Motivoivaa mua elämään ILMAN miestä!

Jos on nuoresta saakka seurustellut niin varmaan on vaikeampi olla yksin..et kyllä mun mielestä vaikuta miltään kynnysmatolta🤔 Noita miehiä jotka ensin kehuu ja sitten haukkuu on paljon. Lisäksi hyvän itsetunnon omaavat joutuvat paljon tilanteisiin missä muut yrittävät painaa alas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lisänä edelliseen listaan että ole kuitenkin avoin jos tulee sopiva mies. Älä väkisin etsi, koska sekin on nähny menevän herkästi penkin alle, jos on etsinyt liikaa. Se sopiva tulee kohdalle, opi tuntemaan itsesi ensin.

Olin avoin eroni jälkeen ja minulle oli tärkeää voida luottaa miehiin uudelleen. Mies vaikutti kunnolliselta, ja etenimme hitaasti. Kun ihastuin häneen, alkoi hän haukkua minua mm. ulkonäköäni ja kohteli huonosti. En halua kokea samaa nöyryytystä enää koskaan! En usko että pystyisin tietämään miehestä etukäteen onko hän hyvä ihminen, kun niin moni esittää olevansa, mutta todellinen luonne paljastuu liian myöhään. Ap

”Kun ihastuin häneen” eli sinäkin esitit alkuun jotain muuta kuin olit.

En esittänyt missään vaiheessa mitään, kesti aikaa, että kiinnostuin ja ihastuinkin. Ei olisi kannattanut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset todennäköisimmin selviävät paremmin yksin kuin miehet. Monelle tutulleni sinkkuna olo on ollut ihan valinta. Heilläkin on miehiä ollut, mutta erot tulleet aina siitä syystä, ettei ole omat katsomukset tai jutut natsanneet yhteen. Tai he eivät ole pitäneet siitä, että mies marisee ja kaipaa hoitajaa. Sinulla on ainakin jo lapsi, kun jotkut naiset haluavat lapsen mutta eivät miestä. En tiedä sinusta, miten asia on sinulla. Tässä on asiat jotka minä opin oman eroni jälkeen, joka päättyi juuri samalla lailla kuin sinun: petetettiin ja jätettiin. Ainut ero on, että sinulla on lapsi.

- Voit huolehtia vain itsestäsi ja lapsestasi, keskity itseesi ja lapseesi. 

- Voit elää sellaista elämää, mitä haluat. Ei tarvitse välittää, että valittaako toinen pukeutumisestasi, sisustuksestasi, hiustyylistä tai vaikka autostasi. 

- Keskity ihmissuhteisiin ja harrastuksiin. Vietä aikaa ystäviesi kanssa. Harrasta, opi tuntemaan itsesi.

Älä unohda lastasi kuitenkaan, kun keskityt elämään omaa elämääsi ilman miestä. Tämäkin on tullut nähtyä, kun omista aikaisemmista asioista ei ole otettu vastuuta.

Kiitos paljon kommentistasi. Todellakin haluan keskittyä lapseni hyvinvointiin, mutta unohtamatta täysin itseäni.

Hyviä pointteja viestissäsi erityisesti vapaus olla sellainen kuin olen. Koen että miehet juuri ei hyväksy ja torjuu, ja kun rakastaa enemmän kuin toinen on se tuhoisaa itselle. 😔 Haluaisin saada niin hyvän itsetunnon , etten tarvitse parisuhdetta/ miesten huomiota. Ap

Sullahan on se jo! Siis niin hyvä itsetunto, ettet tarvitse miestä!!!! Jos EI OLISI, kynnysmattoilisit suhteissa, joissa miehet torjuu ja ei hyvksy.

Sen sijaan et taida vain saada sellaista miestä, jonka kanssa olisi kivaa. Se on aika yleinen ongelma.

Kiitos! Minulle jäi tuosta suhteesta sellainen olo, että itsetuntoni ei ole ok, kun en heti laittanut suhdetta poikki, kun miehen käytös muuttui ikäväksi. En varmaankaan sitten saa sellaista miestä joka kohtelisi minua asiallisesti sen jälkeenkin kuin suhde mennyt fyysiselle tasolle. Sen takia haluanko oppia olemaan onnellinen ilman miestä. Ap

Siis ihastutko vasta, kun suhteessa on ollut seksiä? Hyi olkoon. Kyllä mä ihastun mieheen paljon ennen sitä. Eli en ole seksinperään.

