Lue keskustelun säännöt.
En osaa luoda ihmissuhteita. Tuntuu että joku kyky siihen puuttuu.
10.04.2020 |
Onko muita jotka tuntuvat elävän tietyllä tapaa täysin irrallaan muista ihmisistä? Muut ihmiset (toisilleen entuudestaan täysin tuntemattomat) luovat helposti toisiinsa ihmissuhteita, halailevat toisiaan jne, työkaverit soittelevat toisilleen vapaa-ajallaan ym. ja vaikuttavat olevan toisistaan kiinnostuneista ainakin jollain tasolla. Töissä kysellään miten menee jne.
Itse taas kontekstista riippumatta jään aina loppupeleissä yksin. En osaa luoda mitään yhteyttä toisiin ihmisiin, että he kysyisivät minulta mitä kuuluu. Osaan käyttäytyä ja toimia ihmisten parissa ihan hyvin, mutta tuntuu että joku kuudes aisti puuttuu täysin mikä on muille ihmisille täysin normaalia ja luonnollista. En ymmärrä mikä minulta puuttuu ja miten voisin opetella??
Kommentit (35)
Hei minä olen prosenttiyksikkö. Kuka sinä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet varma että vika on aina sinussa eikä heissä. Eivät monetkaan ihmiset halaile ja kemiat osu heti yhteen. Riippuu onko paikalla sellaisia, joiden kanssa on jotain yhteistä tai syntyy yhteys ajan kanssa? Entä jos tulet paremmin toimeen jonkun muun maan ihmisten kanssa, tai eri paikassa kokoontuessa. Ehkä löydät jonkun rauhallisemman tutustujan, jonka kanssa löydät keskustelunaiheita ja kysymyksiä.
No kiinostavatko ne muut ihmiset sinua oikeasti?
Vai haluaisitko vain, että toiset kysyisivät sinulta, mitä sinulle kuuluu.
Itsellä on vähän sellaista että oman kiinnostuksen taso vaihtelee. Välillä olen seurallinen ja sitten se ahdistaa. Hyviin ihmissuhteisiin tarvittaisiin kuitenkin tasaisempaa jatkuvaa yhteydenpitoa.
Ihmissuhteita luodaan olemalla kiinnostuneita muista ihmisistä, ja jakamalla itsestään asioita.
Oletan, että et paljoa kysele ihmisiltä asioita, ja kun he sinulle itsestään jotain kertovat, et osoita kiinnostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostrakismista kärsin kuten minä. Antiikin Kreikan poliittinen termi mitä voi tähänkin soveltaa.
Itse olen täysin terve 30v nainen. Täysin yksin, työttömänä. En vaa ole koskaan elänyt samanlaista elämä kuin muut. Minua on aina ohitettu.
Joillakin kommunikointi tulee luontaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteita luodaan olemalla kiinnostuneita muista ihmisistä, ja jakamalla itsestään asioita.
Oletan, että et paljoa kysele ihmisiltä asioita, ja kun he sinulle itsestään jotain kertovat, et osoita kiinnostusta.
mikä on uteliasuuden ja kiinnostuksen ero?
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteita luodaan olemalla kiinnostuneita muista ihmisistä, ja jakamalla itsestään asioita.
Oletan, että et paljoa kysele ihmisiltä asioita, ja kun he sinulle itsestään jotain kertovat, et osoita kiinnostusta.
Minä kyselen ja kuuntelen, mutta harvemmin kukaan on vastavuoroisesti kiinnostunut minusta. Jos en ole itse aktiivinen niin kukaan ei edes katso päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteita luodaan olemalla kiinnostuneita muista ihmisistä, ja jakamalla itsestään asioita.
Oletan, että et paljoa kysele ihmisiltä asioita, ja kun he sinulle itsestään jotain kertovat, et osoita kiinnostusta.
mikä on uteliasuuden ja kiinnostuksen ero?
Se riippuu ihmisestä.
Minä olen kova kyselemään, ja nuorena törmäsin siihen, että minua pidettiin uteliaana. Ei kaikki, vaan ne hiljaisemmat.
Olen oppinut kyselemään kautta rantain. Jos toinen ei heti vastaa, niin vastaan itse tai vaihdan aihetta. En siis odota vastausta. Enkä kysele liian henkilökohtaisia asioita enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteita luodaan olemalla kiinnostuneita muista ihmisistä, ja jakamalla itsestään asioita.
Oletan, että et paljoa kysele ihmisiltä asioita, ja kun he sinulle itsestään jotain kertovat, et osoita kiinnostusta.
Minä kyselen ja kuuntelen, mutta harvemmin kukaan on vastavuoroisesti kiinnostunut minusta. Jos en ole itse aktiivinen niin kukaan ei edes katso päin.
Minun on helppo jättää kommentoimatta tämä vastaus. Koska et anna tässä mitään, mihin voisin tarttua. Totean vain, että ”aha”. Vastauksesi on tylsä.
