Lue keskustelun säännöt.
En tahdo kestää enää sitä, että puheliaat ja itsekeskeiset ystävät yrittävät tunkea mut statistin rooliin
09.04.2020 |
Ikäänkuin minun osani "ystävyyssuhteessamme" olisi pysyä taustalla, hiljaa omista asioistani, ainoana tehtävänäni kuunnella kiinnostuneena kaverin elämäntapahtumat, ajatukset ja tekemiset, uudelleen ja uudelleen, kommentoida ja vatvoa niitä edestakaisin, sparrata, tsempata, kehua, ihastella...
...ilman mitään vastavuoroisuutta.
Pienenä esimerkkinä mun ja kaverin (viesti-)keskustelu tänään:
(Keskustelua edelsi kaverin somepäivitys uudesta kampauksestaan, johon olin jo reagoinut tykkäämällä)
Kaveri (viestitse): Kato, pistin kuvan mun uudesta tukasta! (Kuva liitteenä)
Minä: Joo, näin ja ihastelinkin jo instassa!
Kaveri: mä oon niin ihastunut, sain kuivat latvat pois!
Minä: Joo, ja tosi hyvältä näyttääkin! 👍 Mä täällä yritän saada muksun kanssa tehtyä etätehtäviä.. alkaa olla hermo pinnassa molemmilla...
Kaveri: Eihän nää latvat tietty aina tämmösenä pysy, mut onpa nyt vähän aikaa ihanat!
Minä: Niinpä! Näitä tehtäviä on kyllä ihmeen paljon, tässä menee koko päivä, argh! 🙈
(Kaveri ei enää vastaa)
Näen kaverin sitten ohimennen kaupassa. Ohikiirehtiessään koputtaa olalle, huudahtaa moikat ja heilauttaa tukkaansa "eiks oo upeat!" Ehdin sanoa että "kyllä ovat!" Ja kaveri heilauttaa uudestaan tukkaa ja kiirehtii eteenpäin.
Tää tämänpäiväinen oli pikkuasia, mutta ihan samaa koko ajan. Mun viesteihin tai sanomisiin ei reagoida (no, jos suoraan kysymällä kysyn, tulee joku äännähdys tai yksisanainen vastaus, ja puhe kääntyy salamana takaisin omiin juttuihin) Kuulumisia ei kysytä. Eikä anneta edes mahdollisuutta kertoa niitä, kun on kiire selittää ne omat ja ohittaa mun asiat, ja sitä puhetta tulee koko ajan.
Argh.
Kommentit (26)
Onko kaveri lapseton ja ap kaveripiirin ekoja lapsen saaneita? Tuli mieleen tapaamiset (nykyään harvemmin) lapsettomien kavereiden kanssa - joku jaksaa vääntää draamaa ja avautua jostain tindersäädöstä, kun taas itse kuuntelee, että evvk ja vähän vaikea eläytyä mukaan siihen keskusteluun, kun on niin eri elämäntilanteessa kahden lapsen naimisissa olevana äitinä. Ja varmasti ollut itsekin aikoinaan vielä pahempi vouhottaja!
Lika barn leka best, hanki kavereita, joilla saman ikäisiä lapsia, niin minäkin tein ja elämänlaatuni nousi huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä tällaisia kavereita, miten toimitte heidän kanssaan?
ap
Ei tuollaiset ole kavereita. Teen niin, että en tuhlaa aikaani ihmisiin keistä en pidä.
Juuri näin. Mulla oli joskus samanlaisia muka kavereita, vähensin yhteydenpitoa joka sittemmin loppui kokonaan. Nyt uudet ystävät.
Mulla on vähän samankaltainen kaveri. Lisäksi tuntuu että saan koko ajan ”taistella” tilasta ja puheenvuoroista. Ja hän ei ole kertaakaan onnitellut minua syntymäpäivänä, minä olen aina häntä. Luulen että hän ei edes tiedä/muista syntymäpäivääni, vaikka se on tullut monena vuonna esille.
Mitäs kun oma äiti on tuollainen?
ps. en ole kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Onko kaveri lapseton ja ap kaveripiirin ekoja lapsen saaneita? Tuli mieleen tapaamiset (nykyään harvemmin) lapsettomien kavereiden kanssa - joku jaksaa vääntää draamaa ja avautua jostain tindersäädöstä, kun taas itse kuuntelee, että evvk ja vähän vaikea eläytyä mukaan siihen keskusteluun, kun on niin eri elämäntilanteessa kahden lapsen naimisissa olevana äitinä. Ja varmasti ollut itsekin aikoinaan vielä pahempi vouhottaja!
Lika barn leka best, hanki kavereita, joilla saman ikäisiä lapsia, niin minäkin tein ja elämänlaatuni nousi huomattavasti.
Samalla tavoin ne varmaan haukotteli sun jutuille.
Osa ihmisistä ei vaan pysty juttelemaan mistään muusta kuin omista asioistaan. Mulla on kaksi tällaista kaveria. Se on ihan sama mitä yritän kertoa, näillä ihmisillä on aina oma, samantapainen joskin paljon dramaattisempi/kauheampi/ hienompi/ jne kokemus kuin se mun. Ei niitten kanssa kovin kauaa jaksa jutella, kun eivät jaksa kommentoida eivätkä todellakaan esitä lisäkysymyksiä, odottavat vaan että pääsevät sitä omaa asiaansa paasaamaan.
Kannattaa hakeutua muuhun seuraan, ei kaikki ihmiset ole samanlaisia omien juttujen jauhajia.