Lue keskustelun säännöt.
Miksi anoppi kiusaa minua :(
09.04.2020 |
Olen aina ollut kiltti ja kunnollinen, enkä valitettavasti osaa puolustaa itseäni. Toisaalta ei minun ole koskaan sitä tarvinut tehdäkään, ennen kuin tutustuin anoppiini.
Olen ammatiltani..sanotaanko vaikka alakoulunopettaja (koska en halua paljastua niin sanon saman tyylisen ammatin). Olen hoikka ja sievä, tarkka kodista ja teen terveellistä hyvää ruokaa perheelle. Meidän lapset on kilttejä ja hyväkäytöksisiä ja pärjäävät hyvin koulussa ja päiväkodissa. Lapset ovat taitavia omissa harrastuksissaan ja vaikuttavat onnellisilta lapsilta.
Anoppini on aina ollut minua vastaan, enkä siis ymmärrä mikä on ollut syynä tähän. Hän on miehelleni eli pojalleen sanonut ainakin että "pitääkö teillä aina olla siistiä, eikö lapset saa leikkiä", "lapsilla pitää olla likaiset vaatteet että näkee että ovat leikkineet", "ei tarvi olla nuin hienoa, ei meilläkään ole kaikki niin justiinsa", "voi ostaa ihan einestä, se on hyvää ruokaa", "lapsilla ei tarvi olla harrastuksia", "ei tarvi pingottaa" (lapsi osasi eskarissa lukea ja kirjoittaa ja pienempi oppi r-kirjaimen 1-vuotiaana), "ei aina tarvi olla kuin pikkuaikuinen"(jos lapset kiittää ruuasta?!?) yms.
Jos anoppi saisi päättää, meidän tulisi asua vanhassa omakotitalossa heidän lähellään, meidän lapsilla pitäisi olla heidän lasten vanhoja vaatteita päällään, meidän pitäisi kalustaa koti heidän vanhoilla huonekaluilla ja lasten tulisi olla oppimatta mitään ja vain leikkiä ulkona. Anoppi ei myös yhtään tykkää jos minulla on jotain uutta päällä tai teen jotain käsitöitä yms.
Minua loukkaa ihan hirveästi tämä anopin ilkeily. En oikein tiedä miten päin minun pitäisi olla ja tiedän ettei minun tarvisi häntä miellyttää. Silti kummastuttaa että hän haukkuu ns.hyvinä pidettäviä asioita. Minä ainakin haluaisin että lapsenlapsistani pidettäisiin huolta ja heille annettaisiin oikeaa kotiruokaa ja mahdollisuus harrastaa jne.
Vai onko se niin että joillakin on vaan halu vihata jotain ihmistä ja kun ei ole oikeita syitä haukkua niin keksitään sitten jotain tekaistuja syitä :( En kyllä ole koskaan ennen kokenut tällaista enkä mielestäni ansaitse tätä.
Anoppi haukkuu "minua" yleensä miehelleni (joka kyllä puolustaa) ja lasten kautta minulle. Esim. sanoen lapselle minun kuullen "eikö sinun raukan anneta koskaan sotkea kunnolla" tai "älä enää mene treeneihin, sun pitää saada olla vain lapsi".
Kommentit (28)
Niin missä kohti se anoppi haukkui sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juntti anoppi, miksi tapaat häntä?
Huh heijaa, mikä porvoolainen perheenäiti.
Jos anopin mielestä ei tarvitse olla putsplank, se ei kyllä täytä ilkeilyn tunnusmerkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No saavatko lapset leikkiä, levittää lelunsa? Vai onko elämä suorittamista?
Anopilla on ilmeisesti itse luomansa kuva, että vaadit lapsiltasi liikaa. Voisi ihan keskustella asiasta, kertoa että arvostelu loukkaa. Toisaalta kertoa, että teillä on teidän tavat ja kasvatatte lapsenne kuten parhaaksi näette. Mies voisi tässä ottaa roolia ja keskustella äitinsä kanssa, ehkä aiheuttaisi vähemmän eripuraa. Yleensä oman mielipiteen perustelu auttaa, jos ei, voi päätyä siihen että toinen todella on ilkeämielinen ja purkaa vain omaa pahaa oloaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti samanlainen, ollaan siksi erittäin vähän tekemisissä.
Mulla on ihan samanlaista. Parhaimmillaan tultiin itse sotkemaan meille jotta ”lapset saa olla lapsia”.
Koulumenestys on täydellisen punainen vaate. Olen todella huono äiti kun kasvatan hyviä oppilaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös kaikkea tuota kuin sinä mutta se ei riitä. Anoppi siivoaa meillä vielä salaa, tuo omatekemiä ruokiaan lapsille vaikka sanon että ruokaa on tehty, lasten pitäisi paiskia kouluhommia viikonloppuisin ja lomat harrastusleireillä, menestyminen harrastuksessa pitäisi olla erinomaista. Onneksi on nyt yli 70-v. eristys, voin kuvitella millaista jöötä pitäisi meidän muutenkin hommansa hoitaville ja ahkerille lapsille etäkoulussa kun me vanhemmat ollaan muualla töissä. Eli toisin päin parempi että teet liikaa anopin mielestä kun liian vähän...
Vai onko kyseessä siskoni? On jäänyt ilkeytensä ja tyhmyytensä vuoksi yksin kotiin kaljoitteleen. Miksi pitäisi olla tuollaisen tyypin kanssa tekemisesissä? Velvollisuudestako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös kaikkea tuota kuin sinä mutta se ei riitä. Anoppi siivoaa meillä vielä salaa, tuo omatekemiä ruokiaan lapsille vaikka sanon että ruokaa on tehty, lasten pitäisi paiskia kouluhommia viikonloppuisin ja lomat harrastusleireillä, menestyminen harrastuksessa pitäisi olla erinomaista. Onneksi on nyt yli 70-v. eristys, voin kuvitella millaista jöötä pitäisi meidän muutenkin hommansa hoitaville ja ahkerille lapsille etäkoulussa kun me vanhemmat ollaan muualla töissä. Eli toisin päin parempi että teet liikaa anopin mielestä kun liian vähän...
