Uskovaisilla on vähemmän eroja kuin valtaväestöllä

Koska uskontoa käytetään siihen, että toinen häpeäisi eroamista, kun on jumalan edessä luvattu pysyä yhdessä. Kyseessä on aivopesu ja ihmisen vahvan häpeän tunteen hyväksikäyttö.

Eikä ole!

Häpeä ja syyllistys toimii niin että ihmiset sietävät kurjaa elämäänsä mieluummin kuin hakevat siihen ratkaisuja.

Kärsimällä ja uhrautumalla saa kirkkaamman kruunun. Tämähän uskonnoissa on ideana.

Paitsi että se ei ole ainoastaan uskonnon ansiota. Ihmiset eroaa herkemmin jos heillä ei ole mitään painostavaa syytä pysyä yhdessä. Jollekkin se painostava syy voi olla uskonto, joka tuomitsee eroamisen ja herättäisi seurakuntalaisissa ikävää juoruilua ja toiselle taas taloudellinen turva. Voi olla syynä myös (Onneksi jo Suomessa harvinaistunut) "Suvun kunnia" Jota vaalittiin todella fanaattisesti ja kaikkea tekemistään piti miettinä suvun kunnian kautta.

Vierailija kirjoitti:

Koska uskontoa käytetään siihen, että toinen häpeäisi eroamista, kun on jumalan edessä luvattu pysyä yhdessä. Kyseessä on aivopesu ja ihmisen vahvan häpeän tunteen hyväksikäyttö.

Sinä ystäväiseni olet täynnä vihaa, mutta älä vedä siihen toisten perhekuvioita selitykseksi. Otan osaa. Koeta pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Paitsi että se ei ole ainoastaan uskonnon ansiota. Ihmiset eroaa herkemmin jos heillä ei ole mitään painostavaa syytä pysyä yhdessä. Jollekkin se painostava syy voi olla uskonto, joka tuomitsee eroamisen ja herättäisi seurakuntalaisissa ikävää juoruilua ja toiselle taas taloudellinen turva. Voi olla syynä myös (Onneksi jo Suomessa harvinaistunut) "Suvun kunnia" Jota vaalittiin todella fanaattisesti ja kaikkea tekemistään piti miettinä suvun kunnian kautta.

Se, että sinä näet uskonnon pelkästään kielteisinä asioina, ei tarkoita sitä etteikö olisi myös hyviä puolia ja hyveitä, jotka saavat aikaan nämä ilmiöt uskovaisten parissa. Uskovaiset todennäköisesti valitsevat puolisonsa huolella toisin kuin muut. Tämä selittää ilmiötä todella pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paitsi että se ei ole ainoastaan uskonnon ansiota. Ihmiset eroaa herkemmin jos heillä ei ole mitään painostavaa syytä pysyä yhdessä. Jollekkin se painostava syy voi olla uskonto, joka tuomitsee eroamisen ja herättäisi seurakuntalaisissa ikävää juoruilua ja toiselle taas taloudellinen turva. Voi olla syynä myös (Onneksi jo Suomessa harvinaistunut) "Suvun kunnia" Jota vaalittiin todella fanaattisesti ja kaikkea tekemistään piti miettinä suvun kunnian kautta.

Se, että sinä näet uskonnon pelkästään kielteisinä asioina, ei tarkoita sitä etteikö olisi myös hyviä puolia ja hyveitä, jotka saavat aikaan nämä ilmiöt uskovaisten parissa. Uskovaiset todennäköisesti valitsevat puolisonsa huolella toisin kuin muut. Tämä selittää ilmiötä todella pitkälle.

Tai ehkä on vain hyviä ihmisiä jotka kykenee tasapainoisiin suhteisiin ilman uskontoakin ja koska eivät kiihkoile asijoista, niin eivät ole eronneet kirkostakaan koska se on vain mukava perinne? Voin olla väärässäkin, mutta kunhan mietin?

Yhteisön paine, kuten tuolla yllä on jo mainittu.

Jeesus kielsi eroamasta puolisostaan. Joten se, joka haluaa totella Herraansa, ei eroa vaikka olisi ongelmiakin. Paavali toki antoi takaportin että asumuseron voi ottaa, mutta avioliitto säilyy kuitenkin voimassa, eikä uutta puolisoa saa ottaa. Katolinen kirkkohan on pysynyt johdonmukaisesti tällä linjalla.

Uskovaiset miehet sortavat naisia?

Uskovaiset myös käyvät kirkoissa, temppleleissä, moskeijoissa, jen enemmän kuin ateistit. Mikä tässä on takana?

