Lue keskustelun säännöt.
Onki se OIKEASTI edes mahdollista löytää mies, joka sytyttäisi ja samalla olisi myös seurustelumateriaalia?
11.04.2020 |
Kun vähän siltä tuntuu, että ei. Tuttavienkin miehiä kun katsoo, niin usein ovat sellaisia pehmomiehiä, jotka ovat mukavaa seuraa, mutta eivät herätä eläimellistä halua. Onko se todellakaan edes mahdollista, että olisi olemassa miehekäs ja sytyttävä mies, joka samalla ei olisi epärehellinen pettäjä? Useinhan ne miehekkäät ja itsevarmat ovat pettäjiä, etenkin jos ulkonäkö on vielä hyvä. Näin se vaan on.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N31 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä tiesin ensinäkemältä että tuon miehen haluan. Toki siinä omat hankaluutensa oli kun piti saada mies ensin jättämään kaunis ja herttainen mutta todella tyhmä tyttöystävänsä. Sen jälkeen täytyy vaan osata ennakoida miehen ajatuksia ja käytöstä ennen kuin se itse edes niistä tietää ja olla askeleen edellä.
Ja kun taas eteen osuu sinua parempi, niin olet seuraava tyhmä tyttöystävä joka jätetään.
Höpöhöpö. Minua parempaa ei ole ja jos olisikin, mies ei siitä ikinä pääse perille, koska sille ei anneta siihen mitään tilaisuutta. Kysehän on vaan siitä, että itse on vastaus miehen kaikkiin toiveisiin ennenkuin se tajuaa mitään toivovansa. Yli 30 v onnellisesti yhdessä symbioottisessa suhteessa.
Varmaan aika raskasta pelata 30 vuotta. Mut jokasella tietty omat pakkomielteensä..
Ei tämä mitään pelaamista ole vaatinut. Järjenkäyttöä vaan.
Pelaa eikä edes tajua pelaavansa.
Elää valhetta eikä edes tajua sitä. Tuo on jo melkein säälittävää.
Kerropas, mitä pelaamista siinä on, että mies saa mitä haluaa. Omani haluaa seksiä, huolenpitoa, kumppanuutta, arvostusta ja älyllisiä virikkeitä. Itse saan samaa ja enemmänkin. Meillä esimerkiksi ei ole mitään ongelmia viihtyä karanteenissa perheen kanssa vaikka loppuelämämme.
"Toki siinä omat hankaluutensa oli kun piti saada mies ensin jättämään kaunis ja herttainen mutta todella tyhmä tyttöystävänsä. Sen jälkeen täytyy vaan osata ennakoida miehen ajatuksia ja käytöstä ennen kuin se itse edes niistä tietää ja olla askeleen edellä."
Etkö todellakaan ymmärrä, mikä tuossa on pelaamista? Sinä haluat jotain ja manipuloit miehen käyttäytymään haluamallasi tavalla. Se nimenomaan on pelaamista. Ihminen joka ei pelaa vaan rakastaa, on aidosti kiinnostunut toisesta ihmisestä, hänen ajatuksistaan, siitä mikä tekee hänet onnelliseksi. Ei sen takia, että saisi toisen toimimaan niin kuin itse haluaa, vaan koska on kiinnostunut siitä toisesta ihmisestä ja iloitsee hänen onnestaan. Tämän takia narsistien yms. sosiopaattien elämä on niin köyhää: he ovat aina yksin, kaikissa kokemuksissaan. He eivät voi kokea onnea siitä, että toinen on onnellinen.
Parisuhde on aina vaihtokauppaa. Mitä enemmän panostat ja annat, sen enemmän anbat ja saat. Joku hormonihuuruinen "rakkaus" kestää sen 18 kk ja jos suhteessa ei ole mitään enempää se loppuu. Kumpikohan meistä on ollut onnellisessa suhteessa yli 30 v?
Rakastuneessa tilassa oleminen eli ihastuminen menee ohi, rakkaus kestää koko elämän. Se on jotain suurempaa kuin vaihtokauppa.