Tuskin onnistuu

Mies52v

Tämä taisi olla miehen kirjoittama? Eipä vaikuta kuppikoko millään tavalla siihen saako miehen vai ei. Siihen vaikuttaa luonne, kasvojen piirteet, jne. Toisille vartaloille sopii paremmin pienemmät rinnat ja jos hoikkaan vartaloon laittaa muovitissit niin se vasta ikävältä näyttääkin.

T. mies

Vierailija kirjoitti:

Jos on nuoresta saakka seurustellut niin varmaan on vaikeampi olla yksin..et kyllä mun mielestä vaikuta miltään kynnysmatolta🤔 Noita miehiä jotka ensin kehuu ja sitten haukkuu on paljon. Lisäksi hyvän itsetunnon omaavat joutuvat paljon tilanteisiin missä muut yrittävät painaa alas.

Kiitos. En halua olla kynnysmatto, tuon suhteen loppuvaiheessa jäi vähän sellainen olo, mutta tarrauduin kiinni suhteen alkuaikaan ja että mies oli oikeasti sellainen. Olen juurikin sellainen, että olen aina seurustellut ja hyvin pian erottiani alkaa uusi suhde. Tämäkin suhde alkoi 2 kk eroni jälkeen. Nyt haluaisin oppia elämään ILMAN miestä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset todennäköisimmin selviävät paremmin yksin kuin miehet. Monelle tutulleni sinkkuna olo on ollut ihan valinta. Heilläkin on miehiä ollut, mutta erot tulleet aina siitä syystä, ettei ole omat katsomukset tai jutut natsanneet yhteen. Tai he eivät ole pitäneet siitä, että mies marisee ja kaipaa hoitajaa. Sinulla on ainakin jo lapsi, kun jotkut naiset haluavat lapsen mutta eivät miestä. En tiedä sinusta, miten asia on sinulla. Tässä on asiat jotka minä opin oman eroni jälkeen, joka päättyi juuri samalla lailla kuin sinun: petetettiin ja jätettiin. Ainut ero on, että sinulla on lapsi.

- Voit huolehtia vain itsestäsi ja lapsestasi, keskity itseesi ja lapseesi. 

- Voit elää sellaista elämää, mitä haluat. Ei tarvitse välittää, että valittaako toinen pukeutumisestasi, sisustuksestasi, hiustyylistä tai vaikka autostasi. 

- Keskity ihmissuhteisiin ja harrastuksiin. Vietä aikaa ystäviesi kanssa. Harrasta, opi tuntemaan itsesi.

Älä unohda lastasi kuitenkaan, kun keskityt elämään omaa elämääsi ilman miestä. Tämäkin on tullut nähtyä, kun omista aikaisemmista asioista ei ole otettu vastuuta.

Kiitos paljon kommentistasi. Todellakin haluan keskittyä lapseni hyvinvointiin, mutta unohtamatta täysin itseäni.

Hyviä pointteja viestissäsi erityisesti vapaus olla sellainen kuin olen. Koen että miehet juuri ei hyväksy ja torjuu, ja kun rakastaa enemmän kuin toinen on se tuhoisaa itselle. 😔 Haluaisin saada niin hyvän itsetunnon , etten tarvitse parisuhdetta/ miesten huomiota. Ap

Sullahan on se jo! Siis niin hyvä itsetunto, ettet tarvitse miestä!!!! Jos EI OLISI, kynnysmattoilisit suhteissa, joissa miehet torjuu ja ei hyvksy.

Sen sijaan et taida vain saada sellaista miestä, jonka kanssa olisi kivaa. Se on aika yleinen ongelma.

Kiitos! Minulle jäi tuosta suhteesta sellainen olo, että itsetuntoni ei ole ok, kun en heti laittanut suhdetta poikki, kun miehen käytös muuttui ikäväksi. En varmaankaan sitten saa sellaista miestä joka kohtelisi minua asiallisesti sen jälkeenkin kuin suhde mennyt fyysiselle tasolle. Sen takia haluanko oppia olemaan onnellinen ilman miestä. Ap

Siis ihastutko vasta, kun suhteessa on ollut seksiä? Hyi olkoon. Kyllä mä ihastun mieheen paljon ennen sitä. Eli en ole seksinperään.

