Psykoosin/skitsofrenian harhat

Tässä muutamia:

Luulin miehen joutuneen auto-onnettomuuteen ja kuolleen.

Kävin ajatusten tasolla keskustelua tyttären kanssa, joka johti hänen itsemurhaan. Olin osastolla ja kuulin hänen itkunsa oikeasti. Ehkä joku osastolla itki.

Luulin milloin kenenkin sukulaisen kuolleen. Ihmiset puhuivat niistä minulle eli kuulin jatkuvasti ääniä.

Osastoajan jälkeen pikkuhiljaa aloin uskoa, että kaikki on hyvin, vaikka epäilen ettei mikään ole enää ennallaan.

Pahimmista harhoista en halua kertoa. En onnekseni enää muista mitä kaikkea pää on pyörittänyt.

Tyypilliset tv-ohjelmat puhuu minusta ja nauraa minulle. Koko viihdeteollisuus pyörii minun ympärillä. Radio soittaa musiikkia minusta, lehdet kertoo minusta, kaikkialla on viestejä minulle. Yrityksiä on kaatunut minun takia, avioeroihin olen syyllinen... Kaikki jäljet johtavat minuun. Tällaisia keloja.

Tunsin olevani seurannassa 24/7. Kotonamme oli piilokamerat ja jokaista liikettä, puhetta ja ajatustakin seurattiin. Puhelinta tietenkin kuunneltiin ja viestit luettiin. Jumalahan näkee kaiken, ehkä taustalla oli tällainen ajatus. Se oli hyvin ahdistavaa. Ei ollut mitään millä olisin puolustanut itseäni tuota "valtaa" vastaan. Lääkitys ja aika auttoi.

Tiedättekö, mistä nuo teidän psykoottiset, todellisuudesta eroon pyrkivät, alueet aivoissa johtuvat?

Minulla on ollut juomisen lopettamisesta ja monen vuorokauden valvomisesta johtuvia harhoja. Kuuloharhoja, joissa naapurit puhuvat minusta pahaa. Näköharhoja, joissa olen nähnyt mm. paikallaan olevien esineiden liikkuvan itsestään, olemattomia hyönteisiä sekä erilaisia kuvioita ja värejä seinillä. Useimmiten olen tajunnut nuo harhoiksi, mutta tuo naapurijuttu tuntui täysin todelta ja olin ihan kauhuissani.

Minulla on tähän liittyvä kokemus, vaikka ei virallisesti mitään psykoosia. Elin silloin psykoosissa olevan seurustelukumppanin kanssa enkä saanut häntä millään hoitoon. Lopulta tilanne kävi niin pelottavaksi, että menin kaverin luo asumaan muutamaksi päiväksi. Siellä epäilin, että talon ulkopuolella olevassa autossa kytättiin juuri minua kaikenmaailman telelaitteiden kera. Tämä oli hyvin vahva ja varma ajatus ja samaan aikaan tiesin sen olevan mielipuolinen. Olin varma, että siellä on pahiksia jotka ovat jäljilläni. Kun seurustelutilanne oli täysin ohi, niin kärsin vielä useita kuukausia ajoittain tämän kaltaisista ajatuksista. Esimerkiksi rapun oven käydessä olin varma, että joku on tulossa tekemään pahaa minulle. Bussissa saattoi tuntua, että joku aurinkolasipäinen tuijottaa minua, virnuilee ja seuraa. Kännykät sun muut oli ihan he%#etillisiä. Niistä tuli tosi vahvat vibat, että niihin on istutettu jotain seuraamislaitteita. Digiboksin valojen syttyminen itsekseen sai vahvan ajatuksen, että joku vakoilee minua. Oli vaikea luottaa kehenkään läheisiinkään kun tuli vibat että ne haluaa minulle pahaa. Samoin terveydenhuollon puoleen en halunnut kääntyä, koska sekin oli järjestetty minua vastaan. Kuulostaapa tämä nyt todella hullulta! Oireet kuitenkin lieveni pikkuhiljaa, tulivat harvemmiksi. Kun oli noita hulluja ajatuksia, niin koko ajan toinen puoli minusta sanoi, että asia ei välttämättä ole näin. Sekin oli välillä tosi uuvuttavaa miettiä onko asia nyt näin vai näin... Merkillepantavaa on myös se, että hullut ajatukset tulivat aina jonkin ulkopuolisen asian laukaisemina. Esim. rapun ovi, puhelin, kanssamatkustaja... Kun olin itsekseni missä vaan, niin ei tullut mitään hulluja ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö, mistä nuo teidän psykoottiset, todellisuudesta eroon pyrkivät, alueet aivoissa johtuvat?

Epäilin, että olin demonin vallassa, mutta tuskin sentään. Ei sitä voi tietää. 3

Kuvittelin, että minusta puhutaan radiossa ja keskustelupalstalla. Välillä kaupungilla tuli epämääräinen tunne, että minua tarkkaillaan. Ja sitten että sähköpostiani luetaan. Tuo ei tietysti ollut totta.