Toi on kyllä sanahelinää. Kyllä ikuista rakkautta on, mutta vaikka et sitä huomaisi, niin kyllä se on vaihtokauppaa. Rakkaus kuolee ennemmin tai myöhemmin, jos vastapuoli ei tule lainkaan vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N31 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä tiesin ensinäkemältä että tuon miehen haluan. Toki siinä omat hankaluutensa oli kun piti saada mies ensin jättämään kaunis ja herttainen mutta todella tyhmä tyttöystävänsä. Sen jälkeen täytyy vaan osata ennakoida miehen ajatuksia ja käytöstä ennen kuin se itse edes niistä tietää ja olla askeleen edellä.
Ja kun taas eteen osuu sinua parempi, niin olet seuraava tyhmä tyttöystävä joka jätetään.
Höpöhöpö. Minua parempaa ei ole ja jos olisikin, mies ei siitä ikinä pääse perille, koska sille ei anneta siihen mitään tilaisuutta. Kysehän on vaan siitä, että itse on vastaus miehen kaikkiin toiveisiin ennenkuin se tajuaa mitään toivovansa. Yli 30 v onnellisesti yhdessä symbioottisessa suhteessa.
Varmaan aika raskasta pelata 30 vuotta. Mut jokasella tietty omat pakkomielteensä..
Ei tämä mitään pelaamista ole vaatinut. Järjenkäyttöä vaan.
Pelaa eikä edes tajua pelaavansa.
Elää valhetta eikä edes tajua sitä. Tuo on jo melkein säälittävää.
Kerropas, mitä pelaamista siinä on, että mies saa mitä haluaa. Omani haluaa seksiä, huolenpitoa, kumppanuutta, arvostusta ja älyllisiä virikkeitä. Itse saan samaa ja enemmänkin. Meillä esimerkiksi ei ole mitään ongelmia viihtyä karanteenissa perheen kanssa vaikka loppuelämämme.
"Toki siinä omat hankaluutensa oli kun piti saada mies ensin jättämään kaunis ja herttainen mutta todella tyhmä tyttöystävänsä. Sen jälkeen täytyy vaan osata ennakoida miehen ajatuksia ja käytöstä ennen kuin se itse edes niistä tietää ja olla askeleen edellä."
Etkö todellakaan ymmärrä, mikä tuossa on pelaamista? Sinä haluat jotain ja manipuloit miehen käyttäytymään haluamallasi tavalla. Se nimenomaan on pelaamista. Ihminen joka ei pelaa vaan rakastaa, on aidosti kiinnostunut toisesta ihmisestä, hänen ajatuksistaan, siitä mikä tekee hänet onnelliseksi. Ei sen takia, että saisi toisen toimimaan niin kuin itse haluaa, vaan koska on kiinnostunut siitä toisesta ihmisestä ja iloitsee hänen onnestaan. Tämän takia narsistien yms. sosiopaattien elämä on niin köyhää: he ovat aina yksin, kaikissa kokemuksissaan. He eivät voi kokea onnea siitä, että toinen on onnellinen.
Parisuhde on aina vaihtokauppaa. Mitä enemmän panostat ja annat, sen enemmän anbat ja saat. Joku hormonihuuruinen "rakkaus" kestää sen 18 kk ja jos suhteessa ei ole mitään enempää se loppuu. Kumpikohan meistä on ollut onnellisessa suhteessa yli 30 v?
Rakastuneessa tilassa oleminen eli ihastuminen menee ohi, rakkaus kestää koko elämän. Se on jotain suurempaa kuin vaihtokauppa.
Kaikki tässä maailmassa on vaihtokauppaa. Rapsuta minun selkääni niin minä rapsutan sinun. Edelleenkin, mitäs omalle parisuhderintamalle kuuluu? Rakkaus on pelkkää unelmahöttöä, käytännössä elämä on raadollisempaa. Ilmeisesti osa porukasta vaan kieltäytyy sitä näkemästä .