Jaaha, vanha provo, että anopille annettu avain eikä sitä voi tietenkään pyytää pois.
Vierailija kirjoitti:
Olet niin täydellinen, onnittelut!
Tällä kirjoituksella en todellakaan halunnut tuoda esiin itsekehua vaan sitä että olen normaali ihminen, enkä mikään huithapeli-tyyppi.
Ja meillä todellakin lapset saavat leikkiä ja sotkea leikkiessään ihan normaalisti. Siitä huolimatta pesen vaatteet ja korjaan reiät. Minusta lapsen ei tarvitse näyttää kerjäläiseltä ollakseen leikkinyt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös kaikkea tuota kuin sinä mutta se ei riitä. Anoppi siivoaa meillä vielä salaa, tuo omatekemiä ruokiaan lapsille vaikka sanon että ruokaa on tehty, lasten pitäisi paiskia kouluhommia viikonloppuisin ja lomat harrastusleireillä, menestyminen harrastuksessa pitäisi olla erinomaista. Onneksi on nyt yli 70-v. eristys, voin kuvitella millaista jöötä pitäisi meidän muutenkin hommansa hoitaville ja ahkerille lapsille etäkoulussa kun me vanhemmat ollaan muualla töissä. Eli toisin päin parempi että teet liikaa anopin mielestä kun liian vähän...
Jaaha, vanha provo, että anopille annettu avain eikä sitä voi tietenkään pyytää pois.
Lapset pääsevät kl 12-14 koulusta ja minä kl 17, en kyllä ala lapsia tähän vetämään mukaan niin ettå kieltäisin että mummoa ei saa päästää sisään tai että mummon tuomia ruokia ei saa syödä. Käyköön ja kivahan se on lapsille jos ei hiillostaisi heitä niin kovin tai arvostelisi minua. Siivousapua en myöskään tarvitse etenkin kun heittää tavaroita roskiin mitä pitää turhina.
Miksi koet, että anoppi kiusaa vain sinua?
Eikö miehesi tahdo olla tarkka kodista, tehdä terveellistä kotiruokaa jne?
Kertomasi mukaan anoppi on sanonut kaikki mainitsemasi asiasi pojalleen. Mielestäni voivat olla ihan keskustelun aloituksia: Molemmat saattavat esim. tietää, että miehesi lapsuudessa miehesi leikki niin, että polvet olivat puhki joka päivä ( vaikka olisi vaatteet korjannutkin), möyri kurassa jne. Koen, että anoppisi vain ihmettelee ja kyselee, että eikö teidän lapset leiki yms. Lapset kun ovat erilaisia, niin miehesi voisi osallistua keskusteluun, että leikkivät kyllä, mutta eivät ole koskaan olleet samanlaisia kurapossuja kuin miehesi lapsena oli jne. Tähän voisi lisätä, että kylläpä te pääsette nyt helpolla verrattuna hänen äitiinsä, kun lapset ovat luonnostaan siistimpiä, pitävät koulutöistä ja läksyistä jne. Sitten voi vielä kehaista kuinka koulusta/ päiväkodista on tullut jokin kiva kommentti lasten osaamisista.
Ja ne einekset: Koen, että anoppi saattaa pelätä, että stressaatte liikaa. Einekset ovat terveellistä ruokaa, kun valitsee terveelliset einekset. Lisäksi pakastevihanneksissa on vitamiinit ja hivenaineet paremmin tallella kuin esim. juureksissa talvella/keväällä.
Pidä puolesi. Se on sinun elämäsi ja sinun lapsesi. Opettele sanomaan asiallisesti ei.
T.Mies50+
Voi olla että anoppisi kokee kateutta. Hän näkee menetetyn nuoruutensa ja kokee kateutta siinä miten hienosti olet hommasi hoitanut.
Ei kannata liikaa murehtia ja ainakaan yrittää miellyttää liikaa, koska hän on varmaan päättänyt olla jääräpäisesti tuollainen.
Jotkut anopit tajuavat typeryytensä jossain vaiheessa ja alkavat pehmetä ajan kanssa, mutta toiset ei ikinä.
Sun pitää ottaa etäisyyttä anoppiin, nähdä vähemmän, antaa miehesi käydä välillä yksin äitinsä luona. Varmaan tulisi sanomista sittenkin, vaikka olisit hänen "ohjeidensa" mukainen, voi olla, ettet ikinä ole täysin sopiva hänen mielestään. Tai sitten siihen menee monta vuotta, ettei jaksa enää arvostella. Itse olen ollut huithapelimpi äiti kuin sinä ja arvostelua oikein satoi päälleni (toki huolehdin lapsista kuitenkin).
Oma anoppini viestitti minulle vuosia etten ole riittävän hyvä hänen pojalleen. Yritin ja yritin olla ystävällinen ja lahjoin anoppia aina merkkipäivinä jne. Lopulta lopetin hänen per seen nuolemisen ja annoin olla.
Usein sain kuulla töksäytteleviä kommentteja tavastani kasvattaa lasta tai tekemästäni ruosta, siisteydestä tai sen puutteesta, ammatistani, kropastani jne.
Lopulta vain aika pehmensi anoppini ja se, että sai tietää ettei poikansa ole täydellinen, vaan sairastunut alkoholismiin ja kohdellut perhettään eli minua ja lasta huonosti.
Olet niin täydellinen, onnittelut!