Jos antaisit esimerkkejä tai ilmeikkäämpi, tai esittäisit minulle vastakysymyksen, niin voisin jatkaa keskustelua.
Ollaanko tässä perimmäisen ongelman edessä?
Suurimman osan ajasta olen "irrallaan" muista, mutta ihmisiä tavatessa varmasti vaikutan sosiaalisemmalta. Kun olen seurassa, keskityn muihin ihmisiin (ja itseeni ja miltä vaikutan) kaikella energiallani. En halua olla huonoa ja tylsää seuraa enkä loukata muita, joten en voi olla oma itseni.
Ehkä monet muut tekevät samaa. Kun näemme ihmisiä, näemme sen roolin, jota he näyttelevät ollakseen ihmisten kanssa "oikeanlaisia". Tosiasiassa meitä omissa oloissa viihtyjiä on paljon enemmän kuin miltä vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla johtuu kai siitä etten puhu tarpeeksi, koska sitä mulle on toitotettu iät ajat. Vaikka mielestäni juttelisin normaalisti ihmisten kanssa, jälkikäteen saan kuulla miten hiljainen ja mysteerinen olen. Pitäisi kai alkaa vaan kaikkialla puhua itsestään ja omista kiinnostuksen kohteista pyytämättä ja odottamatta että kukaan kysyy. Se vaan tuntuu vaivaannuttavalta ja itsensä tuputtamiselta.
Lue kirja Olet hyvä tyyppi. Luin itse ja sain siitä uudenlaista näkökulmaa miten kohdata ihmisiä. Aika simppeleitä vinkkejä, mutta en minä ainakaan ollut kaikkia tajunnut. En tiedä olenko vähän autistinen tai muuten sosiaalisesti kömpelö, mutta tuosta oli apua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla johtuu kai siitä etten puhu tarpeeksi, koska sitä mulle on toitotettu iät ajat. Vaikka mielestäni juttelisin normaalisti ihmisten kanssa, jälkikäteen saan kuulla miten hiljainen ja mysteerinen olen. Pitäisi kai alkaa vaan kaikkialla puhua itsestään ja omista kiinnostuksen kohteista pyytämättä ja odottamatta että kukaan kysyy. Se vaan tuntuu vaivaannuttavalta ja itsensä tuputtamiselta.
Voisiko olla, että muut pitävät hiljaisena ihmistä, joka on vähäeleinen? Eli tyyni olemus antaa hiljaisen, mystisen vaikutelman, vaikka välillä puhuisikin.
Jos taas reagoi paljon muiden puheisiin pienillä usein toistuvilla jutuilla (ilmeet, nyökkäilyt, lyhyet kommentit, naurahdukset) ja tervehtii ihmisiä ym. pientä ja "sisällyksetöntä", niin ehkä silloin ei pidetä hiljaisena, vaikka oikeasti ei sanoisi paljon mitään.
Minä taas osaan jutella ihmisille "small talkia" ja kyllä he minua moikkaavat ja varmaan pitävät ihan ok ihmisenä. Mutta vältän visusti luomasta mitään varsinaista ihmissuhdetta heihin. Koska koen että muut ihmiset eivät antaisi minun olla oma itseni. Jo se, että joutuisin ottamaan jollakin lailla jonkun toisen ihmisen huomioon, loukkaa minun tunteitani. Haluan pitää huolta vain omasta hyvinvoinnistani, tehdä vain niitä asioita, mitkä kulloinkin minua kiinnostavat ja ajatella asioista juuri niin kuin itse haluan. Aina jos kerron, mitä oikeasti ajattelen, muut ihmiset kauhistuvat ja yrittävät muuttaa minua. Ei kiinnosta sellainen. Parempi elää vain itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla johtuu kai siitä etten puhu tarpeeksi, koska sitä mulle on toitotettu iät ajat. Vaikka mielestäni juttelisin normaalisti ihmisten kanssa, jälkikäteen saan kuulla miten hiljainen ja mysteerinen olen. Pitäisi kai alkaa vaan kaikkialla puhua itsestään ja omista kiinnostuksen kohteista pyytämättä ja odottamatta että kukaan kysyy. Se vaan tuntuu vaivaannuttavalta ja itsensä tuputtamiselta.
Minulla on sama ongelma.
Nyt parin viime vuoden aikana olen vähän tsempannut ja saanut kavereita, joiden kanssa viestittelen ja tapailen. Mutta minullekin on tosi vaikeaa puhua itsestä ja omista jutuista kun ajattelen ettei ole mitään kerrottavaa enkä osaa kääntää esim. normaalia kauppareissua jännittäväksi seikkailuksi, josta voi tarinoida minuutti tolkulla. Tiedän olevani tylsä tyyppi mutta minkäs teet.
Mä vähän luulen, että enemmistö suomalaisista ei soittele vapaa-ajallaan työkavereilleen.