Sitten ei kannata ihmetellä naisten ns. nirsoutta. Satun kuulumaan niihin naisiin ketkä haluaa kokea tunteiden paloa ja nautinnollisia hetkiä makkarissa. Sanon heipat sellaiselle joka jo ensimetreillä luistaa tästä. Yksin on tällöin parempi :)
Hyvä kun tyydyt olemaan yksin. :)
Vierailija kirjoitti:
Se eläimellinen halu kestää pari vuotta. Jos haluaa vain sitä, on vaihdettava miestä tasaisin väliajoin. Kokemuksesta puhun.
Ei kai se, että haluaa (myös) eläimellistä himoa tarkoita, että haluaisi vain sitä? Parisuhdeterapeutitkin ovat sitä mieltä, että siinä kohtaa, kun suhteessa tulee ongelmia, on hyvä että pystyy palaamaan sen alkuvaiheeseen ja niihin tunteisiin, kun oli intohimoisesti toiseen rakastunut.
Itse en näkisi mitään syytä olla suhteessa, joka ei olisi perustunut intohimoon. Minulla on ihan riittävästi ystäviä, en siihen olisi tarvinnut miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N31 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä tiesin ensinäkemältä että tuon miehen haluan. Toki siinä omat hankaluutensa oli kun piti saada mies ensin jättämään kaunis ja herttainen mutta todella tyhmä tyttöystävänsä. Sen jälkeen täytyy vaan osata ennakoida miehen ajatuksia ja käytöstä ennen kuin se itse edes niistä tietää ja olla askeleen edellä.
Ja kun taas eteen osuu sinua parempi, niin olet seuraava tyhmä tyttöystävä joka jätetään.
Höpöhöpö. Minua parempaa ei ole ja jos olisikin, mies ei siitä ikinä pääse perille, koska sille ei anneta siihen mitään tilaisuutta. Kysehän on vaan siitä, että itse on vastaus miehen kaikkiin toiveisiin ennenkuin se tajuaa mitään toivovansa. Yli 30 v onnellisesti yhdessä symbioottisessa suhteessa.
Varmaan aika raskasta pelata 30 vuotta. Mut jokasella tietty omat pakkomielteensä..
Ei tämä mitään pelaamista ole vaatinut. Järjenkäyttöä vaan.
Pelaa eikä edes tajua pelaavansa.
Elää valhetta eikä edes tajua sitä. Tuo on jo melkein säälittävää.
Kerropas, mitä pelaamista siinä on, että mies saa mitä haluaa. Omani haluaa seksiä, huolenpitoa, kumppanuutta, arvostusta ja älyllisiä virikkeitä. Itse saan samaa ja enemmänkin. Meillä esimerkiksi ei ole mitään ongelmia viihtyä karanteenissa perheen kanssa vaikka loppuelämämme.
"Toki siinä omat hankaluutensa oli kun piti saada mies ensin jättämään kaunis ja herttainen mutta todella tyhmä tyttöystävänsä. Sen jälkeen täytyy vaan osata ennakoida miehen ajatuksia ja käytöstä ennen kuin se itse edes niistä tietää ja olla askeleen edellä."
Etkö todellakaan ymmärrä, mikä tuossa on pelaamista? Sinä haluat jotain ja manipuloit miehen käyttäytymään haluamallasi tavalla. Se nimenomaan on pelaamista. Ihminen joka ei pelaa vaan rakastaa, on aidosti kiinnostunut toisesta ihmisestä, hänen ajatuksistaan, siitä mikä tekee hänet onnelliseksi. Ei sen takia, että saisi toisen toimimaan niin kuin itse haluaa, vaan koska on kiinnostunut siitä toisesta ihmisestä ja iloitsee hänen onnestaan. Tämän takia narsistien yms. sosiopaattien elämä on niin köyhää: he ovat aina yksin, kaikissa kokemuksissaan. He eivät voi kokea onnea siitä, että toinen on onnellinen.
