Mies ei ikinä osoita hellyyttä
Hirveän kova ja tympeä ihminen. Etenkin nyt kun on etätöissä ja hoitaa työt kotoakäsin. Ei huomaa minun hienovaraisia vihjeitä jos vaikka hymyilen lempeästi tai olen lähellä. Ynisee vain 'myötätunnosta' joka itseasiassa ärsyttää minua. Jos olisimme sängyssä niin luulisi varmaan sen olevan kutsu seksiin.
Ei lastakaan varmaan ikinä ole pussannut ja jos haluaa halata niin ote on jotenkin kova ja puupökkelömäinen. Nyt kun lapsi on kipeä niin korkeintaan ehkä tuo jotain juotavaa etäisesti ja hoito on siinä. Mietinkin että onkohan hänellä ollut samanlainen, kylmä ja kova lapsuus. Onko kenelläkään mitään vastaavaa? En pidä siis hänen jurosta tyylistään...
Kommentit (9)
Sama kuin seurustelisi puupökkelön kanssa......
kumma että iskit sellaisen itelles.
Vierailija kirjoitti:
Miten yleensä päädyit hänen kanssaan yhteen ja jopa hankkimaan lapsen?
En tiedä, luultavasti sen takia kun on kuitenkin ihan fiksu ja hänen kanssaan on helppoa olla. Silti tuo romanttinen puoli ei kyllä ole ihan hänellä hallussa (tai luontaista hoivaviettiä ei ole) ja se rassaa aika-ajoin... enkä tiedä muuttuuko mikään Ap
Mies tekee TÖITÄ ja naislapsi kerjää huomiota? Kasva aikuiseksi
Onhan tuo nyt kuitenkin helkatin paljon parempi kun palstalla valittavat kiltit, naisettomat miehet.
meillä ihan sama juttu ja ollaan oltu yhdessä jo 26-vuotta.
Myöskään lapsille ei ikinä ole edes vauvoina osoittanut mitään hellyyttä. Ei edes ottanut heitä vapaaehtoisesti ikinä syliin, ei pusutellut eikä halannut.
Haluaa kuitenkin aina nukkumaan mennessä, että rapsuttelen häntä selästä ja hieromaan myös pyytää usein.
Jos minä pyydän, että hieroisi esim niskojani, hän hieroo (murjoo) niin kovakouraisesti, että pyydän samantien lopettamaan.
Kannattaa tutustua aleksitymiaan. Jos ajatellaan asteikko ei yhtään 0-täysin 100, kaikki me osutaan jollekin kohtaa tätä asteikkoa.
Omalle miehelleni on esim vaikea tunnistaa minun mielentilaani. Ei erota olenko surullinen tai vihainen. Kun kerron sen itse, saan asiaankuuluvan reaktion. Jos haluan hellimistä menen kyhnäämään itse tai sanon sen selkeästi.Meillä lapsetkin osaa itse hakea sen läheisyyden isältään. Tämä osaa toimia"oikein" kun ymmärtää ,mitä häneltä halutaan. Yksi piirre on sekin, että ristiriitatilanteet hän tuntee fyysisenä kipuna.
35 vuotta kestäneen avioliiton aikana olen huomannut, että paras tapa saada mitä haluaa on pyytää siitä selväsanaisesti. Sama tietysti koskee asioita, joita ei halua ja tämänkin voi kertoa ihan suoraan.
Miten yleensä päädyit hänen kanssaan yhteen ja jopa hankkimaan lapsen?