Ei kun minun pitää olla ihastunut ennen kun harrastan seksiä. Meillä oli noin 10 treffit ennen seksiä.

Sinun ei tarvitse riidellä miehen kanssa, ei tuntea mustasukkaisuutta eikä pelätä, että hän pettää sinua tai jättää sinut. Tuollaiset ristiriidat sitovat henkisiä voimavaroja ja estävät hyvää, iloista mieltä; kun niitä ei ole, voi keskittyä arvokkaampiin asioihin.

Asut lapsesi kanssa (?), joten et voi kokonaan välttyä melulta kotonasi, mutta ainakin voit rajata sitä halutessasi, eli yksinvaltaisesti vanhempana päättää mihin kellonaikaan vieraiden täytyy lähteä jne.

Faith kirjoitti:

Sinun ei tarvitse riidellä miehen kanssa, ei tuntea mustasukkaisuutta eikä pelätä, että hän pettää sinua tai jättää sinut. Tuollaiset ristiriidat sitovat henkisiä voimavaroja ja estävät hyvää, iloista mieltä; kun niitä ei ole, voi keskittyä arvokkaampiin asioihin.

Asut lapsesi kanssa (?), joten et voi kokonaan välttyä melulta kotonasi, mutta ainakin voit rajata sitä halutessasi, eli yksinvaltaisesti vanhempana päättää mihin kellonaikaan vieraiden täytyy lähteä jne.

Kiitos, hyviä pointteja. Juuri tuolta henkiseltä kuormasta haluan säästyä mitä miehet aiheuttaa.

Terapia auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Terapia auttaa.

Käyn psykologilla juttelemassa erostani. En usko että mikään määrä terapiaa voi auttaa siihen tuskaan mitä miehistä koituu..Siispä haluan vahvistaa sinkku-identiteettiäni.

Vierailija kirjoitti:

Mahtaako olla miehen aloitus? Toivoo kunnon miesvihoja ketjuun, että pääsee sitten haukkumaan naisia?

Jos viihtyy ilman miestä niin sitten ei aloita suhteita. Jos tykkää olla miehen kanssa niin sitten on.

Miksi kenenkään tarvisi kaupata omaa elämäntyyliään toiselle?

Kukin elää niin kuin haluaa. Jos ei kevytsuhteet kelpaa niin ei harrasta niitä.

Itselläni on nuorempia rakastajia ja olen hyvin onnellinen. Jollekin sopii, jollekin ei. Minä taas en halua sitovaa parisuhdetta. N50+

Olen nainen. Koska minulla on edelleen seksuaalinen halu/ läheisyyden/ romantiikan kaipuu jotka johtaa minua seuraavan miehen syliin, josta aiheutuu taas järjetön määrä tuskaa. Olen ikuinen optimisti ja hairahdan tähän ansaan uudestaan ja uudestaan. Paitsi nyt haluaisin olla niin vahva, etten mene enää samaan ansaan! Ap

Opettelen samaa. Tosin olen lapseton ja takana kaksi pidempää parisuhdetta. Käytännössä mulla on aina ollut joku huolehdittavana ja olen sellaisiin miehiin rakastunut, jotka tarvitsevat paljon, mutta antavat vähän. Tämän mallin olen oppinut lapsuudesta, toinen vanhempani on hyvin tarvitseva ja monisairas, toisen vanhemman luona uusperheessä jouduin nuorempia sisaruksia kovemmalle isäpuolen taholta..

Edellinen puoliso kohteli tosi kamalasti, löi, petti ja koko suhde oli yhtä draamaa, kun hänelle tasapainossa oleminen on toistaiseksi mahdotonta. Yritin erota useaan otteeseen ja vihdoin nyt kun pääsin lähtemään 2 kk sitten, tunnen päivittäin, että en selviä. Helppo olisi syyttää tilanteesta yleisesti miehiä, mutta tiedän tasan tarkkaan, että viimeistään nyt mun on kohdattava itseni ja tunnettava tarpeeni. Tällä hetkellä tuntuu, että on ihan utooppisen tuntuinen toive, että joskus löytäisin tasapainoisen miehen ja voisi olla tasapainoinen parisuhde. Mutta ehkä sellainen löytyy, kun en enää koe elämäntehtäväkseni pelastaa rakkaudella miehiä, jotka eivät näe minua.