Parisuhde on aina vaihtokauppaa. Mitä enemmän panostat ja annat, sen enemmän anbat ja saat. Joku hormonihuuruinen "rakkaus" kestää sen 18 kk ja jos suhteessa ei ole mitään enempää se loppuu. Kumpikohan meistä on ollut onnellisessa suhteessa yli 30 v?
Rakastuneessa tilassa oleminen eli ihastuminen menee ohi, rakkaus kestää koko elämän. Se on jotain suurempaa kuin vaihtokauppa.
Kaikki tässä maailmassa on vaihtokauppaa. Rapsuta minun selkääni niin minä rapsutan sinun. Edelleenkin, mitäs omalle parisuhderintamalle kuuluu? Rakkaus on pelkkää unelmahöttöä, käytännössä elämä on raadollisempaa. Ilmeisesti osa porukasta vaan kieltäytyy sitä näkemästä .
Sitten ei kannata ihmetellä naisten ns. nirsoutta. Satun kuulumaan niihin naisiin ketkä haluaa kokea tunteiden paloa ja nautinnollisia hetkiä makkarissa. Sanon heipat sellaiselle joka jo ensimetreillä luistaa tästä. Yksin on tällöin parempi :)
Hyvä kun tyydyt olemaan yksin. :)
Eipä tarvitse kitkutella huonossa suhteessa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai että ma-teoreetikot varmaan tukehtuvat pullaansa tätä lukiessaan:
"Geneettinen yhteensopivuus, lapsuuden ympäristö ja oma hormonitaso muodostavat tiedostamattoman riman sille, millainen kumppani koetaan puoleensavetävänä. Jos ihmiset vertailisivat kaikkia potentiaalisia kumppaniehdokkaita ja yrittäisivät tehdä rationaalisen päätöksen, kukaan ei päätyisi naimisiin, koska se olisi mahdoton tehtävä."
Ei ole olemassakaan universaaleja arvoja, ei jykeviä leukoja, ei kalsarilentäjähypetystä. Kyse on geeneistä, lapsuuden ympäristöstä ja omista hormoneista. Naiset eivät valitse miestä vertailemalla miesjoukkoa ja valitsemalla rationaalisesti sen, jolla on korkein status tai eniten fyffeä tai jykevin leuka tai isoin peeeenis (yleensä sitä peeeenistä ei edes nähdä ennen kuin jonkin asteinen ihastuminen on jo tapahtunut).
Happy Day :-))))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N31 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä tiesin ensinäkemältä että tuon miehen haluan. Toki siinä omat hankaluutensa oli kun piti saada mies ensin jättämään kaunis ja herttainen mutta todella tyhmä tyttöystävänsä. Sen jälkeen täytyy vaan osata ennakoida miehen ajatuksia ja käytöstä ennen kuin se itse edes niistä tietää ja olla askeleen edellä.
Ja kun taas eteen osuu sinua parempi, niin olet seuraava tyhmä tyttöystävä joka jätetään.
Höpöhöpö. Minua parempaa ei ole ja jos olisikin, mies ei siitä ikinä pääse perille, koska sille ei anneta siihen mitään tilaisuutta. Kysehän on vaan siitä, että itse on vastaus miehen kaikkiin toiveisiin ennenkuin se tajuaa mitään toivovansa. Yli 30 v onnellisesti yhdessä symbioottisessa suhteessa.
Varmaan aika raskasta pelata 30 vuotta. Mut jokasella tietty omat pakkomielteensä..
Ei tämä mitään pelaamista ole vaatinut. Järjenkäyttöä vaan.
Pelaa eikä edes tajua pelaavansa.
Elää valhetta eikä edes tajua sitä. Tuo on jo melkein säälittävää.
Kerropas, mitä pelaamista siinä on, että mies saa mitä haluaa. Omani haluaa seksiä, huolenpitoa, kumppanuutta, arvostusta ja älyllisiä virikkeitä. Itse saan samaa ja enemmänkin. Meillä esimerkiksi ei ole mitään ongelmia viihtyä karanteenissa perheen kanssa vaikka loppuelämämme.