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelin, että minusta puhutaan radiossa ja keskustelupalstalla. Välillä kaupungilla tuli epämääräinen tunne, että minua tarkkaillaan. Ja sitten että sähköpostiani luetaan. Tuo ei tietysti ollut totta.

Kun koitin hakea apua psyk. polilta, psykiatri pyysi minua kaljalle ja sanoi, että en ole kovin sairas. Ahdistuin tuosta entistä enemmän ja en hakenut apua puoleen vuoteen ongelmaani. Minusta tuntui, että en saa apua enää mistään. Aloin miettimään Intiaan muuttoa, jotta voisin valaistua. Annoin pois huonekalujakin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tähän liittyvä kokemus, vaikka ei virallisesti mitään psykoosia. Elin silloin psykoosissa olevan seurustelukumppanin kanssa enkä saanut häntä millään hoitoon. Lopulta tilanne kävi niin pelottavaksi, että menin kaverin luo asumaan muutamaksi päiväksi. Siellä epäilin, että talon ulkopuolella olevassa autossa kytättiin juuri minua kaikenmaailman telelaitteiden kera. Tämä oli hyvin vahva ja varma ajatus ja samaan aikaan tiesin sen olevan mielipuolinen. Olin varma, että siellä on pahiksia jotka ovat jäljilläni. Kun seurustelutilanne oli täysin ohi, niin kärsin vielä useita kuukausia ajoittain tämän kaltaisista ajatuksista. Esimerkiksi rapun oven käydessä olin varma, että joku on tulossa tekemään pahaa minulle. Bussissa saattoi tuntua, että joku aurinkolasipäinen tuijottaa minua, virnuilee ja seuraa. Kännykät sun muut oli ihan he%#etillisiä. Niistä tuli tosi vahvat vibat, että niihin on istutettu jotain seuraamislaitteita. Digiboksin valojen syttyminen itsekseen sai vahvan ajatuksen, että joku vakoilee minua. Oli vaikea luottaa kehenkään läheisiinkään kun tuli vibat että ne haluaa minulle pahaa. Samoin terveydenhuollon puoleen en halunnut kääntyä, koska sekin oli järjestetty minua vastaan. Kuulostaapa tämä nyt todella hullulta! Oireet kuitenkin lieveni pikkuhiljaa, tulivat harvemmiksi. Kun oli noita hulluja ajatuksia, niin koko ajan toinen puoli minusta sanoi, että asia ei välttämättä ole näin. Sekin oli välillä tosi uuvuttavaa miettiä onko asia nyt näin vai näin... Merkillepantavaa on myös se, että hullut ajatukset tulivat aina jonkin ulkopuolisen asian laukaisemina. Esim. rapun ovi, puhelin, kanssamatkustaja... Kun olin itsekseni missä vaan, niin ei tullut mitään hulluja ajatuksia.

Olen lukenut jostain, että tuo ei ole sairaan omaiselle harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tähän liittyvä kokemus, vaikka ei virallisesti mitään psykoosia. Elin silloin psykoosissa olevan seurustelukumppanin kanssa enkä saanut häntä millään hoitoon. Lopulta tilanne kävi niin pelottavaksi, että menin kaverin luo asumaan muutamaksi päiväksi. Siellä epäilin, että talon ulkopuolella olevassa autossa kytättiin juuri minua kaikenmaailman telelaitteiden kera. Tämä oli hyvin vahva ja varma ajatus ja samaan aikaan tiesin sen olevan mielipuolinen. Olin varma, että siellä on pahiksia jotka ovat jäljilläni. Kun seurustelutilanne oli täysin ohi, niin kärsin vielä useita kuukausia ajoittain tämän kaltaisista ajatuksista. Esimerkiksi rapun oven käydessä olin varma, että joku on tulossa tekemään pahaa minulle. Bussissa saattoi tuntua, että joku aurinkolasipäinen tuijottaa minua, virnuilee ja seuraa. Kännykät sun muut oli ihan he%#etillisiä. Niistä tuli tosi vahvat vibat, että niihin on istutettu jotain seuraamislaitteita. Digiboksin valojen syttyminen itsekseen sai vahvan ajatuksen, että joku vakoilee minua. Oli vaikea luottaa kehenkään läheisiinkään kun tuli vibat että ne haluaa minulle pahaa. Samoin terveydenhuollon puoleen en halunnut kääntyä, koska sekin oli järjestetty minua vastaan. Kuulostaapa tämä nyt todella hullulta! Oireet kuitenkin lieveni pikkuhiljaa, tulivat harvemmiksi. Kun oli noita hulluja ajatuksia, niin koko ajan toinen puoli minusta sanoi, että asia ei välttämättä ole näin. Sekin oli välillä tosi uuvuttavaa miettiä onko asia nyt näin vai näin... Merkillepantavaa on myös se, että hullut ajatukset tulivat aina jonkin ulkopuolisen asian laukaisemina. Esim. rapun ovi, puhelin, kanssamatkustaja... Kun olin itsekseni missä vaan, niin ei tullut mitään hulluja ajatuksia.

