Lihaa syövien pitäisi pystyä tappamaan eläin
Olen tappanut eläimiä ja nähnyt niiden tappamista. Tunnen ihmisiä, jotka tekevät sitä säännöllisesti, enkä ole kuullut kenenkään kehuvan hommaa helpoksi. Tuntemani kotitarvekasvattaja totesi, että tappaminen tuntuu aina vaikealta ja surulliselta, mutta niin sen täytyykin tuntua, ettei unohtaisi, mitä siinä tehdään.
Jokainen tapettu eläin on omanlaisensa persoona, ainutlaatuinen yksilö. Aivan samalla tavalla kuin koirilla on persoonalliset piirteensä, on myös tuotantoeläimillä.
Nykyään eläinteollisuuden todellisuus on etäännytetty ihmisistä samaan tapaan kuin aborttikäytäntöjen todellisuus. Ihmiset on opetettu ajattelemaan tuotantoeläimiä siististi pakattuina paketteina kaupan hyllyissä. Julkisessa puheessa abortit taas ovat vain solumöykkyjen hävittämistä, vaikka tosiasiassa niissä hävitetään ainutlaatuinen perimä, joka ei koskaan enää toistu. Jos abortti jäisi tekemättä, reilusti alle vuoden päästä sylissä olisi omanlaisensa ainutlaatuinen yksilö, joka ei tässä maailmassa toistu.
Monet ihmiset, jotka tekevät abortin tai tappavat eläimiä, pohtivat elämän perimmäiseen arvoon liittyviä kysymyksiä. Eläinten tappaminen on helppoa vain harvoille, eikä aborttikaan kaikilta suju tuosta noin vain. Elämään liitetään pyhyys, joka nykymaailmassa pyritään piilottamaan, mutta joka kuitenkin on pakko käytännön valintojen edessä kohdata.
Lihansyöntikulttuurista on tullut kuvottavaa. Äärimmillään se on sitä, että monta sataa kiloa painavasta eläimestä käytettäväksi hyväksytään vain muutama kilo lihaa. Muu eläin nähdään arvottomana. Sisäelimiä ei enää juurikaan syödä, ei liioin kieliä. Valmistuotteiden kamarapitoisuuksia kammoksutaan, vaikka kamara on käypää ravintoa. Luiden sisältöä ei enää hyödynnetä, vaikka vielä 1800-luvulla ne olivat erittäin tärkeä energianlähde.
Jotta lihansyönnin moraalinen perusta tervehtyisi, ihmisten täytyisi suorittaa lihansyöntioikeuden hankkimiseksi kortti, jonka edellytyksenä olisi tutustuminen esimerkiksi broilerien ja sikojen tuotannon karuun todellisuuteen. Lisäksi jokaisen pitäisi tappaa itse eläin ja käsitellä se syötäväksi saakka.
Tällä hetkellä tervein suhde lihaan lienee metsästäjillä, jotka näkevät mitä tekevät. Muu kansa on lahjoittanut moraalinsa lihateollisuudelle, joka käyttää sen voiton takomiseksi eläinten kustannuksella.
Kun seuraavan kerran menette lihahyllylle ja tartutte pakettiin, kuvitelkaa mielessänne eläin, älkää katsoko tuotetta.
Sehän on ihan tosi, että nykyään se inha osuus ruuantuotannosta on ulkoistettu pois näkyviltä, koska sitä ei kestetä enää nähdä. Eläimet on söpöjä, ja liha on siistissä paketissa. Sitä mitä tapahtuu siinä välillä ei keskimääräinen nykysuomalainen kestä nähdä. Olen itsekin sitä mieltä, että jos lihaa syö (tai mitä tahansa eläinperäistä), niin pitäisi olla valmis edes näkemään sen tuotantoketju kokonaisuudessaan. Ja jos se tuntuu hirveän pahalta, niin syitä voi miettiä. Onko kyse luonnosta vieraantumisesta, vai onko nykyisissä tuotantomenetelmissä parannettavaa? Vastaus on varmaan osittain kumpaakin.
Itse metsästän, ja ostan lihaa lähituottajilta, osa on ihan naapureita. Kananmunat ostan tilalta, minne pääsee katsomaan kun ulkokanat ulkoilevat. Olen käynyt teurastamossa. Kun näkee sen eläimen lopun, ja varsinkin kun on itse siitä vastuussa ja valmistaa lihan metsästä pöytään asti itse (tai järvestä pöytään), kunnioitus ruokaa kohtaan on aivan eri tasolla. Ja myös sitä eläintä kohtaan. Voin suositella. Kasviksiin pätee sama sääntö, omasta maasta on parasta.