Onhan tämä repivää, kun ei osaa olla yksin. Ihan tuntuu, että en olisi edes olemassa, koska en ole äärimmäisen merkityksellinen kenellekään. Se tarkoittaa myös sitä, että kukaan ei vaadi multa liikoja ja satuta jatkuvasti. Joten järjellä ajateltuna se on parempi. Eli nyt vaan eteenpäin rauhassa päivä kerrallansa ihan itse. Ensin löydetään onni elämästä kuului siihen miestä eli ei. Ehkä joskus löytyy joku, jonka kanssa onnen ja elämän voi sitten myös jakaa terveellä tavalla.

Jaan siis tuskasi tässä yksinäisyydessä ja siinä, että kaipaa tosi paljon keinoa selvitä ja oppia olemaan itsekseen, kun pelkää että taas sattuisi. Mutta kun ei se auta, että syyttää miehiä ja hakee voimaa irrottautua kaikista miehistä. Ihan kuin ei sekään, että etsii korvaavaa suhdetta, vaikka entisen suhteen päättyminen on itsellä vielä kesken.

Vierailija kirjoitti:

Opettelen samaa. Tosin olen lapseton ja takana kaksi pidempää parisuhdetta. Käytännössä mulla on aina ollut joku huolehdittavana ja olen sellaisiin miehiin rakastunut, jotka tarvitsevat paljon, mutta antavat vähän. Tämän mallin olen oppinut lapsuudesta, toinen vanhempani on hyvin tarvitseva ja monisairas, toisen vanhemman luona uusperheessä jouduin nuorempia sisaruksia kovemmalle isäpuolen taholta..

Edellinen puoliso kohteli tosi kamalasti, löi, petti ja koko suhde oli yhtä draamaa, kun hänelle tasapainossa oleminen on toistaiseksi mahdotonta. Yritin erota useaan otteeseen ja vihdoin nyt kun pääsin lähtemään 2 kk sitten, tunnen päivittäin, että en selviä. Helppo olisi syyttää tilanteesta yleisesti miehiä, mutta tiedän tasan tarkkaan, että viimeistään nyt mun on kohdattava itseni ja tunnettava tarpeeni. Tällä hetkellä tuntuu, että on ihan utooppisen tuntuinen toive, että joskus löytäisin tasapainoisen miehen ja voisi olla tasapainoinen parisuhde. Mutta ehkä sellainen löytyy, kun en enää koe elämäntehtäväkseni pelastaa rakkaudella miehiä, jotka eivät näe minua.

Onhan tämä repivää, kun ei osaa olla yksin. Ihan tuntuu, että en olisi edes olemassa, koska en ole äärimmäisen merkityksellinen kenellekään. Se tarkoittaa myös sitä, että kukaan ei vaadi multa liikoja ja satuta jatkuvasti. Joten järjellä ajateltuna se on parempi. Eli nyt vaan eteenpäin rauhassa päivä kerrallansa ihan itse. Ensin löydetään onni elämästä kuului siihen miestä eli ei. Ehkä joskus löytyy joku, jonka kanssa onnen ja elämän voi sitten myös jakaa terveellä tavalla.

Jaan siis tuskasi tässä yksinäisyydessä ja siinä, että kaipaa tosi paljon keinoa selvitä ja oppia olemaan itsekseen, kun pelkää että taas sattuisi. Mutta kun ei se auta, että syyttää miehiä ja hakee voimaa irrottautua kaikista miehistä. Ihan kuin ei sekään, että etsii korvaavaa suhdetta, vaikka entisen suhteen päättyminen on itsellä vielä kesken.

Ikävää, että sinua on kohdeltu noin huonosti. Toivottavasti saat koottua itsesi. Minua ei ole parisuhteessa noin pahasti kohdeltu, mutta ihan riittävää kärsimystä sekin että tulee torjutuksi. Yritetään löytää onni/ tyytyväisyys/ rauha ILMAN miehiä. Tsemppiä sinulle! Ap