Olen lukenut jostain, että tuo ei ole sairaan omaiselle harvinaista.

Juu, minä olin itsekin kuullut siitä ennen tätä kokemusta. Yhdellä luennolla oltiin kerrottu, että jotkut mt-ongelmat (oireet) voivat "tarttua kuin aivastuksesta" läheiseen. Varmaan tieto tästä auttoi pitämään pään kasassa. 

Kaupungilla kulkiessa katselen aina rakennusten yläosastoja tarkka-ampujien  varalta.

Asetun aina siten että minuun on vaikeinta osua.

Teen elämästä jännittävämpää siten.

Toki jos on kokoajan varautunut niin kapasiteetti vastata hyökkäykseen on huonompi. Joten siksi opettelen kävelemään suojaisesti ja että jatkossa ei tarvitse miettiä tulevaa hyökkäystä, niin on valppaampi toimimaan kuten jazzmuusikko, kun vastaan hyökkää terroristi veitsen kanssa.

Valmiit opetellut kaavat turvaavat reaktioiden autenttisuuden.

Olen myös valmistautunut siihen että autoilija saa sydänkohtauksen, kun olen liikennevaloissa. Pidän välimatkan suojatiehen noin 2m.

Nuorena meinasin saada liikennemerkin läpi kalloni, kun auto tuli vauhdilla ja törmäsi merkkiin. Merkki meni ohi pääni ja kaahasi tiehensä.

Jo tuolloin tajusin että kuolema on jatkuvasti läsnä, mutta siitä on turha stressata.

Asioihin voi valmistautua ja jos sitten kuolee, niin ei kuollut asialla harmittele.

Se on kuolemassa paras etu ettei voi jälkikäteen heittää jälkilöylyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tähän liittyvä kokemus, vaikka ei virallisesti mitään psykoosia. Elin silloin psykoosissa olevan seurustelukumppanin kanssa enkä saanut häntä millään hoitoon. Lopulta tilanne kävi niin pelottavaksi, että menin kaverin luo asumaan muutamaksi päiväksi. Siellä epäilin, että talon ulkopuolella olevassa autossa kytättiin juuri minua kaikenmaailman telelaitteiden kera. Tämä oli hyvin vahva ja varma ajatus ja samaan aikaan tiesin sen olevan mielipuolinen. Olin varma, että siellä on pahiksia jotka ovat jäljilläni. Kun seurustelutilanne oli täysin ohi, niin kärsin vielä useita kuukausia ajoittain tämän kaltaisista ajatuksista. Esimerkiksi rapun oven käydessä olin varma, että joku on tulossa tekemään pahaa minulle. Bussissa saattoi tuntua, että joku aurinkolasipäinen tuijottaa minua, virnuilee ja seuraa. Kännykät sun muut oli ihan he%#etillisiä. Niistä tuli tosi vahvat vibat, että niihin on istutettu jotain seuraamislaitteita. Digiboksin valojen syttyminen itsekseen sai vahvan ajatuksen, että joku vakoilee minua. Oli vaikea luottaa kehenkään läheisiinkään kun tuli vibat että ne haluaa minulle pahaa. Samoin terveydenhuollon puoleen en halunnut kääntyä, koska sekin oli järjestetty minua vastaan. Kuulostaapa tämä nyt todella hullulta! Oireet kuitenkin lieveni pikkuhiljaa, tulivat harvemmiksi. Kun oli noita hulluja ajatuksia, niin koko ajan toinen puoli minusta sanoi, että asia ei välttämättä ole näin. Sekin oli välillä tosi uuvuttavaa miettiä onko asia nyt näin vai näin... Merkillepantavaa on myös se, että hullut ajatukset tulivat aina jonkin ulkopuolisen asian laukaisemina. Esim. rapun ovi, puhelin, kanssamatkustaja... Kun olin itsekseni missä vaan, niin ei tullut mitään hulluja ajatuksia.

Olen lukenut jostain, että tuo ei ole sairaan omaiselle harvinaista.

Juu, minä olin itsekin kuullut siitä ennen tätä kokemusta. Yhdellä luennolla oltiin kerrottu, että jotkut mt-ongelmat (oireet) voivat "tarttua kuin aivastuksesta" läheiseen. Varmaan tieto tästä auttoi pitämään pään kasassa. 

Seurustelin itse harhaisen ihmisen kanssa, mutten onneksi kokenut tuollaista.

Olin iässä jossa itsenäistytään, ja suhteen aikana vartuin aikuiseksi, synnytin lapsen jne.

Ehkä tämä suojasi jollain tavalla.

Olin kyllä masentunut ja ahdistunut, mutta syitä oli useita ( suhde tietysti yksi niistä).