Olen todennut olevani itse asiassa aika ilkeä ihminen
Olen päällisin puolin tosi mukava ja saanut kehuja siitä, miten hyvin tulen toimeen kaikkien kanssa. En kuitenkaan siedä ihmisiä ja ajattelen heistä negatiivisesti. Ylipäänsä kritisoin kaikkea ja kaikkia, mutta vain mielessäni, todella läheisille ihmisille ja tietysti keskustelupalstoilla.
Olen kuitenkin tyytyväinen omaan elämääni, olen saanut elämältä paljon enemmän, kuin olisin kuvitellut. En siis koe itseäni katkeraksi tai muille kateelliseksi, tiedän että itselläni menee keskimääräisesti muita paremmin (perhe, työ, palkka, terveys yms). Olen vaan havantunut nyt viime aikoina siihen, että en ole oikeasti kauhean kiva ihminen... Mikähän tähän auttaisi vai tarvitseeko edes muuttua? Eihän tästä muillekaan mitään haittaa ole...
Kommentit (46)
Kyllä ne muut ovat sen koko ajan tienneet. Ihmiset ovat tarkkasilmäisiä.
Kuvasit narsistin juuri. Klassisen sellaisen, narsisti saa aina paljon, mutta on juuri tuollaisissa ongelmissa.
Useimmat kyllä näkee ihmisten läpi ... älä pidä muita tyhminä.
Miksi pitäisi muuttua, kärsitkö itse siitä jotenkin tai kärsiikö muut? Ei kaikista tarvitse pitää, mutta kaikkea ei tarvitse ääneen sanoa. Yleensä auttaa kun miettii miksi se ihminen on mahdollisesti itseään ärsyttävä, oppii samalla itsestä ja omista tunteista.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat kyllä näkee ihmisten läpi ... älä pidä muita tyhminä.
Kyllä, kuten että sinulla on ylemmyydentunne ap: seen ja haluat näpäyttää. Kukaan ei pidä kaikista.
Vierailija kirjoitti:
Kuvasit narsistin juuri. Klassisen sellaisen, narsisti saa aina paljon, mutta on juuri tuollaisissa ongelmissa.
No höpö höpö. Ei narsistille juolahtaisi edes mieleen että hänessä saattaisi olla jotain vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuvasit narsistin juuri. Klassisen sellaisen, narsisti saa aina paljon, mutta on juuri tuollaisissa ongelmissa.
No ei todellakaan. Narsisti ei koskaan kirjoittaisi, ettei ole kiva ihminen.
Oon ap samanlainen. Enpä usko että kukaan näkee läpi, sillä suurimmaksi osaksi viha kytee mun sisällä kotona ollessa, aikuistumisen myötä en juuri kenestäkään puhu pahaa. En tiedä, jotenkin kaikissa ihmisissä jokin ärsyttää mua mutta ihmisten kanssa ollessa olen kiltti, ja näin kaikki mua kuvailevatkin.
Itsekin tunnen joitain "mukavia" jotka tosiasiassa kusipäitä (selkeästi käytös muuttuu eri ihmisten läsnä ollessa) mutta sitten tunnen ihmisiä jotka aina ystävällisiä, mietin heistä ovatko he samanlaisia kuin minä, itsekseen ollessa täynnä vihaa..
Kiinnostaisi lähinnä tietää, miten ne todella läheiset ihmiset kestävät sinua? En haluaisi lähipiiriini negatiivista ihmistä, joka kritisoi kaikkia ja kaikkea.
Ehkä haluat olla enemmän rauhassa tai vihaat sitä positiivista roolia, jonka olet itsellesi ottanut ja jota tunnet että on pakko ylläpitää. Itse en ole erityisen mukava, ellen oikeasti ole hyvällä tuulella tai pidä toisesta. Mielestäni neutraalius ja asiallisuus sopii normaaliin kanssakäymiseen hyvin, en tarvitse mitään hymyjä, toivotuksia ja kauniita sanoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat kyllä näkee ihmisten läpi ... älä pidä muita tyhminä.
Kyllä, kuten että sinulla on ylemmyydentunne ap: seen ja haluat näpäyttää. Kukaan ei pidä kaikista.
Ei ole.
Ap pitää muita sokeina. "Eihän tästä muillekaan mitään haittaa ole..."
Eli kukaan ei muka huomaa ettei ap pidä ihmisistä? Kyllä esittämisen huomaa ja siitä on kyllä haittaa muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvasit narsistin juuri. Klassisen sellaisen, narsisti saa aina paljon, mutta on juuri tuollaisissa ongelmissa.