"Toki siinä omat hankaluutensa oli kun piti saada mies ensin jättämään kaunis ja herttainen mutta todella tyhmä tyttöystävänsä. Sen jälkeen täytyy vaan osata ennakoida miehen ajatuksia ja käytöstä ennen kuin se itse edes niistä tietää ja olla askeleen edellä."
Etkö todellakaan ymmärrä, mikä tuossa on pelaamista? Sinä haluat jotain ja manipuloit miehen käyttäytymään haluamallasi tavalla. Se nimenomaan on pelaamista. Ihminen joka ei pelaa vaan rakastaa, on aidosti kiinnostunut toisesta ihmisestä, hänen ajatuksistaan, siitä mikä tekee hänet onnelliseksi. Ei sen takia, että saisi toisen toimimaan niin kuin itse haluaa, vaan koska on kiinnostunut siitä toisesta ihmisestä ja iloitsee hänen onnestaan. Tämän takia narsistien yms. sosiopaattien elämä on niin köyhää: he ovat aina yksin, kaikissa kokemuksissaan. He eivät voi kokea onnea siitä, että toinen on onnellinen.
Parisuhde on aina vaihtokauppaa. Mitä enemmän panostat ja annat, sen enemmän anbat ja saat. Joku hormonihuuruinen "rakkaus" kestää sen 18 kk ja jos suhteessa ei ole mitään enempää se loppuu. Kumpikohan meistä on ollut onnellisessa suhteessa yli 30 v?
Rakastuneessa tilassa oleminen eli ihastuminen menee ohi, rakkaus kestää koko elämän. Se on jotain suurempaa kuin vaihtokauppa.
Toi on kyllä sanahelinää. Kyllä ikuista rakkautta on, mutta vaikka et sitä huomaisi, niin kyllä se on vaihtokauppaa. Rakkaus kuolee ennemmin tai myöhemmin, jos vastapuoli ei tule lainkaan vastaan.
Se on sosiopatian ja psykopatian piirre, että pitää kaikkia ihmissuhteita transaktionaalisina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että ma-teoreetikot varmaan tukehtuvat pullaansa tätä lukiessaan:
"Geneettinen yhteensopivuus, lapsuuden ympäristö ja oma hormonitaso muodostavat tiedostamattoman riman sille, millainen kumppani koetaan puoleensavetävänä. Jos ihmiset vertailisivat kaikkia potentiaalisia kumppaniehdokkaita ja yrittäisivät tehdä rationaalisen päätöksen, kukaan ei päätyisi naimisiin, koska se olisi mahdoton tehtävä."
Ei ole olemassakaan universaaleja arvoja, ei jykeviä leukoja, ei kalsarilentäjähypetystä. Kyse on geeneistä, lapsuuden ympäristöstä ja omista hormoneista. Naiset eivät valitse miestä vertailemalla miesjoukkoa ja valitsemalla rationaalisesti sen, jolla on korkein status tai eniten fyffeä tai jykevin leuka tai isoin peeeenis (yleensä sitä peeeenistä ei edes nähdä ennen kuin jonkin asteinen ihastuminen on jo tapahtunut).
Happy Day :-))))
Maakohtaisiakin eroja löytyy. Tutkimusten mukaan lännessä viehätytään eniten feminiinistä miehistä kun taas idässä päin maskuliinisista ”alfoista”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että ma-teoreetikot varmaan tukehtuvat pullaansa tätä lukiessaan:
"Geneettinen yhteensopivuus, lapsuuden ympäristö ja oma hormonitaso muodostavat tiedostamattoman riman sille, millainen kumppani koetaan puoleensavetävänä. Jos ihmiset vertailisivat kaikkia potentiaalisia kumppaniehdokkaita ja yrittäisivät tehdä rationaalisen päätöksen, kukaan ei päätyisi naimisiin, koska se olisi mahdoton tehtävä."