Uskovaiset eivät ole niin hanakoita käyttämään päihteitä ja saarnaamaan kannabiksen terveysvaikutuksista.

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset miehet sortavat naisia?

Sorto ei kuulu kristinuskoon. Ideana on se, että kumpikin antaa vapaaehtoisesti oman ruumiinsa ja sielunsa toisen hallintaan. Ja kohtelee hyvin tätä omaisuuttaan. Itsekkyys, tai edes itsemääräämisoikeus ei ole arvo kumminkaan päin.

Minä sain jo äidinmaidossa tiedon, että avioliitto on pyhä. Tämän uskon olevan suurin syy. Se on itsessään jo arvo. Uskon siihen vieläkin ja olen turhia eroja vastaan. En hyväksy eroa ”haluan toteuttaa itseäni” tai ”ansaitsen parempaa”, jos perheessä on lapsia.

Vaikka en ns. Uskovainen olekaan, enkä käy missään seurakunnissa. Minulla on kuitenkin paljon uskovaisia kavereita vuosikymmenten takaa.

Olen itse eronnut. Ei kukaan kaveripiiristäni syyllistänyt minua, eikä siihen liittynyt häpeää. Mutta epäonnistumisesta tunsin häpeää.

Arvomaailmastani kertoo se, että olen uusissa naimisissa. Ja ei, en aio tästä miehestä erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset miehet sortavat naisia?

Sorto ei kuulu kristinuskoon. Ideana on se, että kumpikin antaa vapaaehtoisesti oman ruumiinsa ja sielunsa toisen hallintaan. Ja kohtelee hyvin tätä omaisuuttaan. Itsekkyys, tai edes itsemääräämisoikeus ei ole arvo kumminkaan päin.

"Nainen vaietkoon seurakunnassa" "Nainen olkoon saastainen" niin ja niin monta päivää synnytyksestä. "Mies ottakoot väkisin makaamansa naisen vaimokseen" Niin mitä olit sanomassa....

Kun lukee niitä lestojen tarinoita, niin ei mikään ihme että eroja ei tule. Kun on pienestä asti opetettu, että mies omistss naisen ja naisen kuuluu pitää turpa kiinni ja antaa pesää. Ihan kiva uskonto miehille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset miehet sortavat naisia?

Sorto ei kuulu kristinuskoon. Ideana on se, että kumpikin antaa vapaaehtoisesti oman ruumiinsa ja sielunsa toisen hallintaan. Ja kohtelee hyvin tätä omaisuuttaan. Itsekkyys, tai edes itsemääräämisoikeus ei ole arvo kumminkaan päin.

Hetkinen nyt. Ota ihan ekana selvää mitä tapahtui ristiretkillä. Sorto ei ehkä kuulu silloin, jos kaikki ovat nöyränä papistolle, mutta auta armias jos löytyy joku, joka ajattelee eri tavalla. Kyllä ne siitä tokenee kun naulataa puukapulaan kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset miehet sortavat naisia?

Sorto ei kuulu kristinuskoon. Ideana on se, että kumpikin antaa vapaaehtoisesti oman ruumiinsa ja sielunsa toisen hallintaan. Ja kohtelee hyvin tätä omaisuuttaan. Itsekkyys, tai edes itsemääräämisoikeus ei ole arvo kumminkaan päin.

Hetkinen nyt. Ota ihan ekana selvää mitä tapahtui ristiretkillä. Sorto ei ehkä kuulu silloin, jos kaikki ovat nöyränä papistolle, mutta auta armias jos löytyy joku, joka ajattelee eri tavalla. Kyllä ne siitä tokenee kun naulataa puukapulaan kiinni.

Ateistisessa kommunismissa ei ole sortoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset miehet sortavat naisia?

Sorto ei kuulu kristinuskoon. Ideana on se, että kumpikin antaa vapaaehtoisesti oman ruumiinsa ja sielunsa toisen hallintaan. Ja kohtelee hyvin tätä omaisuuttaan. Itsekkyys, tai edes itsemääräämisoikeus ei ole arvo kumminkaan päin.

Hetkinen nyt. Ota ihan ekana selvää mitä tapahtui ristiretkillä. Sorto ei ehkä kuulu silloin, jos kaikki ovat nöyränä papistolle, mutta auta armias jos löytyy joku, joka ajattelee eri tavalla. Kyllä ne siitä tokenee kun naulataa puukapulaan kiinni.

Ateistisessa kommunismissa ei ole sortoa.

Hmmm... Stalinko ei sortanut? He, jotka toimeenpanivat hänen käskynsä, eivät sortaneet...?

Aika palata koulunpenkille!