No höpö höpö. Ei narsistille juolahtaisi edes mieleen että hänessä saattaisi olla jotain vikaa.
Juuri narsisti osaa pelata myös ihmisten kanssa sillä että muistaa mainita omia "vikojaan" näin, kuitenkin on juuri näin se ilkeä. Kyllä tämä on aasinlypsämistä juuri, jota narsistit tekevät. Heruttavat toisilta luvan olla edelleen kusipäitä.
Tuollainen kaiken kritisointi on yleensä jonkinlainen defenssi. Kysymys on käytännössä vain siitä, uskooko selviävänsä loppuikänsä sen varassa vai ei. Jos ei, on eduksi lähteä purkamaan asiaa mahdollisimman aikaisin (niin ehtii ehkä olla tyytyväinen elämäänsä vielä ennen kuin laitetaan kuoppaan).
Vierailija kirjoitti:
Kuvasit narsistin juuri. Klassisen sellaisen, narsisti saa aina paljon, mutta on juuri tuollaisissa ongelmissa.
Höpsis.
Narsisti ei mieti tuollaisia, koska narsistilla ei ole empatiaa.
Ap haluaa kehittyä ihmisenä selvästi tai ainakin harkitsee sitä. Tai ainakin kysyy muiden mielipidettä.
Narsisti ei sellaista tee.
Narsistin uhrit saattaa muuten muuttua ilkeiksi! Itsekin pohdin miten minusta on tullut nöin negatiivinen, en koe olevani oma itseni.
Kannattaa miettiä paljonko viettää aikaa negatiivisessa ilmapiirissä, se muuttaa kivatkin ihmiset kyynisiksi kateellisiksi huutajiksi ja mököttäjiksi. Sitä ei itse aluksi edes näekään omasta itsestään.
Olen ymmärtänyt itsestäni saman ihan vasta. Tosin meillä on se ero, että minulla on hirveän vähän ystäviä. Olen kaikille ystävällinen, avulias ja mukava, mutta olen nyt miettinyt, että ilkeät ja negatiiviset ajatukseni ehkä näkyvät minusta jotenkin päällepäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvasit narsistin juuri. Klassisen sellaisen, narsisti saa aina paljon, mutta on juuri tuollaisissa ongelmissa.
No höpö höpö. Ei narsistille juolahtaisi edes mieleen että hänessä saattaisi olla jotain vikaa.
Juuri narsisti osaa pelata myös ihmisten kanssa sillä että muistaa mainita omia "vikojaan" näin, kuitenkin on juuri näin se ilkeä. Kyllä tämä on aasinlypsämistä juuri, jota narsistit tekevät. Heruttavat toisilta luvan olla edelleen kusipäitä.
Juuri narsisti myös joskus ihmettelee juurikin näin onkohan sittenkin hänessä jotain pielessä koska ei kykene aitouteen. Kyllä hän sen tajuaa ja siitä tuleekin se kateus aitoja ihmisiä kohtaan.
Ja se aito tajuaa sekunneissa epäaitouden.
Ap on niin narsisti kuin voi olla ja tuo tyhjyytensä myöntäminen hetkittäin hyvin tyypillinen oire. Se ihmisviha tulee juuri sen tajuamisesta että on kuori ja esittää elämäänsä. Nämä voivat tehdä hyvin isoja repäisyjä tässä tuskassa ja hylätä kaikki muut.
Mäkin olen. Olin lapsena ja nuorena ylikiltti, narsistien polkema sylkykuppi. Elämä meni hukkaan muita palvellessa ja venyessä äärettömiin tuhoten oman elämäni. Tajuttuani tämän, aloin vihata ihmisiä enkä päästä enää ikinä ketään tekemään moisia tuhoja, en luota enää kehenkään. Kokemusteni perusteella ihmiset välittävät vain itsestään ja ehkä perheestään jos sellaisen ovat hankkineet. Ja just tollaisia olivat lähelläni olevat: mukavia heille joista voivat hyötyä, ei- hyödylliset pelkkiä palvelijoita ja sylkykuppeja, toki vain kahden eksken etteivät nämä muut ole todistamassa pahaa.
Miksi nää keskustelut menee aina narsismista, niin turhauttavaa. Perehtykää edes mitä se tarkoittaa! Enkä tarkoita Annan tästä tunnistat narsistin vaan kirjallisuutta.
Siloittelua, ilkeyden lisäksi olet sairaalloisen kateellinen, omat kaverisikin sen ovat saaneet tuntea nettiarvosteluissasi.