Ei ole olemassakaan universaaleja arvoja, ei jykeviä leukoja, ei kalsarilentäjähypetystä. Kyse on geeneistä, lapsuuden ympäristöstä ja omista hormoneista. Naiset eivät valitse miestä vertailemalla miesjoukkoa ja valitsemalla rationaalisesti sen, jolla on korkein status tai eniten fyffeä tai jykevin leuka tai isoin peeeenis (yleensä sitä peeeenistä ei edes nähdä ennen kuin jonkin asteinen ihastuminen on jo tapahtunut).
Happy Day :-))))
Maakohtaisiakin eroja löytyy. Tutkimusten mukaan lännessä viehätytään eniten feminiinistä miehistä kun taas idässä päin maskuliinisista ”alfoista”
Tottakai, koska geeniperimä on erilainen eri puolilla maailmaa, samoin kasvuolosuhteet.
Ap jos ei löydy tai jos joudut katselemaan siltä vaikuttavia miehiä vain etäältä, niin se on merkki siitä että sulla on epäkypsä asenne rakastumiseen ja haluun. Luulet, että se on jotain mikä tapahtuu itsestään ja vaivatta, että miehen täydellisyyden ja luonnon kuuluu piilottaa sulta kokemuksen kulissit etkä joudu itse osallistumaan omien tunteidesi synnyttämiseen millään lailla. Saat harailla vastaan ja pysyä kriittisenä ja tarkkailla henkisen etäisyyden päästä, arvioida miehen kehoa ja suoritusta. Miehen kuuluu olla vaan niin hyvä ja täydellinen, että luonnon raaka voima vie hyökyaallon lailla sut mukanaan.
Sanot että tuttaviesi miehet ei herätä eläimellistä halua. Jotenkin sun on mahdollista tietää tämä ulkonäön perusteella ja sen perusteella miten he käyttäytyvät puolisonsa tuttavan seurassa. Säkään et näytä heille seksuaalisuuttasi, mutta oletat että heissä ei varmasti ole mitään mikä tulee esiin niissä tilanteissa mihin se kuuluu. Sinulla ei ole suhdetta heidän kanssaan, ette ole nähneet pienintäkään vaivaa kiinnostavuuden ja haluttavien asioiden löytämiseksi toisistanne, mutta niiden kuuluisi näkyä susta jo tai niitä ei ole. Tämä kertoo siitä, että käsityksesi mukaan halu perustuu kokonaan hyvin pinnallisille asioille. Ennen kaikkea ette ole luoneet yhteyttä välillenne, mutta kokeilemattakin pitäisi tietää, olisiko sellainen edes mahdollista. Tämä kertoo sen, että sinä et osaa luoda yhteyksiä. Et pidä sitä edes yrittämisen arvoisena. Joko saat miehestä heti itsestään tietyn tunteen, tai sitten miehessä ei ole mitään. Melkein kuin pitäisit heitä kulutustuotteina etkä ihmisinä.
Ihminen saa elämässä sen kokemuksen, jonka itselleen tekee. Se ei riipu ulkoisista tekijöistä läheskään niin paljon kuin siitä kuinka kokemusta muovaa itse. Jos lähtökohtasi on se, että tarvitset kokemuksesi ainekset muilta ihmisiltä ja maailmalta, ja olet itse voimaton luomaan itsessäsi rakkauden, kiintymyksen, halun ja arvostuksen tunteita toisia kohtaan, niin sitten kyllä se on suunnilleen mahdotonta. Joku psykopaatti voi manipuloida sua muutaman vuoden ja se on parasta mitä voit toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että ma-teoreetikot varmaan tukehtuvat pullaansa tätä lukiessaan:
"Geneettinen yhteensopivuus, lapsuuden ympäristö ja oma hormonitaso muodostavat tiedostamattoman riman sille, millainen kumppani koetaan puoleensavetävänä. Jos ihmiset vertailisivat kaikkia potentiaalisia kumppaniehdokkaita ja yrittäisivät tehdä rationaalisen päätöksen, kukaan ei päätyisi naimisiin, koska se olisi mahdoton tehtävä."
