Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun rakastaa, mutta suhde ei toimi?
10.04.2020 |
Onko teillä muilla kokemuksia siitä, kun on oikeasti rakastanut toista mutta jostain syystä suhde ei vain onnistu? Suhteesta on enemmän stressiä ja harmia kuin iloa? Mitä tällaisia syitä on ollut?
Tarkoitan esimerkiksi seuraavanlaisia syitä; eri käsitykset yhteisen ajan määrästä ja kuinka se käytetään, läheisyyden ja/tai seksin tarve, asumisjärjestelyt, lähitulevaisuuden suunnitelmat eroavat toisistaan... Mm sellaisia asioita, joissa vain ei löydy molempia tyydyttävää kompromissia ja toinen tai molemmat kokee olevansa tyytymättömiä koko ajan.
Itsellä on nyt suhde, joka vain jostain syystä on useimmiten pelkkää tyytymättömyyttä ja kinaa kaikesta. Mikä olisi tapa lähteä korjaamaan tilannetta vai onko ero välttämättä edessä?
Kommentit (29)
Pitkästä avioliitosta erosin just sen takia, että suhde ei toiminut, vaikka rakkautta oli. Ei saatu toimimaan, vaikka vuosia yritettiin. Taas olisi sama tilanne uudessa suhteessa, tätäkin koitettu vuosia jo saada toimimaan, mutta heikommin menee koko ajan. En tiedä, mitä odotan. Vaikka rakastaa, ei riitä, onneksi omat asunnot. Rakkautta on olla erillään ja yksin, jos ei vaan toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MÄ rakastan tota miestä, mutta suhde ei vaan toimi - ja se tekee mut niin surulliseksi. Halutaan eri asioita elämältä. Itse elän hyvin pedantisti ja toinen suurpiirteisesti, toinen valvoo, toinen on aamuvirkku, toinen tykkää seikkailla, liikkua ja touhuta, toinen makaa sohvalla. Siisteys aivan eri tasolla.. niin monta juttua. JA on puhuttu, puhuttu ja puhuttu, menee aina riitelyksi. :( En enää tiedä mitä tekisin.
Erillissuhde on mahdollisuus.
Mutta niin on erokin.
Vierailija kirjoitti:
MÄ rakastan tota miestä, mutta suhde ei vaan toimi - ja se tekee mut niin surulliseksi. Halutaan eri asioita elämältä. Itse elän hyvin pedantisti ja toinen suurpiirteisesti, toinen valvoo, toinen on aamuvirkku, toinen tykkää seikkailla, liikkua ja touhuta, toinen makaa sohvalla. Siisteys aivan eri tasolla.. niin monta juttua. JA on puhuttu, puhuttu ja puhuttu, menee aina riitelyksi. :( En enää tiedä mitä tekisin.
Ainakaan et voi muuttaa toista toisenlaiseksi. Voit hyväksyä hänen tapansa olla. Tai voit olla kestämättä sitä ja jättää suhteen.
Tosiasiat ovat jo siinä aivan edessäsi. Voit pitää ne kaikki tai heittää sen kaiken pois, mitään osuuksia et voi irrottaa kokonaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli tällainen ystävyyssuhde. Kolmekymmentä vuotta oltiin bestiksiä, mutta niin erilaisia... toinen olisi viettänyt kaiken ajan yhdessä, toinen latautui yksin. Molemmat kokivat joustavansa enemmän omista tarpeistaan. Toinen suuttui herkästi ja räiskyi, toinen oli hillitty ja meni helposti lukkoon. Ei siinä lopulta auttanut edes rakkaus, välit meni niin pahasti, että toinen ei lopulta halunnut enää yrittää ymmärtää toista. Hirveä sääli, toisaalta elämä keveni ja jatkuva stressi katosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli erilaiset elämäntyylit. Toinen ryhtyi juomaan kapakoissa, itse olin edelleen kotihiiri. Rakkautta kyllä riitti, mutta ei sen voimalla huonoa suhdetta jaksa.
Näissä huonoissa suhteissa voi pohtia mitä rakastaa; menneisyyttä? Toiveita? Koska jos kumppani rakastaa itseä, niin hän ei tarjoa huonoja asioita ja huonoa suhdetta. Silloin kun rakkaus on aitoa, niin se menee etusijalle. Nimenomaan ei halua antaa mitään huonoa kumppanilleen.
Alue: Aihe vapaa
Erot on aina raastavia, kun tunteita vielä on. Siksi ei kannata edes lähteä suhteeseen, jos elämät paljon toisistaan poikkeaa. Toki välillä kasvetaan vain eri suuntiin tai muuten tulevaisuuden haaveet muuttuvat.