin hoitaa, jotta perheessä säilyy harmonia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^tietysti aikuista "lasta" pitää kohdella aikuisen kaipaamalla tavalla, ettei synny mielipahaa
Anteeksi kirjoitusvirheet. Kirjoitin hieman tunnepuuskassa :O
Ap