Ei ole olemassakaan universaaleja arvoja, ei jykeviä leukoja, ei kalsarilentäjähypetystä. Kyse on geeneistä, lapsuuden ympäristöstä ja omista hormoneista. Naiset eivät valitse miestä vertailemalla miesjoukkoa ja valitsemalla rationaalisesti sen, jolla on korkein status tai eniten fyffeä tai jykevin leuka tai isoin peeeenis (yleensä sitä peeeenistä ei edes nähdä ennen kuin jonkin asteinen ihastuminen on jo tapahtunut).
Happy Day :-))))
Ahhahahaha, nauran itseni tärviölle! 🤣
Mites ne markkinat ja niiden arvot tähän mahtavat suhtautua? Miten lasketaan MA, kun kaikki naiset eivät valitsekaan kumppaniaan exel-tauluoiden ja mittanauhan avulla vaan siellä on ihan muut voimat jotka jyllää? Nyt ei kelpaa se ”valehtelette!” -fraasi enää. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että ma-teoreetikot varmaan tukehtuvat pullaansa tätä lukiessaan:
"Geneettinen yhteensopivuus, lapsuuden ympäristö ja oma hormonitaso muodostavat tiedostamattoman riman sille, millainen kumppani koetaan puoleensavetävänä. Jos ihmiset vertailisivat kaikkia potentiaalisia kumppaniehdokkaita ja yrittäisivät tehdä rationaalisen päätöksen, kukaan ei päätyisi naimisiin, koska se olisi mahdoton tehtävä."
Ei ole olemassakaan universaaleja arvoja, ei jykeviä leukoja, ei kalsarilentäjähypetystä. Kyse on geeneistä, lapsuuden ympäristöstä ja omista hormoneista. Naiset eivät valitse miestä vertailemalla miesjoukkoa ja valitsemalla rationaalisesti sen, jolla on korkein status tai eniten fyffeä tai jykevin leuka tai isoin peeeenis (yleensä sitä peeeenistä ei edes nähdä ennen kuin jonkin asteinen ihastuminen on jo tapahtunut).
Happy Day :-))))
Ahhahahaha, nauran itseni tärviölle! 🤣
Mites ne markkinat ja niiden arvot tähän mahtavat suhtautua? Miten lasketaan MA, kun kaikki naiset eivät valitsekaan kumppaniaan exel-tauluoiden ja mittanauhan avulla vaan siellä on ihan muut voimat jotka jyllää? Nyt ei kelpaa se ”valehtelette!” -fraasi enää. 🙂
En vaan jaksaisi alkaa avamaan ulikoiden vuoksi hormooneista kumpuavia hajumieltymyksiä, kulttuuria ja tätä kautta paritteluun johtavaa geenien levitystä.
Toki voit huijata rahalla itsesi niin sanotuksi voittajaksi... Tämä ei kuitenkaan ole sama asia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että ma-teoreetikot varmaan tukehtuvat pullaansa tätä lukiessaan:
"Geneettinen yhteensopivuus, lapsuuden ympäristö ja oma hormonitaso muodostavat tiedostamattoman riman sille, millainen kumppani koetaan puoleensavetävänä. Jos ihmiset vertailisivat kaikkia potentiaalisia kumppaniehdokkaita ja yrittäisivät tehdä rationaalisen päätöksen, kukaan ei päätyisi naimisiin, koska se olisi mahdoton tehtävä."
Ei ole olemassakaan universaaleja arvoja, ei jykeviä leukoja, ei kalsarilentäjähypetystä. Kyse on geeneistä, lapsuuden ympäristöstä ja omista hormoneista. Naiset eivät valitse miestä vertailemalla miesjoukkoa ja valitsemalla rationaalisesti sen, jolla on korkein status tai eniten fyffeä tai jykevin leuka tai isoin peeeenis (yleensä sitä peeeenistä ei edes nähdä ennen kuin jonkin asteinen ihastuminen on jo tapahtunut).
Happy Day :-))))
Maakohtaisiakin eroja löytyy. Tutkimusten mukaan lännessä viehätytään eniten feminiinistä miehistä kun taas idässä päin maskuliinisista ”alfoista”
Vertaapa aasialaisia ja eurooppalaisia miehiä, kummatko ovat mielestäsi maskuliinisempia,,,?
Minä en muuten ole onnistunut ihmissuhteissani, mutta olen siitä onnekas, että minut sytyttää empaattisuus, kiltteys ja uskollisuus. Tykkään hitusen ujoista introverteista, jotka eivät itse pokaile naisia. Mahdollisesti hekin olisivat vieraiden vietävissä, mutta passiivisuus hiukan heikentää todennäköisyyksiä.
Minulle sellaiset testosteronia ja siemenen kylvämistä uhkuvat tosimiehet ovat turn off. Tosin kerran tällainen sarjapettäjä (olikin tyttöystävä kotona) teeskenteli minulle kilttiä miestä ja läpi meni että heilahti. Lähes kaikki jutut olivat sepitettyjä. :D Pitää siis varmistua että mies on oikeasti pehmo, eikä valepehmo.
Joka tapauksessa, jos omaan makuun on ne naisille lirkuttelijat, niin ehkä sellaisen kanssa joutuu hyväksymään, että tarvitsevat naisilta huomiota. Mutta voisiko tarve täyttyä pelkällä flirtillä? Ettei olisi pakko pettää?
Mulla on. Luotettava ( heh, ainakaan mitään ei epäilyttävää ei ole paljastunut ) ja uskollinen mies mutta myös todella haluttava.
Ei tarvi kuin katsoa miestä hetki niin alkaa tehdä mieli. Ja kemiat toimii.... tosin jos ihan rehellinen olen niin ei haittaisi vaikka olisi vieläkin kiihkeämpää, mutta todella hyvä näinkin.
Yhtä miestä kohtaan olen tuntenut aivan järjetöntä himoa, no siihen se jäikin, mitkään muut asiat ei sitten toimineetkaan.
Siis mitään epäilyttävää ei ole paljastunut ...:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että ma-teoreetikot varmaan tukehtuvat pullaansa tätä lukiessaan:
"Geneettinen yhteensopivuus, lapsuuden ympäristö ja oma hormonitaso muodostavat tiedostamattoman riman sille, millainen kumppani koetaan puoleensavetävänä. Jos ihmiset vertailisivat kaikkia potentiaalisia kumppaniehdokkaita ja yrittäisivät tehdä rationaalisen päätöksen, kukaan ei päätyisi naimisiin, koska se olisi mahdoton tehtävä."
Ei ole olemassakaan universaaleja arvoja, ei jykeviä leukoja, ei kalsarilentäjähypetystä. Kyse on geeneistä, lapsuuden ympäristöstä ja omista hormoneista. Naiset eivät valitse miestä vertailemalla miesjoukkoa ja valitsemalla rationaalisesti sen, jolla on korkein status tai eniten fyffeä tai jykevin leuka tai isoin peeeenis (yleensä sitä peeeenistä ei edes nähdä ennen kuin jonkin asteinen ihastuminen on jo tapahtunut).
Happy Day :-))))
Maakohtaisiakin eroja löytyy. Tutkimusten mukaan lännessä viehätytään eniten feminiinistä miehistä kun taas idässä päin maskuliinisista ”alfoista”
Vertaapa aasialaisia ja eurooppalaisia miehiä, kummatko ovat mielestäsi maskuliinisempia,,,?
Poikkeuksellisen moni koulutettu ja varakas aasialainen seurustelee mielummin toisen aasialaisen kanssa. Onhan tietenkin heitäkin jotka haluaa länsimaalaisen, mutta useimmiten kuitenkin päätyvät yhteen toistensa kanssa, jos voivat valita.
Ei sitten kun löytää sen oikean.
Kokemuksesta minäkin.
Aikaa siihen voi mennä.
N51